maanantai 13. marraskuuta 2017

ARVOT || MIKÄ ON OIKEASTI TÄRKEÄÄ



Juttelin pitkästä aikaa puhelimessa pikkuveljeni kanssa tässä yhtenä päivänä. Puhelun aikana aloimme keskustella arvoista, ja siitä kuinka samankaltaisia arvoja ja ajatuksia me sisarukset olemme omaksuneet, vaikka välimatkaa ja aikaa on kertynyt väliin. Hassua, että veljeni otti tämän puheeksi, sillä olin juuri edellisenä päivänä naputellut muistioon näin: muista puhua oikeudenmukaisuudesta ja sivuuttaa tasa-arvokeskustelu. Aloin puhelun jälkeen vielä pohtimaan omia arvojani ja huomasin niiden pyörivät aikalailla perheen, lastenkasvatuksen ja ympäristönsuojelun/eläintenoikeuksien ympärillä. Mulle henkilökohtaisesti esimerkiksi raha, valta tai tasa-arvo (suomessa) eivät ole kovin korkealla omalla listallani. Vietän tunnin miettien mieluummin turkistarhausten oloja ja niiden lopettamista kuin tunnin pohtien, miksi naisen euro on vain kahdeksankymmentäsenttiätaijotainsinnepäin. Tunnistan kyllä sen, että Suomessa miehen ja naisen välinen tasa-arvoisuus ei ole naisten kannalta kaikkein ideaalisin, mutta tästä maasta löytyy (minun ajatusmaailmassani) paljon suurempiakin ongelmia. Omassa avioliitossani olemme tasa-arvoisia kumppaneita ja kummankin euro on se euro, ja sen enempää minun ei mielestäni tarvitse tällaisiin asioihin kuluttaa energiaani.



Vaikka Suomen tasa-arvotilanne ei puhuttele minua, niin se ei tarkoita, ettenkö olisi onnellinen jo tämänhetkisestä tilanteesta. Voisivathan asiat olla huonomminkin. Tasa-arvoa enemmän käytän  kuitenkin aikaani perheeseen liittyvien arvojen vaalimiseen. Kunnioitus, rakastaminen ja luottamus ovat arvoja, joita haluan opettaa myös lapsilleni. Haluan, että he oppivat ottamaan toiset huomioon, ottamaan vastuun teoistaan ja kasvavat itseään arvostaen. Uskon vahvasti, että kasvuympäristö antaa lapsille mallin, kuinka toisia ihmisiä kohdellaan. Opetamme lapsille jo nyt oikeudenmukaisuutta leikkien ja riitojen keskellä, kuten myös auttamista ja toisten huomioon ottamistakin. Tämä tapahtuu myös passiivisesti meidän vanhempien välisen vuorovaikutuksen kautta. Meillä lapsien täytyy kiittää ja pyytää anteeksi, kun sille on tarvetta. Antti ja Eetu ovat myös tosi avuliaita, ja sydämeni pohjasta toivon, että he pitävät näistä upeista piirteistään kiinni aina. Oikudenmukaisuus on ollut itselleni tärkeää jo pienenä ja nykyäänkin mietin tosi paljon asioita sen kautta, mikä on toki välillä raskastakin. Pidän tärkeänä myös erilaisuuden hyväksymistä, ja haluan lasteni kasvavan tähän nykymaailmaan suvaitsevaisin mielin. Onneksi sukupolvi sukupolvelta taidamme mennä kohti suvaitsevaisempaa elämää.

Luin paria eri keskustelua siitä, miten jotkut luulevat sukupuolineutraaliuden varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ajavan lapset trans-sukupuolisiksi. On vedetty sellaisia johtopäätöksiä, että esimerkiksi tyttöjen ja poikien erottelun lopettaminen tai sukupuolineutraalien termien käyttöönotto vaikuttaisivat jotenkin lasten sukupuoli-identiteettiin. Ihan puhtaasta sananvapauden ilosta avaan nyt oman sanaisen arkkuni koskien omia kasvatusperiaatteitani. Kasvatan omat poikani poikina ja tyttäreni tyttönä. Jos he itse tulevat minulle sanomaan, että jokin tässä on hullusti, niin siinä hetkessä on sitten aika tehdä muutoksia. Kärjistetysti voisin sanoa, etten ole niin "pitkällä" tässä sukupuolineutraaliudessa, että esimerkiksi pukisin itselähtöisesti poikani mekkoon tai kieltäisin tytärtäni käyttämästä sitä mekkoa. En siis halua antaa lapsille sitä kuvaa, että lähtökohtaisesti ei olisi tyttöjä ja poikia/miehiä ja naisia. Biologisesti on olemassa miehiä ja naisia, ja lapset syntyvät (useimmiten) jompaan kumpaan kehoon. Se keho on ensisijaisesti heidän sukupuolensa määrittelevä tekijä. Jos lapseni tulevat minulle jossain vaiheessa elämäänsä sanomaan esimerkiksi, että hei äiti, musta tuntuu, että mun kuuluiskin olla toisenlainen, niin ehdottomasti haluan silloin tukea ja kannustaa lasta olemaan juuri sellainen kuin hän on. En halua lapseni ajattelevan vuosien päästä, ettei hän saanut koskaan olla kotonaan oma aito itsensä. Ymmärrän sen, että mies voi kokea olevansa nainen ja nainen mies, ja nämä ihmiset ovat aivan yhtä rakastettavia ja upeita kuin me kaikki muutkin. Siitä huolimatta en jostain syystä, olkoon se sitten vaikka se pieni avarakatseisuuden puute, halua automaattisesti antaa lapsilleni päätösvaltaa ennen kuin he itsekään ymmärtävät ylipäätään koko sukupuolikäsitteen. Mulle on ihan se ja sama kutsutaanko meidän lapsia koulussa pojiksi ja tytöiksi vai henkilöiksi, menevätkö he poikien ja tyttöjen vai henkilöiden jonoihin ja onko heidän neuvolakorttinsa siniset, vaaleanpunaiset vai vihreät. Pääasia on, että meidän lapset saavat kasvaa rauhassa, kehittyä omaan tahtiinsa ja tulla vahvoiksi ja itsevarmoiksi aikuisiksi, joilla on hyvät lähtökohdat kohdata maailma, kun sen aika koittaa. Omasta mielestäni lapset kasvavat ympäristön vaikutuksista huolimatta sukupuoli-identiteetiltään juuri sellaisiksi kuin kasvavat. Vai mitä olet mieltä, onko ympäristöllä vaikutusta, vai onko se vaan sellainen sisäsyntyinen asia? Kertokaa minulle kommentteihin, jos teillä on tästä asiata jotain tietämystä.


Perheeseen ja suvaitsevaisuuteen liittyvien arvojen lisäksi tärkeinä arvoina pidän ympäristön- ja eläintensuojeluun liittyviä asioita. Kaikki eläinten oikeudet, ilmaston lämpeneminen, jääkarhujen elintilan pieneneminen, eläinkokeet, turkistarhaus, metsästys.. Mitä ikinä liittyykään luontoon, ne asiat ovat tärkeitä. Vastuullisuus ja kohtuullisuus ovat todella isoja juttuja, joita kaikki voisivat hieman omalta osaltaan tarkistaa aika ajoin. Onko lihaa pakko syödä joka päivä? Voisiko ajoittain vaihtaa eläinperäiset maitotuotteet luontoa paljon vähemmän kuluttaviin kasvivaihtoehtoihin? Olisinko kuitenkin valmis pohtimaan ruoaksi kasvatettujen eläinten tehotuotannon vaikutuksia tai turkistarhauksen haittoja? Nämä on oikeasti sellaisia asioita, joiden tuputtaminen ei tee hyvää kenellekään. Muutoksen parempaan tulee lähteä ihmisestä itsestään, mutta esimerkiksi media voisi neutraaliin sävyyn tuoda vielä vähän enemmän esille keinoja, kuinka taistella tehokkaamman ympäristönsuojelun puolesta. Kuluttajilla on ihan yhtäläinen vastuu tekemistään valinnoista kuin tuottajillakin. Meillä lapset syövät sekaisin minun kasvis-/vegaaniruokiani ja A:n sekaruokaa, ja se on toiminut meillä tosi hyvin. En omista aatteistani huolimatta voisi kuitenkaan kuvitellakaan antavani lapsille pelkkää kasvisruokaa. Tämä jo ihan siitä syystä, että näin lapset oppivat kohtuukulutuksen jo pienestä saakka. Kasvisruoat ovat avartaneet poikien ruokaympyrää todella paljon, ja he maistavat melko ennakkoluulottomasti kaikkia erikoisiakin kasviksia ja hedelmiä, koska ovat tottuneet siihen kotona. Minusta on tärkeää opettaa lapsille, mistä ruoka tulee ja myöhemmin myös se millä eri tavoin sen tuottaminen rasittaa ympäristöä. Heidän ei silti todellakaan tarvitse tehdä valintaa sekaruoan ja kasvisruoan väliltä, se on heidän oma asiansa sitten aikusena.

Nämä asiat, joista olet nyt tänne saakka lukenut, ovat ihan todella valtavia asioita. Niin valtavia, että en mieti niitä päivittäin kovinkaan syvällisesti, vaan hoidan vain itse omaksumiani rutiineja ja toimia, joilla toteutan arvojani arkielämässä. Sen sijaan pienempiä, pinnallisempia arvoja tulee mietittyä päivittäin. Esimerkiksi ilo ja onnellisuus. Kauneus on minulle yksi ilonlähde, oli sitten kyse sisustuksesta, meikistä tai vaikka alusvaatteista. Tiedän, että kuluttaisin kaikkein vähiten luontoa, jos lopettaisin meikkaamisen kokonaan tai lakkaisin värjäämästä hiuksiani. Kuitenkin teen sitä, koska se tuo minulle iloa. Koska minulle kauneutta merkityksellisempiä asioita ovat kuitenkin ekologisuus ja eettisyys, niin pyrin kehittämään meikki- ja vaatekulutustani enemmän niihin arvoihin sopiviksi. Ilo on tärkeä osa elämää, ja jokaisella on ne omat jutut joista iloa saa. Minä saan iloa myös tietokoneista ja elektroniikasta, kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Ihmiset toteuttavat omia arvojaan omalla tavallaan, eikä kukaan voi muuttaa toisten arvomaailmaa. Silti kannustaisin kaikkia ainakin välillä miettimään uudelleen sitä omaa arvomaailmaansa. Vastaako se sinua juuri tässä elämäntilanteessa, tässä iässä, tässä yhteiskunnassa ja tässä ajassa?

Millaisia arvoja sinä omistat? 

1 kommentti:

  1. Anonyymi24/11/17

    Hei, jotenkin päädyin blogiisi. Silmäilin tämän jutun läpi ja luin kunnolla vain kohdan sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Täytyy sanoa että hienosti kirjoittetu mielipide, joka sama kuin itselläni. Erityisesti kolahti kohta niin kauan kuin lapset ei edes ymmärrä sukupuoli-käsitettäkään, on turha asiaa korostaa tai sen kummemmin vatvoa. Kiva blogi, jään lueskelemaan :)

    VastaaPoista