maanantai 11. joulukuuta 2017

LUUKKU 11 || VAUVA 5KK JA LEVOTON UNI


Olet juuri vaihtanut vauvan puhtaaseen vaippaan ja pyjamaan. Annoit hänelle iltamaidon ja silittelit uneen. Nostit hänet varovaisesti omaan sänkyyn. Perheen muut lapset ovat nukkuneet jo tunnin, joten ajattelet, että nyt pääset laittamaan pyykit kuivumaan, tiskaamaan, kirjoittamaan, editoimaan, katsomaan elokuvaa tai nukkumaan. Sitten se alkaa. 

Hän itkee, ja haluaa kääntyä vatsalleen. Hän potkii itsensä sängynpäätyyn ja koettaa päästä siitä läpi. Hän sylkäisee tutin pois ja huutaa minkä pienistä keuhkoistaan ja unenpöpperöisistä äänihuulistaan pystyy. Käännät hänet selälleen ja asetat takaisin keskemmälle pinnasänkyä. Annat unilelun ja rätin, laitat putsatun tutin takaisin suuhun. Hän ei avannut silmiään lainkaan tämän operaationsa aikana, ja nyt hän on hiljaa. Menet kauemmas, mutta juuri kun olet palaamassa tekemään sitä, mihin olit jäänyt, hän itkee jälleen. Hän kääntyy vatsalleen, ryömii kohti sängynpäätyä ja koettaa päästä siitä läpi. Hän sylkäisee tutin pois ja huutaa. Otat hänet syliin ja heijaat rauhallisesti takaisin uneen. Suukotat otsalle ja sanot hyshys. Asetat hänet takaisin sänkyyn. Hän selvästi nukkuu tai ainakin on todella väsynyt, ja jää taas rauhallisesti sänkyyn. Muutaman sekunnin jälkeen tutti ei kelpaakaan, lelu on tyhmä ja peittokin potkitaan pois päältä. Ajattelet, että nuku nyt perhana, äitikin haluaa nukkumaan. Anna sisarusten nukkua, ole hiljaa. Älä rakas itke, mikä sua vaivaa? Eikö maito riitäkkään? Olenko ollut liian etäinen tänään? Olisiko pitänyt sittenkin pitää sylissä eikä leikkimatolla? Onko hän kipeä? Onko hius kiertynyt sormen ympärille? Olenko huono äiti?

Otat hänet viereesi parisänkyyn. Silittelet ja pidät lähellä. Hän tuhahtaa, väläyttää pienen hymyn ja nukahtaa. Nostat hänet pinnasänkyyn supervarovaisesti ja hän jää sinne nukkumaan. Ajattelet, että sinne meni taas tunti aikaa tästäkin illasta. Todellisuudessa aikaa meni noin kuusi minuuttia. Liikkeellelähtijän touhotus ei meinaa loppua edes nukkuessa. Uni on katkeilevaa ja vauva levoton. Vaikka kuinka väsyttäisi, niin hän ei malttaisi millään nukahtaa. Yöllä saa useasti olla kääntämässä tai  siirtämässä huonossa asennossa olevaa raajaa. Unen aikana aivot käsittelevät tehokkaasti juuri opittuja asioita, ja sen vuoksi vauvan unestakin tulee usein levotonta, kun liikkeellelähdön hetki koittaa. Nämä levottomuuspätkät kestävät meillä sellaisen 5-10 minuttia kerrallaan, ja tytön vajotessa syvempään uneen, hän nukkuu useita tunteja rauhallisesti. Joinain öinä levottomuusjaksot uusiutuvat parista kerrasta viiteen kertaan, joskus ei ollenkaan. Joillain vauvoilla rauhoittumiseen voi mennä kauemminkin, ja unet saattavat jäädä todella heikoiksi.






Kuvat otettu 8.12. klo 23:40 - 23:48, jonka aikana Eve yritti unissaan ryömiä sängynpäädystä läpi neljä kertaa.

Se hetki, kun herää kesken unien tai ei vauvan levottomuuden takia pystykään hoitamaan muita asioita, on meille vanhemmille usein ristiriitainen. Sitä saattaa olla jopa vihainen, ei vauvalle, vaan sille tilanteelle. Kun levottomia öitä alkaa olla takana kymmenkunta, ja unet ovat jääneet todella vähiin, ne viidenkin minuutin levottomat itkukohtaukset tuntuvat välillä todella pitkiltä ja raskailta. Lohdutukseksi voin sanoa, että suurin osa meistä äideistä ja isistä tietää tasan tarkkaan, miltä se tuntuu. Toiseksi, se menee kyllä ohi. Ajan kanssa. Muistakaa ajatella, että kaikki tämä on vain yksi vaihe vauvan elämässä, se ei ole pysyvä tila. Se menee ohi viikoissa tai kuukausissa, mutta se menee ohi. Sinä olet siinä vauvan vierellä koko tämän prosessin ajan hyssyttelemässä, auttamassa ja rauhoittelemassa, joten sinä siellä olet mitalin arvoinen, hyvä ja rakastava vanhempi. Sinä et hylkää vauvaasi tämän takia, etkä sinä oikeasti ajattele vauvasta pahaa, vaikka välillä päässä vilisee jos jonkinmoisia ajatuksia.

Näistä liikumiseen liittyvistä univaikeuksista puhutaan mun mielestä ihan liian vähän, ja moni äiti vaan ihmettelee, miksi öistä yhtäkkiä tulikin niin vaikeita.Mitään ihmeratkaisua ei näihin levotomuuksiin ole olemassa, mutta helpotusta on toki saatavilla. Tässä muutama vinkki, joita itse hyödynnän levottomina ajanjaksoina.

❤Muista itse pysyä rauhallisena. Rauhallisessa sylissä ja hellissä, mutta vakaissa otteissa vauva tuntee olonsa turvalliseksi. Kun olet vauvan lähellä tai pidät häntä sylissä, ajattele pelkästään vauvaa, äläkä murehdi tekemättömiä töitä tai omia unia. Usko pois, keskittyminen siihen, mitä on sillä hetkellä tekemässä, helpottaa asioita TODELLA paljon. 

❤Älä estä vauvan liikkeitä, vaan anna hänen esimerkiksi kääntyä vatsalleen saakka, ja korjaa asento vasta sen jälkeen. 

❤Keinuttele vauva uneen sylissäsi ja vauvan nukahdettua pikkuhiljaa vähennä liikettä ennen kuin lasket hänet takaisin pinnasänkyyn. Jos nukutat vauvaa parisängyssä, vuoraa reunat äärimmäisen huolellisesti ja varmista ettei hän pääse putoamaan! Vauvalta ei mene kuin muutama sekunti rullailla itsensä reunan yli, ja pelkkä tyyny ei estä putoamista. 

❤Isommankin vauvan voi kapaloida. Meillä kapalointi on osoittautunut hyväksi rauhoituskeinoksi ensimmäisen nukutushetken kohdalla, ja Evehän on nauttinut kapaloinnista ihan vastasyntyneestä saakka. Nykyään hän kyllä hikoilee sen verran öisin, että kapalo on turhan lämpöinen koko yön käytössä. Vauva kannattaa kapaloida joko silloin, kun hän on vielä hereillä, mutta selvästi uninen tai hänen nukkuessaan sikeästi. Puoliunisen vauvan kapalointi kääntyy usein potkunyrkkeily-otteluksi. Kaikki vauvat eivät tykkää kapaloinnista, joten älä pakota vauvaa siihen.

❤Ota tutti pois vauvan nukahdettua. Otan itse tutin pois Even suusta aina hänen nukahdettuaan, koska tutin imeminen ei pidemmän päälle tee hyvää. Muutenkin meillä annetaan tuttia todella vähän, eikä esimerkiksi huvituttia ole meillä lainkaan käytössä. Suosittelen tätä muillekin levottomasti nukkuville, koska vauva usein unissaan tekee tuttiin imemisliikettä suullaan, ja tutin tipahtaessa hän saattaa herätä jo pelkästää siihen, ettei suussa olekaan enää mitään mitä imeä. 

Vuorotelkaa öitä, pyydä tarvittaessa apua. Minä itse olen vähän sellainen "kyllä minä itse hoidan" tyyppi, ja tuntuu vähän kurjalta pyytää täyttä työpäivää tekevää miestä heräämään yöllä vauvaa hoitamaan. Vielä ei ole ollut sille tarvetta, mutta tiedän hänen ottavan muutaman yön kontolleen mielihyvin jos sitä pyydän. Eve syö öisin yhden kerran, joten yksi herätys minulle tulee joka tapauksessa lähes joka yö, tämän vuoksi koen helpommaksi hoitaa yöt itse. Jos tuntuu, että oikeasti alkavat voimat olla todella loppu, eikä apua ole mahdollista saada puolisolta, niin kysy esimerkiki kummi, ystävä, sisarus tai isovanhempi muutamaksi yöksi yökylään auttamaan öissä, tai päivällä pariksi tunniksi hoitamaan vauvaa, jotta saat itse univelkoja pois. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää lapsiperheessä!

Onko teidän perheessä ollut yölevottomuutta, kun vauva on oppinut liikkumaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.