torstai 8. helmikuuta 2018

YLITSEVUOTAVAA RAKKAUTTA





Mieheni suukottaa minua, kun ravistan kosteaa, pyykkitelinettä havittelevaa vauvanvaatetta. Hän halaa minua yllättäen takaapäin, kun pitelen likaista kahvikuppia, joka on matkalla tiskikoneeseen. Hän ottaa minut karhunhalaukseen, kun olen juuri napsahtamassa pojille siivoamisen tärkeydestä olohuoneessa syli täynnä lelua, sukkaa, kirjaa ja ties mitä. Tällaiset viime kuukausina yhä enenevissä määrin lisääntyneet teot herättivät ajatuksen normaalin rakastuneen pariskunnan arjesta. Ja mun mielestä tämä ajatus oli jotenkin äärimmäisen ihana. 

Vaikeuksien kautta voittoon. Tuo ajatusmalli on ollut mielestäni maailman turhin, jopa naurettavan naiivi aina viime vuoteen saakka. Me olemme voittajia, koska läheisyys ja hellyyden- sekä rakkaudenosoitukset ovat päässeet taas sisään meidän elämään, arkeen. Luulin, että ne olivat siellä jo aikaisemmin, mutta eivät ne olleet. Jotenkin äitiyden viedessä minua mukanaan jo heti Antin synnyttyä sain muurattua itselleni valtavan kokoisen läheisyysesteen, viruksen, joka söi omasta emolevystäni kaiken "minä ja mun mies" -ajattelun. Oli vain me, meidän perhe ja perheen yhteinen etu, joka tietysti syrjäytti suurelta osin minun ja mieheni omat henkilökohtaiset tarpeet ja toiveet. Minun padotessa omia tunteitani, hän patosi omiaan, ja viime vuonna nuo padot tulvivat yli. Onneksi tulvivat nyt, eivätkä vasta vuosien päästä.

Me vietämme maaliskuun kuudestoista päivä kuudetta hääpäiväämme, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että siitä tulee ensimmäistä kertaa pariin vuoteen onnellisin hääpäivä. Me ollaan opittu puhumaan ja purkamaan omia ajatuksia matkan varrella, eikä niitä enää kasaannu suureksi pelottavaksi tummien tunteiden patoumapalloksi, joka on valmis räjähtämään minä hetkenä hyvänsä. Vielä on töitä tehtävänä, ja kuten kaikki parhaan avioliittoneuvojat sanovat, niin töitä parisuhteen eteen täytyy tehdä koko ajan. Jos ei ole valmis tekemään töitä rakkauden eteen, ei ole valmis ottamaan sitä vastaankaan. Aina ei tietenkään ole voimia panostaa, mutta silloin sen toisen tuki ja panostus onkin entistä tärkeämmässä asemassa. Tulee sairastumisia, uupumisia tai stressiä, joista pääsee paljon helpommin eteenpäin, kun on se rakastava kumppani siinä vierellä kannustamassa.

Viime päivien onnellisuuspiikin sain tästä: A palasi yövuorosta kotiin, ja kuulin hänen keskustelevan superaikaisin heränneen Antin kanssa keittiössä. Mun sydän suli ihan täysin. Se onnellisuuden määrä, minkä viisivuotias saa isän jakamattomasta huomiosta ennen kello seitsemää aamulla on vaan jotenkin ihan käsittämätöntä. A toivotti Antille hyvät yöt ja kömpi mun ja Even viereen sänkyyn. Vuosi sitten oltaisiin luultavasti nukuttu eri laidoilla, mitenkään noteeraamatta toisen läsnäoloa. Mutta tuona(kin) kyseisenä aamuna nukahdin uudestaan haleihin ja kolmeen maailman tärkeimpään sanaan. Tämä teksti ei voisi enää muuttua imelämmäksi, mutta mun mieliala vaan on niin pehmopumpulia. Tätä tapahtumaa edeltävänä päivänä sain suurta iloa postin tuomasta ilmaiskortista, jossa luki näin: Olet niin hyvä tyyppi, että lähetin kortin. Sitä edeltävänä päivänä ilahduin siitä, että pyykkikopasta paljastui vain parillisia sukkia. Parisuhteen laatu peilaa suoraan omaan hyvinvointiin ja onnellisuutta lisääviin hormoneihin. Läheisyys, halaukset ja jo pelkkä läsnäolo lisäävät oksitosiinin tuotantoa. Hormoneista puhuessa moni hyppää heti metrin taaksepäin ja pitää hulluna, mutta totta se on. Muistuttaisin myös, että ystävänpäivänä perinteisesti lahjaksi saatu suklaa vapauttaa endorfiineja ja dopamiinia, jotka muun muassa lisäävät nautintoa ja mielihyvää.

Jos sinusta tuntuu, että parisuhteessa on kaihertavia asioita, mutta et tahdo arjen pyörteissä pilata sitä vähäistäkin tunnelmaa tuomalla niitä esiin, niin tuo silti. Keskustelkaa ilman tuomitsemista, avoimin mielin ja vastaanottavaisesti, ja muista myös kuunnella oikeasti mitä kumppanisi sanoo. Kommunikointi on kaiken A ja O, älkää vähätelkö sitä niin kuin me tehtiin. 

Ystävänpäivään on vielä vajaa viikko aikaa, joten kaikilla on hyvin aikaa etsiä läheiselle lahjaksi onnellisuushormoneita. Ihanaa torstaita kaikille! 

4 kommenttia:

  1. Voi, miten ihana ja inspiroiva teksti! Juuri niin onnellisen pumpulinen, että tekee mieli rutistaa omaa miestä illalla vähän vielä normaalia kovempaa!

    Ihanaa ystävänpäivää, ja jokaista päivää, teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana <3. Kiitos samoin!

      Poista
  2. ihana postaus. Tuo on kyllä meidänkin suhteessa oikein opeteltu, että sen suhteen eteen pitää oikeasti tehdä töitä, pitää puhua ja pitää kuunnella. Se on ihan parasta kun se pakahduttava onnellisuus tulee jostain ihan pienestä teosta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tosi moni pari liitelee sen alkuhuuman voimalla eteenpäin, kunnes huomataan, ettei se yksin enää riitäkään. Siks näistä asioita pitäis puhua paljon enemmän esimerkiksi neuvolassa. :) Ja se on just parasta, ihanaa kun jostain ihan tavallisesta jutusta saa niin paljon iloa! <3

      Poista