Eläintarha kotona ja tarina siitä, kuinka päädyin rescue-kissojen sijaiskodiksi

Olen saattanut jo aikaisemmin puhua ohimennen siitä, että RAKASTAN kaikkia eläimiä. Olisin voinut kirjoittaa sanan ”rakastan” myös pienillä kirjaimilla, mutta se ei sellaisena tuntunut tarpeeksi merkitykselliseltä eikä mielestäni olisi vienyt viestiä perille yhtä tehokkaasti. Joka tapauksessa olet todennäköisesti blogini postauksista huomannut, että olen noudattanut vegaanista ruokavaliota jo useiden vuosien ajan. Tämän lisäksi olet saattanut huomata, että elämääni sulostuttavat veikeät karvakaverit (ei, en tarkoita poikaystävääni), jotka ovat koko elämäni silmäterät. Jo nämä seikat ovat saattaneet paljastaa sen, että eläimet ovat tärkeä osa elämääni.

Minulla on koko elelämäni ajan aina ollut lemmikkejä. Olen tästä erityisen kiitollinen vanhemmilleni, sillä vaikka meillä ei aina ollutkaan kovin paljon rahaa ja kasvoimme varsin köyhissä oloissa, oli meillä aina keinomme jollakin tavalla hankkia kokoon tarpeeksi rahaa, että sain ostettua itselleni hamsterin, gerbiilin, kesyhiiren tai vaikka rotan. Vaikka tällaisella ei uskoisi olevan suurtakaan merkitystä lapsen elämään ja moni kuvittelee lemmikin hankkimisen lapselle olevan pelkkää typeryyttä, on tosiasiassa melko nuorikin lapsi valmis huolehtimaan lemmikistä. Tämän lisäksi oma lemmikki opettaa lapselle yhtä sun toista. Lemmikki opettaa huolenpitoa, kiintymystä, rakkautta ja lopulta luopumista. Juuri lapsuuteni kokemuksia voidaan kiittää siitä, mihin olen nyt aikuisiällä päätynyt.

Rescue-kissojen pelastaminen kutsumustyönä

Nykyään kotonani pyörii siis kolme pientä karvaista tyyppiä, koirana Rafael eli Raffe, kanini Kapteeni Kani eli Kapu sekä viimeisin tulokkaani, kaunis punaisen värinen kollikissa Rakki. Rakin nimi saa hymyn monen huulille, mutta tosiasiassa se vain kertoo tarinaa siitä, millaista elämää Rakki eli ennen minulle tuloaan. Todennäköisesti kissa oli elänyt kulkurin elämää melko pitkään, sillä rankkurille tullessaan sen kaunis turkki oli likainen ja takkuinen ja käytös hieman koiramaista, mistä juontuu sen uniikki nimi. Kun Rakki pestiin ensimmäisen kerran ja näin sen punaisena hohtavan turkin, ihastuin tähän Karvisen kaksoisolentoon heti. Vaikka Rakki tuli alunperin luokseni tarkoituksena uudelleensijoittaminen, oli sydämeni jo niin viety, että päädyin antamaan kissalle loppuelämän kodin. Tämän jälkeen kodissani on eri aikoina asustellut vuosien saatossa noin 40 kissaa eri pituisia aikoja, ja jokaisen niistä olen auttanut eteenpäin uuteen elämään rakastavien omistajien luokse.