perjantai 26. tammikuuta 2018

TAMPEREEN VEGAANIMESSUT || OMIENI JOUKOSSA

Yhteistyössä Vire - Tampereen terveysmessut



Vegaanisuus herättää edelleen monissa negatiivisia ja hämmentyneitä reaktioita, vaikkakin pääsääntöisesti elämänmuutokseni on otettu ihan kivasti vastaan. Lihasta luopumisen jälkeen olen saanut kuitenkin näiden muutaman vuoden aikana monet kerrat kuulla ihmettelyä, että eikö vähentäminen riittäisi, miksi pitää lopettaa, ei se yhden ihmisen lihattomuus kaikkea korjaa. Ei ehkä niin, mutta minä en pysty elämään itseni kanssa jos syön eläinperäisiä elintarvikkeita. Ajatus toisen elävän olennon syömisestä nykyään jo puistattaa, jopa etoo. Sen lisäksi lihatuotannon ympäristövaikutukset verrattuna kasvikunnan tuotteisiin ovat negatiivisemmat, ja näitä ekologisuuteen liittyviä asioita opiskelen ja tutkin kokoajan lisää. 

Vegaanisuus ei ole minulle mikään hetken päähänpisto, laihdutuskuuri tai mikään muukaan hetkellinen kokeilu, vaan uusi elämäntapa, johon olen valmistanut itseäni epävirallisesti ainakin 12 vuotta, virallisesti noin neljä vuotta. Jotenkin harmittaa, että esimerkiki jotkut yksittäiset somepersoonat saavat aikaan tällaisen "kuurikuvan" veganismille alkamalla vegaaneiksi yhdessä yössä ja luopumalla siitä kuukauden päästä. Toki nämä vegaanihaasteet ja lyhyemmätkin kasvissyöntijaksot ovat PELKKÄÄ plussaa eläimiä ja eläinten oikeuksia sekä ympäristöä ajatellen, en sitä epäile yhtään. Mutta jos haluaa muuttaa elämätapansa näin radikaalisti pidemmäksi aikaa, niin sen eteen täytyy tehdä taustatutkimusta ja valmistautumista. Olen tästä huolimatta iloinen, että niin moni suomalainen on osallistunut vegaanihaasteeseen, ja toivottavasti se on monelle positiivinen kokemus, joka vaikuttaisi myös jollain tasolla loppu elämän.

Usein vegaanisuuteni tullessa esiin ensimmäinen kysymys on, että kai sun lapset edes saa lihaa syödäkseen? Tai miten elät pelkillä rehuilla? Myös hipiksi olen kuullut itseäni kutsuttavan. Ei, en ole hippi, ja kyllä, lapseni syövät sekaruokaa. Hippikulttuuri ei liity vegaanisuuteen, eikä edes ekologiseen elämäntapaani millään muotoa. Se on ihan oma elämäntyylinsä, johon minulla ei ole osaa eikä arpaa. Ja en myöskään ota rastoja, tätäkin on kysytty. (Ne kyllä näyttä kivalta, eivät ole vaan mun juttu). Olen ihan se sama Heidi, sama äiti ja sama ihminen kuin ennenkin, en vaan syö tai hanki itselleni eläinperäisiä tuotteita. Tämä ei vaikuta muiden ihmisten elämään millään tavalla. Paitsi mieheni, joka on joutunut opettelemaan minulle mieluisten soija-, kaura- ja mantelijuomien ostamisen. Erilaisten epäilyjen ja ihmettelyjen kohteeksi joutuu kuitenkin lähes aina, kun tekee jotain valtavirrasta poikkeavaa ja lähtee kulkemaan omaa polkuaan. Myös Pahalapsi -youtubekanavan takana touhuava Susanne on puhunut videoillaan ja snapchatissa vegaanisuudesta, ja siitä kuinka paljon ihmetystä se voi aiheuttaa. Hän sanoikin tässä eräänä iltana sopivasti, että "Elämä on matka. Voit itse päättää, hiihdätkö jonkun muun auraamaa latua, vai pistätkö itse sukset jalkaan." Ja tämä on se juttu, uskaltakaa ihmiset oikeasti lähteä kohti niitä teidän omia omantunnonarvoja. Ottakaa selvää, mitä kaikkea lihansyöntiin kuuluu, mitä tapahtuu kulissien takana teurastamoissa ja tuotantoeläinten kasvatuksessa, ja päättäkää sitten, kuinka paljon se teihin vaikuttaa. Kaikkien ei tarvitse alkaa vegaaneiksi, mutta kaikki runsaasti lihaa kuluttavat voisivat edes kokeilla kohtuullisempaa lihankulutusta, vaihtaa lihaostoksensa luomuun ja tutustua liha vs kasvisruoan vaikutuksiin mm. hiilijalanjäljessä ja luonnonvarojen kulutuksessa.

On totta, että kasvisruokailijoidenkin lautaselta löytyy myös maapalloa lihan kaltaisesti kuormittavia tuotteita, kuten lehtisalaattia, jonka vaikutukset ympäristöön mm. kasvihuonekaasupäästöissä ovat lähes verrattavissa naudanlihan tuottamiseen. (Lähde: Washington Post). Kuitenkin kokonaisuudessaan kasvikset kuluttavat vähemmän luonnonvaroja ja aiheuttavat vähemmän päästöjä kuin lihatuotanto. Oikeilla ekologisuuden porteilla ollaan silloin, kun suositaan sesongin kasviksia, eli näin talvella ne kotimaisetkin tomaatit ja kurkut olisi parempi jättää kauppaan. (Ei, en itsekään aina jätä, mutta ostan niitä talvisin vähemmän). Toinen todella tärkeä juttu on poisheitetyn ruuan täydellinen minimointi! Osta vain sen verran kuin kulutat, hyötykäytä ylijäänyt ruoka uudelleen (esim. puurosta sämpylöitä tai ylikypsistä hedelmistä nice creamia tai smoothieta) ja säilö huolella.






Sain hienon tilaisuuden osallistua blogistina Tampereen Vegaanimessuille, jotka järjestettiin Tampereen urheilu- ja messukeskuksessa sunnuntaina 21.1.2018. Olin juuri toipumassa yli 50 -tuntisesta migreeniaallosta, joten hieman oli jännitystä ilmassa vielä sunnuntaiaamuna, että pystynkö kuitenkaan lähtemään yksin liikenteeseen. Päänsärky oli kuitenkin vihdoin yön aikana hellittänyt, ja olin aamulla jo ihan tohkeissani tulevasta päivästä.

Pojat lähtivät aamupäivästä mummun ja papan kanssa luistelemaan ja sen jälkeen mummupappalaan kyläilemään, joten A sai koko päivän viettää kaksin pikkuladyn kanssa kotosalla. Itse lähdin puolilta päivin kohti tamperetta. Ensimmäisenä noudin bloggaajapassin, jolla pääsin sisään messuille, ja lähdin kiertämään aluetta. Olen varmaan aiemminkin kirjoittanut siitä, että messutapahtumat ovat ahdistuneisuushäiriöstä kärsivälle aika hankala ja energiaa syövä tilanne, ja sen kyllä huomasi nytkin. Ahdistus helpotti kuitenkin nopeasti, kun aloin vaan tietoisesti nostaa itseäni sen yläpuolelle, ja alkaa keskustella standeilla olevien esittelijöiden ja yrittäjien kanssa. Juttua riitti, ja sain paljon erilaisia näkökulmia ja inspiraatiota mm. vegaaniruokia varten.

Erityisesti messuilla minua kiinnostivat Pauliina Tervon pitämä paneelikeskustelu Fodmap -ruokavaliosta ja Anna Taipaleen luento oman arvonsa löytämisestä. Kävin myös läpi lähes kaikki vegaanimessujen standit, joista ainoat ostokset tein Nokialaisen leipomon, Sorttiinan, pisteellä. Suurimman yleisön suosion taisi viedä Vegem, joka valmistaa lihaa replikoivia tuotteita. Itse en oikeastaan välitä näistä suoranaisista lihankorvaajista, koska en toivo/kaipaa samanlaista ruokaa kuin sekasyöjänä. Lisäksi mietityttää korvikeruoan käsittely ja prosessointi, onko terveellisempää ja ekologisempaa kuitenkin syödä ihan puhtaita luonnonantimia, kuin näitä replicatuotteita? Mene ja tiedä, kai se taitaa olla ihan maku- ja tottumuskysymys. 







Mielenkiintoa herättivät myös nyt nousussa olevat vegaaniset fitness -tuotteet, kuten proteiinipatukat ja -jauheet ja kananmunankorvaajat. Munankorvikkeista olen samaa mieltä kuin lihankorvaajistakin, eli ne ei ole siellä oman prioriteettilistaukseni kärkipäässä. Esimerkiksi yllä olevat Terra Veganen tuotteet ovat peräisin Saksasta. Kuitenkin mieluummin syön teollisen, erilaisia tärkkelyksiä, jauhoja ja ravintohiivaa sisältävien tekomunien sijasta kotimaisia proteiinipitoisia kasviksia. Ymmärrän kyllä tämän tarpeen luoda eläinkunnantuotteita muistuttavia kopioita markkinoille, koska monille on varmasti helpompaa siirtyä lihattomaan versioon, kun koostumus ja jopa maku ovat tuttuja. Myös vegaanisille suuremman proteiinitarpeen omaaville (esim. voima- ja fitness -urheilu) nämä jauheet ym. varmasti helpottavat arkea.

Proteiinia saat mm. pähkinöistä, parsakaalista, pinaatista, kikherneistä, pavuista ja linsseistä.





Koska olen kirjanörtti, niin tottakai suurimman ajan paneelikeskustelujen ohella kulutin kirjaosastolla. Aivan ihania vegaanisia reseptioppaita ja henkiseen hyvinvointiin ja urheiluun sekä joogaan liittyviä kirjoja oli myynnissä, enkä lopulta osannut päättää mihin rahani käyttäisin. Listasin ylös muutamia kiinnostavimpia, jotka voisin hankkia ehkä myöhemmin:

- Leena Siitonen, Lempeän elämän käsikirja säätäjille - Anna rakkauden ohjata

- Pauliina Tervo, Herkän vatsan kokkikoulu - Kasvisherkut

- Kaisa Nurmi, Löydä leijonanvoimasi - Lisää inspiraatiota, iloa ja rauhaa elämään - tehtäväkirja : Löydä oma leijonanvoimasi ja sielusi kuiske 30 päivän haasteena avulla

- Pedram Shojai, Urbaanin munkin käsikirja

Kannattaa käydä tsekkaamassa www.viisaselama.fi sivut ja erityisesti kirja- ja blogitarjonta tuolta sivustolta. Todella inspiroivaa tekstiä ja ihania kirjoja.Sen lisäksi kannattaa lukaista mm. nämä artikkelit liittyen kasvisruokaan:

http://www.yourdailyvegan.com/environment/

http://edition.cnn.com/2017/02/06/health/vegetarian-diet-conversation/index.html

Kokonaisuudessaan messut olivat ihan mukavat. Porukkaa sunnuntaina oli paikan päällä paljon vähemmän kuin odotin, mikä oli omalta kannaltani hyvä juttu. Sitä vaan alkaa miettimään, että eikö messuista ole tiedotettu tarpeeksi, vai eikö suomalaisia vain kiinnosta tällaiset messutapahtumat? Minun mielestäni messut ovat hyvä keino tutustua eri firmoihin, ja tykkään kyllä pienestä ahdistuneisuudesta huolimatta aina käydä messuilla (esimerkiksi viime vuoden lapsimessut Helsingissä olivat ihan superit!) Vegaanimessuilla näytteilleasettajien standit olivat vähän hassusti järjestelty ympäri messualuetta, en itse ainakaan löytänyt standien asettelusta mitään logiikkaa (jota kovasti kaipaisin aina kaikessa, heh..) Kyllä lähtisin messuille uudestaan, ja ensikuussa järjestettävät Helsingin vegemessut ovat myös harkinnassa. Kaikkein parasta messuissa oli se, että kerrankin, ehkä ensimmäistä kertaa koskaan, tunsin olevani omieni joukossa. Ympärillä kymmeniä ihmisiä, jotka ajattelivat eläinten oikeuksista ja ympäristönsuojelusta samalla tavalla kuin minä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti