tiistai 30. tammikuuta 2018

EVELIINA 7KK || KASVUKONTROLLISSA



Tämä viimeisin kuukausi on mennyt samaan aikaan todella hitaasti ja äärettömän nopeasti. Tammikuu on ihan vaan kadonnut, en ole edes tajunnut, että kohta alkaa jo helmikuu! Sen sijaan Even kanssa tämä kuukausi on ollut hitain kaikista. Ei sen vuoksi, että olisi ollut vaikeaa, vaan hän on oppinut taas uusia taitoja todella paljon, ja ruokailu on vienyt ekstrapaljon huomiota. Sen lisäksi poikien kerhonaloitus ja koko perheen (paitsi minun, huh) sairastuminen sattuivat tähän samaan kuuhun. Elämä on siis ollut hyvin paljon hetkessä elämistä (mihin tietysti pyritään muutenkin). Vaikka Even hidastunut painonnousu viimekuussa ei säikäyttänyt tai aiheuttanut paniikkia, niin kyllä se silti on  joka päivä mielessä.

Aloitettiin Even säännölliset ruokailut saman pöydän ääressä muun perheen kanssa kuukausi sitten. Kerron erillisessä postauksessa tarkemmin, kuinka kiinteät ovat nyt maistuneet, mutta painoa ei ruokailuista huolimatta ollut tullut aivan toivotulla tavalla vieläkään. Kävimme kasvukontrollissa neuvolassa torstaina 25.1. Viimeksi painoa oli tullut kuukaudessa kolmekymmentä grammaa, tällä kertaa sentään kuusikymmentä. Pituutta oli tällä kertaa tullut maltillisemmin, mikä tietysti sai painopituuskäyrän laskeutumaan rauhallisesti keskikäyrälle. Eve on edelleen nätisti vauvanpyöreä, ja hyvin sopusuhtainen tyttö terveydenhoitajankin mukaan, eikä vaikuta mitenkään huonovointiselta tai kuivuneelta. Evellä riittää energiaa touhuta päivät pitkät, joten mitään terveydellistä syytä tai huolta painon hidastuneeseen nousuun ei ole. Kyse on vain siitä, että vaikka Eve syö hyvin, niin hän kuluttaa liikkumalla ja leikkimällä sen kaiken. Seuraavan kerran kasvu tarkistetaan 8kk neuvolalääkärissä. Nyt ohjeeksi saatiin imetyksen ja ruokailun paikkojen vaihtaminen, eli jatkossa ensin ruoka ja sitten vasta imetys. Terkka neuvoi myös, että ruokaan voi lisätä teelusikallisen öljyä, mutta öljy meillä on ollut käytössä ja muutaman viikon. Onneksi mitään huolestuttavaa, esimerkiksi painonlaskua, ei ole tapahtunut, enkä ole hidastuneen kasvun takia hirveän huolissani.





Eve on oppinut nyt tammikuun aikana ihan hurjasti uusia taitoja. Hän on laajentanut elinpiiriään nyt koko asuntoon, ja liikkuu ryömimällä nopeasti ja taitavasti huoneesta toiseen oman mielensä mukaan. Konttausasento on ollu harjoittelussa nyt kolmisen viikkoa, ja siinä on kiva keinutella itseään edestakaisin. Jalat olisivat jo lähdössä konttaamaan, mutta kädet eivät ihan vielä ole valmiit. Ei varmaan mene enää kauaa, niin meillä on kontaten liikkuva vauva täällä. Eve viihtyy myös karhukävelyasennossa, eli peppu kattoa kohti polvet irti maasta. Muutamat kerrat hän on siitä kopsahtanut otsa edellä lattiaan, mutta ei tuo meidän touhottaja siitä välitä. Kainaloista kannateltaessa Eveliina ei enää automaattisesti ala pomppimaan, vaan varaa hienosti painoa jaloille. Käsistä kevyesti tukiessa hän lähtee askeltamaan reippaasti eteenpäin, ja käveleminen onkin just nyt lempparipuuhaa. Istumaan Eve oppi ihan kaikessa hiljaisuudessa, enkä edes itse ollut huomannut sitä! Yhtenä aamupäivänä pari viikkoa sitten vaan jotenkin automaattisesti laitoin hänet istumaan ammeeseen sen enempää miettimättä. Muutaman sekunnin päästä sain sellaisen ahaa -elämyksen, että hei, Evehän muuten istuu tuossa! Huusin A:lle olohuoneeseen, että Eve osaa istua, johon hän vaan tokaisi, että onhan se istunut jo pari päivää, haha! Se oli mennyt itseltäni ihan kokonaan ohitse. Sen jälkeen Eve on viihtynyt istualleen lattialla, mutta hän ei kuitenkaan itse vielä nouse istumaan.

Eve nukkuu edelleen vaihtelevasti. Päiväunia tulee kahdet, aamupäivällä ja illalla. Aamupäivän unet ovat alkaneet löytää tarkemman paikkansa, ja Eve nukahtaa useimmiten klo. 10-11 ja heräilee siitä parin, kolmen tunnin kuluttua. Iltapäikkärit ovat lyhyemmät ja sijoittuvat jonnekin viiden ja seitsemän välille. Yöunille neiti ei enää haluaisi nukahtaa omaan sänkyyn, vaan vaatii ihokontaktin ja pitkän imetyksen meidän sängyssä rauhoittuakseen. Se on meille ihan täysin ok, hänhän on vielä ihan pikkuruinen ja vauvan täytyy saada paljon, paljon läheisyyttä. Pitkä illan halitteluhetki on kannustanut minuakin menemään aikaisemmin nukkumaan. Yöllä Eve herää kerrasta kolmeen kertaan, jolloin useimmiten imetän, koska haluan hänen saavan siitäkin lisäenergiaa kasvua varten. Aamuisin Eve heräilee yhdeksän aikoihin.




Even vuorovaikutustaidot ovat myös ottaneet ison harppauksen viimeisen neljän viikon aikana. Hän on alkanut vierastaa enemmän, ja ilahtuu silminnähden minut ja A:n nähdessään. Myös veljien kanssa hän kommunikoi tosi paljon, ja aina nauraa kippurassa ja kiljahtelee riemusta, kun Antti tai Eetu vähänkin hänelle juttelee tai loruilee. Eve on oppinut Antilta tuhisemaan sellaisella suu mutrussa ja silmät sikkurassa -ilmeellä. Se on ihan älyttömän hauska tapa, ja me nauretaan aina vedet silmissä, kun Eve yhtäkkiä laittaa tuhinavaihteen päälle. Eve juttelee ja kuuntelee, ja osaa myös vilkuttaa. Hänestä löytyy myös yhä enemmän luonnetta, mitä vanhemmaksi hän tulee. Voimakastahtoisuus on hyvä merkki, hän tietää mitä haluaa eikä anna veljien pompotella itseään. Meidän vanhempien kanssa käydään välillä tahtojen taistelua, kun esimerkiksi lusikan tahallisesta tiputtamisesta ja kasvojen repimisestä ollaankin erimieltä. Eve onkin kullut meiltä vanhemmilta tässä kuussa ensimmäistä kertaa sen painokkaan joka vanhemman muotisanan: ei. Ei saa repiä eläimiä karvoista, ei saa koskea pistorasiaan, ei saa vetää pleikkarin kuulokepiuhasta eikä saa satuttaa. Niinpä niin, rakkauden lisäksi on alettu myös tarjoamaan hänelle niitä kuuluisia rajoja.

Eveliinalla on ollut nyt kaksi ihan selkeää suosikkia meidän perheessä. Nimittäin meidän lemmikit. Eve nauraa Jokelle ja sen pörröiselle turkille aina, ja Eemeli on hänen mielestään ihan parasta seuraa! Tyttö ryömii lemmikkien perässä ja haluaa kovasti koskettaa niitä. Meillä on eläimille omat paikat, johon ne pääsevät halutessaan turvaan pienten käsien ulottumattomiin, mutta aika paljon ne kyllä viihtyvät meidän muiden seurana. Eemeli on ollut kyllä yllätys, hän tulee ihan rohkeasti Even luokse kuolaisien sormien läimittäväksi, ja puskee vaan Even päätä maltillisesti. Pidän tosi tärkeänä, että lapset oppivat toimimaan eläinten kanssa ja kunnioittamaan niiden omaa tilaa jo ihan pienestä saakka. Tämän ansiosta meidän lapset ei ole koskaan pelänneet myöskään vieraita eläimiä.



7kk kasvukontrollikäynnillä (suluissa 6kk tiedot)

Päänympärys: ei mitattu (42,7cm)
Pituus: 66,2 (65,6cm)
Paino: 7275 (7215g)
Iho: Siisti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti