keskiviikko 27. joulukuuta 2017

MEIDÄN JOULUAATTO 2017

Niin se joulu sitten on taas ohitse. Valot koristavat vielä asuntoa, ja jääkaapissa on miehelle annettua joulukinkkua edelleen säilössä, ei siitä joulutunnelmasta niin vain raaski lupua. Meidän perhe  elää ja juhlii alkoholittomasti ja ateistisesti, ja joululaulutkin ovat muutamaa perinteisempää Kilisee kilisee kulkusta ja Petteri Punakuonoa lukuunottamatta lähinnä raskasta metallia, joten ihan perinteisimpiä joulujuhlijoita me ei olla.



Aattoaamu. Herätyskellon piti olla soimassa klo.6:30, jotta ehtisin valmistautumaan ja lämmittämään joulusaunan ennen, kuin muutama sisarukseni tulisi poikkeamaan. Hah, edellisillan valvomiset miehen kanssa kuitenkin veivät herätyskellon kalkatuksesta kaiken tehon, ja isäntä olikin ilmeisesti unissaan sammuttanut herätyksen puhelimestani aamunkähmässä. Eipä se mitään, onhan meillä onneksi nämä kolme muuta pientä herätyskelloa ja eläimet, joten varmasti ei pääse nukkumaan kovin pahasti pommiin koskaan! Eve tosiaan ilmoitti heränneensä klo.9:30, ja pian sen jälkeen meillä olikin jo kylässä siskoni, kaksi veljeäni ja kälyehdokas. Jotenkin edelleen edellisillan väsymyksestä ja aamupäivän suhteellisen tiukasta aikataulusta järkyttyneenä en osannut kunnolla perehtyä sisarusteni kuulumisiin, vaan käytin kirjaimellisesti koko heidän vierailunsa pakkaamalla hoitolaukkua, pukemalla lapsia ja käyttämällä ripuloivaa koiraparkaa ulkona. En kutsuisi aamua kuitenkaan kaoottiseksi, mieheni otti tilanteen hyvin haltuun ja esitteli veljilleni minun touhottaessani SRA-harrastusvälineistöään. Siskolleni annoin lähes automaattisesti syliin hänen kummityttönsä ja pojat seurasivat perässä, joten aamuhan meni näin äidin kannalta varsin mukavasti. Ennen sisarusteni saapumista saatiin kumottua riisipuurot masuihin sentään ja avattiin jokavuotiseen tapaamme yhdet paketit jo heti aamusta, joulusauna kuitenkin jäi tänä vuonna välistä.

Yhdentoista jälkeen anoppi haki meidät joulunviettoon. Jokke jäi kotiin, toki ennen lähtöä oli varmistettu, että ripuli oli helpottanut. Mummupappalassa odotti kummityttöni vanhempineen, oli tosi ihanaa nähdä tuota Espoolaisporukkaa taas pitkästä aikaa. Kummitytön kanssa seurustellessani en voinut olla ajattelematta a) sitä miten nopeasti hän on kasvanut, b) sitä miten nopeasti aika kuluu ja c) sitä, että muutaman kuukauden päästä meidän Evekin on jo hänenlaisensa istuva ja kiinteää ruokaa hienosti syövä konttausharjoittelija. A p u a. Ihmeellistä, miten paljon vauvat oikeasti kehittyvät vain muutamassa kuukaudessa!

Yhden aikaan syötiin jouluruoka. Perinteisten vaihtoehtojen rinnalla oli myös vehnättömiä ja vegaanisia ruokia, arvostan tosi paljon, että omiin ruokarajoitteisiini ja elämänvalintoihini jaksetaan kiinnittää huomiota. Olipa anoppi tehnyt vegaanisia kookospallojakin kahville, namnam! Pojat söivät, noh, omaan kolme- ja viisivuotaiden tyyliinsä eli sen minkä muulta touhotukseltaan ehtivät, miehet taisivat syödä hyvin perinteisesti heidänkin edestään. Itse en edes muista, milloin olen viimeksi istunut alas ruokapöytään ja syönyt rauhassa koko lautasen tyhjäksi asti.





Ruoan jälkeen A lähti isänsä kanssa viemään lumipukuja hautausmaalle kunniavartiota varten ja kävi samalla reissulla ulkoiluttamassa Joken, sillä välin me syötettiin ja nukutetiin vauvoja päiväunille, pojat kävivät ulkona ja lahjat ilmestyivät kuusen alle. Neljältä juotiin kahvit ja puoli viideltä oli aika jakaa lahjat. Antti toimitti jakajanvirkaa, ja jokaisen muun, kuin hänelle itselleen osoitetun paketin kohdalla kuului syvä huokaus, että eikö tämäkään ollut minulle, haha! Kyllä vaan sai Anttikin ison kasan lahjoja, mutta määrässä taisi tällä kertaa meidän perheessä Eveliina viedä suurimman potin. Lapset, jopa pikkuneiti, olivat tosi innoissaan lahjoistaan. Lapset saivat kirjoja (erityisesti Lego-kirjat olivat Antin mieleen), tehtäväkirjoja, ison panssariauton, Nalle Puh -DVD:n, robotin, Ryhmä Hau kimblen ja -seikkailupelin, legoja, Star Wars -leluja ja Eve sai paljon aktivointileluja, leikkikaukosäätimen, vaatteita, muumilusikan, unilelun ja nuppipalapelin. Ja varmasti paljon muutakin, mitä en enää edes pysty muistamaan. Kiitos tosi paljon kaikille sukulaisille, kummeille ja ystäville lahjoista, ne merkitsevät todella paljon! A sai ainakin mukin, suklaata ja minulta Mr. Bearin luonnonmukaisen parranhoitosetin, minä sain kynttilöitä, Iittalan Taika-sarjan tarjottimen (saman sarjan kulhon sain synttärilahjaksi), sukat, kuusenpallokaiuttimen, kanadalaista teetä ja Aarikan Prinsessa -tuikun. 





Omat lahjani olivat ihan käsittämättömiä tänä vuonna, nimittäin jo A:lta saamani kuvaussetti olisi riittänyt. Kuusenpallon muotoon tehty kaiutin oli ihan nappivalinta, kiitos siitä menee yhdelle parhaimmista ystävistäni. ❤ Iittalan mustavalkoinen keraaminen tarjotin on ihana, ja kiva kun on saman sarjan astioita nyt kattaukseen käytettäväksi. Instakuvia varten tietysti varsin optimaalinen valinta myös, heh! Ja sitten se Aarikan tuikku.. Sain viime vuonna äidiltäni lahjaksi Aarikan isomman kynttilänjalan, ja tuikku (joka on myöskin häneltä) on samaa sarjaa sen kanssa. Rakastan näitä Aarikan sisustustuotteita, koska ne eivät näytä, tiedättekös, niin moderneilta ja "kiiltovalkohömpötykseltä", jota nykyään pursuaa joka tuutista. Luonnolliset puiset sisustusesineet ovat minun mielestäni äärettömän kauniita, itsehän pidän itseäni hyvinkin boheemina ja mummomaisena sisustajana. Varmaan tulikin jo tästä selväksi, kuinka paljon oikeasti tykkään ihan jokaisesta lahjastani, ja myös mainitsemattomat Arabian mukikynttilä ja ihanat lämpöiset sukat olivat todellakin tunnelmankohottajia. Maailman isoin KIITOS. Lahoista paras oli tietysti lasten onnesta hehkuvat katseet.


Lahjojen jaon jälkeen avattiin paketteja, tutkittiin uusia leluja ja vietettiin vaan aikaa yhdessä. A lähti isänsä kanssa kunniavartioon kuuden aikaan, ja sillä välin pojat alkoivat hieman väläyttelemään kotiinlähtöhaluja ja väsymystään. Eetu innostui kuitenkin pöytäjääkiekon pelaamisesta, ja sovittiin, että hän jää A:n kanssa vielä mummupappalaan illaksi. Anoppi heitti minut, Antin ja Even kotiin yhdeksän aikaan. Kotiin saavuttuamme käytin Joken pikapissillä ja laitoin Even nukkumaan, sen jälkeen istuttiin Antin kanssa eteiskäytävään glögien ja suklaarasian kanssa kokoamaan hänen uutta Lego Ninjago rakennelmaansa. Pari tuntia vierähti eteisen lattialla, jonka jälkeen annoin Antin vielä jatkaa legoleikkejä. Itse käperryin sohvan nurkkaan kynttilänvaloon lukemaan Harry Potteria. Puolenyön jälkeen A palasi Eetun kanssa kotiin, ja siitä alkoikin sitten melkoinen poikiennukutusoperaatio, koska Antti halusi kovasti jo nukkua, mutta yliväsynyt Eetu ei sitten millään. A sai Eetun melko nopeasti kuitenkin rauhoittumaan, ja päästiin sitten itsekin nukkumaan. Oli ihana joulu, ja tästä on hyvä jatkaa kohti uudenvuoden juhlintaa. 

Miten teidän joulu sujui? Onko siellä ruudun toisella puolella muita absolutistiperheitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.