torstai 11. tammikuuta 2018

KIRJAESITTELYSSÄ PIIA RAIDAN TAIDONNÄYTE

Yhteistyössä Mediapinta Oy ja Piia Raita

Marraskuun puolivälissä sain sähköpostitse yhteydenoton minulle tuolloin vielä tuntemattomalta harrastelijakirjailijalta. Olin juuri edellisenä päivänä fiilistellyt, kun tubettaja Maiju Voutilainen toi kanavallaan julki kirjoittamansa runokirjan, ja siitä inspiroituneena käynyt kirjastossa haalimassa itselleni muutaman klassikon luettavaksi. Yhteydenotossa Piia Raita ehdotti minulle yhteistyönä luettavaksi esikoisteostaan. Olen aina ollut sellainen runotyttö, ja vielä nyt aikuisiälläkin kirjoitellut olotiloja runojen muotoon aina silloin tällöin. Voitte varmaan arvatakin, kuinka innostuin saadessani tuon sähköpostin, ja luettavakseni Mediapinta Oy:n Suomi 100 runokirjaa -kirjasarjassa huhtikuussa 2017 julkaistun Raidan esikoisteoksen nimeltä Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää.


Kirjan nimi tuo itselleni mieleen ensimmäisenä elämän ihmeellisyyden, toiveikkuuden ja sellaisen lapsenomaisen aidon onnentunteen. Joka päivä on uusi seikkailu. Samalla tuo lause kuvastaa täydellisesti Raidan koko kirjaa ja myös hänen elämäntaivaltaan. Piia Raita on vuonna 1973 syntynyt harrastelijakirjailija, joka on elämänsä aikana käynyt läpi useita kuoppaisia polkuja terveysvaikeuksien vuoksi. Vuonna 1989 todettu selkäreuma, siitä johtuva vaikea raskaus- ja imetystaival, hometalo, erilaiset yliherkkyydet ja astma sekä toisen munuaisen menettäminen ovat osaltaan repineet kirjailijaa pois niin sanotusti "normaalielämästä". Raita on kuitenkin rohkeasti, pää pystyssä ottanut vastaan jokaisen haasteen, perustanut oman vertaistukiryhmän sisäilmaongelmista kärsiville ja elää nauttien pienistäkin elämän tuomista asioista. En usein miellä ulkopuolisia henkilöitä itselleni esikuviksi, mutta Raidan elämänasenne ja rohkeus ovat meille kaikille esimerkkinä siitä, kuinka tätä elämää kuuluisi elää.

Elämän mukanaan tuomat kuopat ja kukkulat Raita on pukenut runojen muotoon taidokkaasti. Kaikista yllämainituista haasteistaan huolimatta Raita ei ole tehnyt kirjastaan katkeraa ja kyynistynyttä mustaan puettua tekstiä elämän kurjuudesta, vaan syvimmältä olemukseltaan se tuo mieleeni lohduttavan selvitytymistarinan. Kirja tuo esille vuodenaikoihin mukautuen Raidan kokemuksia elämästä, ja luonto on vahvasti läsnä teksteissä ja myös kuvissa. Raita harrastaa valokuvaamista, ja onkin itse kuvittanut kirjan kauniilla, rauhoittavilla luontokuvilla. Luonnosta ja runojen kirjoittamisesta Raita on saanut itselleen paljon voimaa. Tähän samaistun itsekin ihan täysin, luonto ja kirjoittaminen auttavat rauhoittumaan ja luottamaan elämään. Sisällöltään teos on hyvin monipuolinen; se sisältää eripituisia, erilaisiin runomittoihin ja erilaisiin tunnelmiin kirjoitettuja runoja. Vaihtelevuus ja tunnetilan hyppely ovat itselleni tärkeitä piirteitä runokirjaa valitessa, koska niiden avulla mielenkiinto pysyy jatkuvasti yllä. Lisäksi omaelämänkerralliseen tekstiin on paljon helpompi samaistua tunntetilojen vaihtelun kautta.

Kun järjellä 
yrittää selittää,
ei tunteella riitä ymmärrystä.

Sivu 13.


En pysty tuomaan esille, kuinka tärkeäksi teokseksi tämä kirja on itselleni muodostunut. Raita pystyy uskomattoman hienosti luomaan teksteillään samaistumispintaa, johon millaisessa elämäntilanteessa tahansa elävä pystyy luomaan kontaktin. Teoksen runot ovat ikäänkuin still-kuvia elämästä ja sen syvimmästä olemuksesta juuri siinä hetkessä. Esimerkiksi sivun 32 runo Syleily on yksi niistä monista runoista, jotka saavat minussa aikaan melko voimakkaankin tunnereaktion.

Kuoleman syleily on sitä,
kun meri sulautuu jääksi,
aurinko painuu rajan taa
        ja maan ylle
laskeutuu unenomainen hetki.

Tekstit saavat lukijansa kulkemaan koko tunnekirjon lävitse. Itse herkistyn kirjoitetulle tekstille huomattavasti helpommin kuin puhutulle, ja tunsin kirjaa lukiessani vielä neljännelläkin kerralla surua, tuskaa ja niiden vastapainoksi iloa ja toiveikkuutta. Osan teksteistä koin kevyempänä, ikään kuin hengähdystaukona ennen seuraavaa tunnemyllerrystä. Ja tässä on kaikki piirteet, mitä erinomaisen runokirjan luomiseen tarvitaan; tunteiden herättelyä, samaistumispintaa ja vaihtelevaa sisältöä. Luen runoja pääsääntöisesti nukkumaanmennessä, ja tämä kirja pääsee ehdottomasti yöpöydälle muiden iltalukemisten joukkoon. 

Tahdon vielä onnitella, Piia, sinua esikoisteoksestasi, ja kiittää tästä matkasta kanssasi. 

❆  ❆  ❆

Alennuskoodilla SANOJAKUVISSA saat 10% alennuksen kirjasta Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää sekä kirjan pohjalta luodusta kalenterista Booky.fi -sivustolla. Toimitus pikana, joten tästä vinkki esimerkiksi ystävänpäivälahjaa ajatellen, tai ihan vaan itsellesi. ❤

Kirjan tekijänoikeuspalkkioista meni vuonna 2017 10 % Terve Sisäilma ry:n HOMEapua toimintaan, jolla tuetaan homekatastrofin uhriksi joutuneita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.