torstai 7. joulukuuta 2017

LUUKKU 7: MEIDÄN ITSENÄISYYSPÄIVÄ



Nyt sitä on sitten hypätty Suomen toiselle vuosisadalle. Käsi ylös, kuka katsoi eilen Linnan juhlat kokonaan? Minä ainakin katsoin, niinkuin joka vuosi. Olin ajatellut, että aloittaisin valmistelut meidän itsenäisyyspäivää varten aikaisin aamulla. Tein kuitenkin sen ratkaisevan virheen, että herättyäni puoli seitsemältä Even itkuun, menin vielä takaisin sänkyyn makaamaan. Pojat herättivätkin sitten vasta lähempänä kymmentä, hupsis. Oltiin sovittu anopin kanssa, että pojat lähtisivät yhdentoista jälkeen katsomaan papan seppeleenlaskua sankarihaudoille, joten vähän tuli hoppu saada hommat pyörähtämään käyntiin. Muutaman paniikkipuhalluksen jälkeen kyllä sain porukan ylös ja ulos ajoissa, eikä kenelläkään loppujen lopuksi edes ollut kiire minnekään, haha!





Even aamupesujen jälkeen annoin pojille aamupalaa ja samalla aloin valmistelemaan päiväruokaa. Perheen sekasyöjille itsenäisyyspäivän aterialla oli tarjolla sisäfilettä, perunamuussia ja salaattia, ja kasvisvaihtoehtona täysjyväpastasalaattia pestolla ja fetajuustolla. Lisäksi oli viikunoita, maa-artisokkia ja karjalanpiirakoita. Me saatiinkin syödä pitkästä aikaa isännän kanssa ihan rauhassa kahdestaan, kun pojat olivat vielä isovanhempien mukana ja Eve nukkui pitkiä päikkäreitä. Se oli kiva, koska A oli itsenäisyyspäivänä iltavuorossa töissä, niin saatiin hetki aikaa löhöillä sohvallakin ennen sitä. Mummu ja pappa toivat pojat kotiin puoli yhden aikaan ja hetki sen jälkeen A lähti töihin. Pojat söivät lounaan ja sen jälkeen menivät yllättäen ilman yhtään vastaväitteitä päiväunille. Poikien nukkuessa meille tuli mun kaksi kaveria lapsineen. Leivottiin joulutorttuja, laittauduttiin vähän ja laitettiin pöytä nätiksi. Antti heräsi kolmen aikaan, ja hän ryhtyi sitten kahden vanhemman kaverinsa kanssa piparinleivontapuuhiin. Juotiin kahvit ja juteltiin kaikkien kuulumiset läpi oikein pohjamutia myöten. Eetua kävin herättelemässä neljän jälkeen, kun hänelle tuntui uni taas maistuvan.





Ennen itsenäisyyspäivän vastaanoton alkamista otin vielä kavereiden lapsista joulukorttikuvat, käytiin porukalla ulkona väsäämässä lumiukko ja viikattiin pyykkejä (jep, äidit..) Ja tottakai leikittiin oktonautteja ja ihasteltiin vuoronperään toistemme vauvoja ja isompien lasten kehitystä. Kuudelta syötiin vielä lounaalta jäänyttä salaattia ja keräännyttiin sitten koko konkkaronkka olohuoneeseen telkkarin ääreen. Pojatkin katselivat yllättävän tarkkaavaisesti vastaanottoa, mutta vähitellen lapsikatras siirtyi leikkihuoneeseen mielenkiintoisempien legoleikkien pariin. Linnan juhliin tuli jälleen kerran toinen toistaan upeammin pukeutuneita ihmisiä. Itse seurailin eniten Maiju Voutilaisen ja muiden eri maakunnista valittujen nuorten iltaa linnassa. 





Kaverit lähtivät kotiin puoli yhdeksän aikaan, ja sen jälkeen laitoin pojatkin iltapalan ja iltapesujen kautta nukkumaan. Eve on nukkunut entistä levottomammin toissapäiväisen neuvolakäynnin jälkeen, koska rokotuskohdat ovat olleet arat. Hän on vaatinut erityisesti iltaisin nyt enemmän syliä, joten otettiin ihan iisisti nukkumaanmenon kanssa ja luettiin useampi iltasatu putkeen. Pojat olivatkin yllättävän väsyneitä päikkäreistä huolimatta ja nukahtivat nopeasti. A tuli kotiin yhdeksän jälkeen, ja katsottiin vielä linnanjuhlien loppua ja jatkot yhdessä. Itsenäisyyspäivästä tuli siis juuri sellainen kuin olin toivonutkin kiireisestä aamusta huolimatta. Tärkeitä ihmisiä, naurua ja rakkautta. 

2 kommenttia:

  1. Ihanan kuuloinen itsenäisyyspäivä teillä ♥ Mä nukuin aamulla niin myöhään, että kerkesin just ja just kattomaan Tuntemattoman sotilaan alusta asti :D Illalla katoin sit myös linnan juhlia, mutta en ihan loppuun asti, koska mun piti mennä torstaina aamuvuoroon päiväkodille. Maijun mekko oli kyllä niin upea, tykkäsin siitä tosi paljon! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, myöhään nukkuminen on parasta! <3 Kiva, että sait hyvin levättyä ainakin siinä välipäivänä ennen aamuvuoroa. Maijun mekko oli kyllä upea, sopi hänelle tosi hyvin! :)

      Poista