maanantai 26. helmikuuta 2018

YOUTUBEKANAVA JA KARKKIA ALEHINTAAN!





Ilmoitusluontoista asiaa. Osa jo instagramista tietääkin, että olen luonut uuden youtubekanavan. Julkaisin kanavalle viikonloppuna jo kolme viime viikon aikana kuvaamaani vlogia. Tarkoitus oli tehdä vain yksi, kun instagramissa asetin haasteeksi kuvata vlogin, kun 500 seuraajaa täyttyy, mutta jäinkin vähän koukkuun. Kuvasin ihan joka päivä maanantaista lauantaihin, ja parhaiten onnistuneista päivistä kokosin vlogit, jotka nyt komeilevat tubessa.


Kuvaamiseen hurahtaa helposti, ja se on mun mielestä ihan sairaan kivaa. Lapset tykkää myös tosi paljon nähdä itseään videoilla, ja kovina Roni Back -faneina vlogaaminen sujuu heiltäkin leikiten. Olen huomannut, että kuvaamalla tauotta ei olekaan enää niin pelottavaa puhua kameralle tai näyttää pintaraapaisua meidän elämästä videoiden muodossa. Vielä on kuitenkin paljon haasteita, joita kohtaan joka kerta, kun otan kameran työpöydältä. Haluan tuoda kaikkia kohtaamiani vaikeuksia ja haasteita esille, koska musta tuntuu, että puhumalla avoimesti näistä ongelmista, ne voivat helpottua tai jopa ratketa. Ehkä siellä on joku toinenkin kanavaa aloittava, joka käy läpi samoja asioita?


1. Mitä kuvata? Olen yrittänyt hankkia ideoita perhevloggaajilta (lähinnä ulkomaalaisilta), että mitä päivän toimia sitten kannattaisi videolle taltioida. Useat kuvaavat vasta aamutoimien jälkeen, ja itsekin koen tämän helpoimmaksi. Suuret nimet kuvaavat vähän leikkejä, ruoanlaittoa, kauppareissua, oven avaamista, jalkoja, itseään puhumassa ja viemässä päivän tarinaa eteenpäin. Tässä tulee ensimmäinen ongelma: mun on todella vaikeaa puhua kameralle, koska en tiedä mitä sanoa. Mitä kerron? "Nyt tässä hengaillaan vaan ja kohta lähdetään ulos"? Tähän varmaan muodostuu joku tietynlainen rutiini, kun toistaa vaan tarpeeksi kauan. Lisäksi julkisilla paikoilla kuvaaminen saisi minut vielä paniikkikohtauksen partaalle, joten sitä saatte vielä hetken kyllä odotella.


2. Miten kuvata? Kuvakulmien asetteleminen ja vaihtelu eri klipeissä, mutta samassa kohtauksessa tuo videoon eloa ja mielenkiintoa, mutta itse unohdan kameran vaan rullaamaan siihen yhteen kohtaan. Lisäksi unohdan ottaa sellaisia tunnelmaa luovia pätkiä, joten videot on aika tönkköjä. Myös siirtymien hoitaminen on tosi vaikeaa, joten me vaan teleporttaillaan paikasta toiseen vielä.

3. Tunnelma! Ääk. Mun videoissa on vähän sellainen apaattinen ja väsynyt tunnelma, koska mua sen verran vielä jännittää kameralle jutteleminen. Puhumista ei edesauta se, että en yhtään arvosta mun liian ahtaasti asettunutta alaleuan purukalustoani, joka hyppää silmille (ainakin omilleni) joka kerta, kun avaan suuni. Hoidattaisin ne mieluusti kuntoon, mutta se olisi sitten kallis ja pitkä juttu yksityisellä hammaslääkärillä. Jäiks. Kumpa saisi edes sen hymyn vähän usemmin taltioitua kamerallekin, kameran sulkeuduttua kun olen aikas iloinen ja hauskakin äiti.


4. Editointi. Se ihana kamala editointi. Käytän Filmora -nimistä editointiohjelmaa, joka on ollut ihan hyvä ja tarpeeksi yksinkertainen omien kokemuksieni perusteella. Ainoat varsinaiset ongelmat ovat tulleet ääniraitojen kanssa, jolloin puhe ja kaikki videon äänet ovat kadonneet ja korvautuneet pelkällä surinalla. Klipin lataaminen uudelleen auttaa, mutta menee todella paljon aikaa hukkaan, jos pilalle menneitä klippejä sattuu useampia samalle videolle. Ja sitten toinen juttuhan on se, että minä en vielä hallitse videon leikkaamista soljuvaksi tai kuinka ajoittaa musiikit, tunnelmapätkät, puheet, siirtymät jne. Aloituksen ja lopetuksen kyhäsin vain nopeasti kokoon, koska niihin täytyy panostaa ihan kunnolla ajan kanssa. Sitten, kun sitä aikaa on.

Laitan tähän linkin youtubekanavalleni, jonka nimeksi tuli HEIDI K. Käykää katsomassa videot ja heittäkää pliis vähän kehitysideoita kehiin, jos teillä on kokemusta vlogaamisesta tai youtubesta. Jos haluatte nähdä lisää, esimerkiksi tuloillaan olevan Q&A -videon, niin tilatkaa kanava myös, niin saadaan homma rullaamaan.

Uusien haasteiden kanssa on välillä herkkusuun sokerihimo koetuksella, mutta siihen on onneksi apua. Koodilla PERHEKUPLA saatte nimittäin 10% alennusta MAXIKARKIN verkkokaupasta tekemäänne tilaukseen! Koodi on voimassa torstaihin 8.3.2018 saakka, joten vielä on hyvin aikaa täyttää herkkukaappi alennettuun hintaan. Maxikarkilta löytyy irtokarkkeja sekä markkinoiden suurimpien makeis- ja herkkuvalmistajien suosituimpia, valmiiksi pakattuja tuotteita.

Lisäksi vielä sellainen ajatus tähän loppuun, että olen miettinyt puolisen vuotta blogin nimen vaihtamista. Sinä olet aurinko on ihan kiva, se on mun näköinen ja jää mieleen, mutta se vaan ei enää palvele, eikä ole hetkeen palvellutkaan minua niin kuin toivoisin. Nimi on liian pitkä, liian "lapsellinen" ja se on olemassa olevan biisin nimi. Domainia en tule vaihtamaan, eli se pysyisi edelleen samana www.sinaoletaurinko.fi:nä. Olisiko nimeksi hyvä oma nimi? Olisiko kellään heittää nimiehdotuksia? 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Puhuminen kameralle ja luontaisuus tulee kyllä ajan kanssa helpommiksi, kun siihen alkaa tottua. En itsekkään osannut silloin, kun vlogaamisen aloitin puhua kameralle oikeestaan ollenkaan, mutta pikkuhiljaa se tuntui luontevalta. Mä itseasiassa kuvaan julkisilla paikoilla edelleen harvoin, vaikka jo yli 5vuotta (hyvin harvakseltaan) on tätä tullu harrastettua. Toi mitä kuvata, on tosi monen ongelma. Yleensä siihenkin tulee ajan kanssa muutosta, kun löytää sen oman jutun, mitä ja mistä tahtoo puhua. Vlogaamisen ehkä tärkein juttu on se, että tekee sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä ja niin kuin se itseltä luonnistuu. Pikkuhiljaa alkaa oppimaan editointia ja kuvituskuvan kuvaamista yms juttuja. Tsemppiä, hyvin se menee. Kävin myös kurkkaamassa videot ja hyvältä vaikutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempeistä! :) Eli harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta. <3

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.