torstai 30. marraskuuta 2017

EVELIINA 5KK




Ääntely

Eveliinalle tuli tänään viisi kuukautta täyteen, ja hänestä tulee päivä päivältä suloisempi höpöttäjä. Nimenomaan höpöttäjä, koska hän höpöttää tosi paljon. Eve ääntelee eri vokaaleilla, päristelee, kiljuu ja karjuu. Varsinkin lelut, jotka eivät luonnollisestikaan vastaa hänen höpinöihinsä, saavat osakseen karjuntaa. Aivan kuin Eve yrittäisi saada asiansa perille millä keinolla hyvänsä. Meille aikuisille hän juttelee pitkiä pätkiä, ja rakastaa saadessa täyden huomion itselleen. Isoveljistä Eve tykkää ihan älyttömästi! Antti on enemmän kiinnostunut leikkimään ja juttelemaan Even kanssa kuin Eetu, mikä tietysti on ikäeron vuoksi varsin ymmärrettävää. Eve rakastaa katsella Antin kasvoja, ja nauraa lähes poikkeuksetta aina, kun Antti kiinnittää häneen huomiota. Tyttö katselee kiinnostuneena isompien lasten touhuja ja antaa aina välillä välikommenttia. Vaikka meille Eve juttelee tosi paljon, niin perheen ulkopuolisille juttua ei tulekaan enää samaan malliin. Eve on nimittäin alkanut vierastaa, mikä on viisikuiselle jo ominaista.

Liikkuminen ja leikki

Selällään ollessan Eve osaa kohottaa päätään sen verran, että ylettyy tarttumaan varpaisiinsa. Vatsallaan hän jaksaa olla yhä pidempiä aikoja, ja pyörii 360 astetta akselinsa ympäri katsellen ympärilleen. Vatsalta selälleen ja takaisin hän on osannut kääntyillä jo hyvän aikaa. Liikkuminen rullaamalla on kuitenkin jäänyt vähemmälle, koska ryömimisharjoittelu on tullut mukaan kuvioihin. Eve hakee kovasti ryömimisliikettä tämmäämällä kasvonsa lattiaan ja tönimällä vimmatusti jaloillaan vauhtia, ja liikkuukin muutamia senttejä tällä taktiikalla. Vielä on harjoittelemista, jotta saataisiin kädet mukaan. Ei tietysti ole mikään kiire, näin vanhemman näkökulmasta ainakaan, haha. Eve on yleisesti tosi jäntevä, ja esimerkiksi sylissä ollessaan punkeaa ihan väkisin istumaan. Hän ponnistaa istumaan myös sitterissä ja esimerkiksi sängyssä puoli-istuvasta asennosta. Kun Eveä pitää kiinni kainaloiden alta, niin hän pomppii hurjasti jalkojen osuessa alustaan. Hyppykiikkua emme kuitenkaan Evelle osta, meitä on kuitenkin kaksi täällä hän itse hyppyyttämässä. 

Hyppykiikku ei varsinaisesti edistä vauvan kehitystä, joidenkin fyssareiden mukaan saattaa sen sijaan jopa hidastaa ja altistaa  mm. varvistelulle. Hyppykiikkua käytettäessä on tärkeää huomioida, että lapsen jalkapohjat ylettyvät täydellisesti lattiaan ja varvistusta suosivaa vauvaa ei siihen kannata laittaa lainkaan. Hyppykiikku voi toki olla arjessa näppärä, jos on vaikka useampi lapsi eikä kädet meinaa riittää, mutta siinä ei saisi pitää myöskään varvistelematonta lasta kuin hetkellisesti. No, se siitä paasauksesta. Jokainen vanhempi varmasti ymmärtää perehtyä näihin kiikkuihin ja kävelytukiin (joita meille ei myöskään tule) ennen kuin lastaan niihin laittaa.



Eve käsittelee tavaroita melko ketterästi, ja tarttuu esineisiin tosi voimakkaasti. Hän osaa siirtää tavaroita kädestä toiseen, ja tiputtelee niitä sekä tahallaan että vahingossa. Suuhunkin tavarat eksyvät useimmiten, joten olen vähän vauhkona putsaamassa kaikesta Even ulottuvilla olevasta koiran- ja kissankarvoja pois. Eve tarttuu voimakkaasti myös hiuksiin ja varsinkin A:n partaan (auts). Tiputteluleikin lisäksi Eve tykkää kukkuu -leikistä. Eve makaa vatsallaan ja laittaa kasvonsa "piiloon" alustaan (usein peitto tai tyyny, pää nimittäin piiloutuu aika vauhdikkaasti), ja nostaa sen sitten, jolloin hänelle täytyy sanoa kukkuu. Tätä hän leikkisi vaikka kuinka paljon! Tosi hauskaa seurata, kuinka aikaisin ja nopealla tahdilla kaikki vuorovaikutustaidot kehittyvät, ja miten niihin vastaaminen oikein buustaa uuden oppimista ja myös halua oppia.

Ruoka

Kiinteitä me ei Even kanssa olla vielä aloitettu, ja jatkan täysimetystä ihan vuoden loppuun saakka, jos ei ihmeitä maidonerityksessä tapahdu. Alustavasti oli puhe, että kiinteät aloitettaisiin joulunaikaan, mutta olen hyvää vauhtia luopumassa siitä ideasta. Ensimmäiset maistelut voivat kuitenkin aiheuttaa niitä vatsavaivoja, joten odotellaan joulun yli ja aloitetaan sitten reippaammalla tahdilla vuoden vaihtuessa ja Even ollessa sen puolen vuoden ikäinen. Tässä on oma lehmä ojassa ihan 110%, koska itsepintaisesti haluan täysimettää sen puolivuotta, kun maitoa kerran riittää. Toiseksi, en halua viettää juhlapyhiä surren pikkuisen vatsan kipristelyjä.

Uni ja temperamentti

Eve on luopunut säännöllisestä unirytmistään ja se taitaa oikeastaan mennä enemmän sekaisin viikko viikolta. Me eletään tällä hetkellä siis tällaista boheemia "nuku kun nukuttaa" -elämää, viisikuista on ihan turhanpäiväistä lähteä kiusaamaan unikoululla tms. Rytmi on sinänsä hyvä, että yöllä Eve nukkuu pitkät pätkät (vaikkakin on alkanut nyt syömään kahdesti yössä) ja päivällä hän on enemmän hereillä. Päivien unipätkät vaan ovat milloin mitäkin. Joskus hän nukkuu päivittäisen aamu-ulkoilun jälkeen tunteja, joskus vartin. Joinain päivinä vartin pätkiä tulee pitkin päivää ja joskus mennään kahdilla superpitkillä päikkäreillä. Unen rytmin muuttumisen lisäksi Eve on alkanut osoittaa mieltään esimerkiksi jos poistun huoneesta. Myös väsymys on alkanut aiheuttaa itkuisuutta, mikä on ihan täysin normaalia. En ole siis yhtään huolissani tai pahoillani näistä uusista muutoksista, on nimittäin tosi hienoa, että hän löytää oman temperamenttinsa ja osaa ilmaista omat tarpeensa. Pääosin Eveliina on kuitenkin tyytyväinen ja nauravainen pakkaus.

Evellä on viisikuisen neuvolakäynti 5.12. joten mittoja ja terveydellisiä juttuja silloin. Haluan kuitenkin ilokseni kertoa, että niiskutus, rohina ja nenän tukkoisuus eivät ole palanneet.
Ihanaa torstaita kaikille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti