Kuinka sohvaperunasta tuli sali-intoilija

Jos olet seurannut minua ja elämääni jo pidemmän aikaa, saatat tietää, että en tosiaankaan ole aina ollut kovinkaan hyvässä fyysisessä kunnossa. En ole koskaan ollut varsinaisesti lihava vaan ennemminkin luonnostaan melko hoikka varreltani, mikä osaltaan sai ehkäpä lipsumaan ruokavaliossa ja elämäntavoissa huonompaan suuntaan.

Silloin kun muutin ensimmäisen kerran omilleni Helsinkiin lukion alettua, olin aivan uudessa tilanteessa. Piti käydä päivittäin koulussa ja illalla töissä pikaruokalassa, eikä kotiin voinutkaan tulla valmiin pöydän ääreen ja puhtaan pyykkipinon luokse, vaan kotona odottikin vain tyhjyyttään huutava jääkaappi ja valtava tiskivuori. Tuo oli elämässäni melko stressaavaa aikaa, ja rehellisesti sanottuna motivaationi terveelliseen syömiseen ja varsinkaan minkäänlaiseen ylimääräiseen liikkumiseen oli pyöreä nolla. Kun tulee myöhään illlalla kotiin pitkän päivän jälkeen, ei enää ole voimiakaan tehdä muuta kuin kömpiä sohvalle ja syödä hieman sipsiä ja karkkia kaloreiden saamiseksi.

Lapsena olin melko urheilullinen ja harrastin monia joukkuelajeja, mutta näiden jäätyä ei urheilumotivaatio tosiaankaan ollut korkealla. Pian huonot elämäntavat ja motivaation puute kuitenkin alkoi näkymään konkreettisesti. Vaikka en ollut lihava, niin huomasin koko kropan olevan pelkkää rasvaa. Naama kukki ja huusi hoosiannaa ja lihaksista ei ollut tietoakaan, ja hetken jopa pelkäsin, että lihakseni olivat vähäisen käytön vuoksi päättäneet surkastua kokonaan pois. Vasta tämä herääminen sai minussa aikaan palon tehdä jotakin ihan vain itseni eteen.

Pienillä askelilla maaliin

Kun tehdään suuri elämänmuutos sohvaperunasta urheilijaksi, ei kannata odottaa sen syntyvän hetkessä. Et todennäköisesti ala näkemään tuloksia yhdessä yössä ja varsinkin alku voi tuntua hyvinkin raskaalta. Paras neuvoni on kuitenkin se, että kannustan ihmisiä mieluummin ottamaan minimaalisen pieniä askeleita tavoitteitaan kohti kuin seisomaan vallan paikallaan. Pienetkin askeleet vievät sinut lopulta voittoon, kun taas paikallaan seisominen ei hyödytä ketään.

Itse aloittelin kevyesti ensin tekemällä harjoitteita, joita pystyi tekemään kätevästi kotona ilman sen kummempia välineitä. Punnerrukset, kyykkäykset ja vatsalihakset olivat kovassa käytössä. Lisäksi otin treeniohjelmaani pilateksen, joka kiinteytti ja hoiti paitsi vartaloani, rauhoitti myös mieltäni tässä suuressa prosessissa. Jos haluat lisää treenivinkkejä, löydät niitä toisesta postauksestani.