perjantai 6. lokakuuta 2017

Parisuhde ja vanhemmuus || Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä



Oletko tänään suudellut puolisoasi? Oletko halannut? Oletko sanonut rakastavasi, arvostavasi tai kuulevasi häntä?

Jos et, niin tee se nyt. Tee se uudelleen huomenna ja ylihuomenna ja joka päivä sen jälkeen. Suutele häntä ennen nukkumaanmenoa, ja heti herätessänne. Sano hänelle lähtiessäsi, että nähdään pian. Palatessasi työpäivän jälkeen kotiin, kysy hänen päivästään. Kuuntele, mitä hän vastaa. Unohda hetkeksi pitkän päivän, illan tai yön aiheuttama stressi ja sulkeudu hänen halaukseensa. Tunne, kuinka hänen lämpönsä virtaa energiana sisimpääsi.

Puhukaa kaikesta. Puhukaa vaikeistakin asioista, mutta muistakaa puhua myös niistä asioista, jotka ovat hyvin. Muistelkaa parisuhteenne alkua ja koettakaa hetkeksi palauttaa mieleenne se rakastumisen alkuhuuma. Se on siellä edelleen, arkistuneen ja turvallisen rakkaudentunteen taustalla. Vaalikaa parisuhdettanne huolella, älkää pitkäkö sitä älkääkä toisianne itsestäänselvyytenä. Mikään ei ole elämässä itsestään selvää. Kyseenalaistakaa toimintaanne aika ajoin, ja kysykää kumppaniltanne, onko suhteessanne mitään parannettavaa. Lapsiperheen arki voi olla kovinkin kiireistä, eikä aina ole tukiverkostoa, joka mahdollistaisi kahdenkeskeisen ajan teille. Voitte antaa toisillenne aikaa myös arjen pyörteissä. Lähtekää yhdessä ulos lasten kanssa, katsokaa sylikkäin pikku kakkosta. Laittakaa yhdessä lapset nukkumaan, ja menkää itse nukkumaan yhtä aikaa. 

Parisuhde ei ole itsestäänselvyys. Se on asia, jonka olen valitettavasti oppinut kantapään kautta tänä syksynä. Opin sen tavalla, joka olisi voinut koitua meidän kohtaloksemme, mikäli olisin luonteeltani erilainen. Olen oppinut itsestäni, että olen vahva, assertiivinen ja armollinen. Syvän kuilun kautta olemme päässeet ponnistamaan kohti parempaa, vahvempaa parisuhdetta. Ensimmäistä kertaa viikkoihin olen voinut hengittää vapaasti. Olemme mieheni kanssa yleisesti huonoja keskustelemaan, ja sitä olemme joutuneet nyt opettelemaan kädestä pitäen. Onkohan seitsemännen vuoden kriisi sittenkin totta?

Olen oppinut, että äitiyden lisäksi täytyy olla muutakin. Täytyy olla se Heidi, joka on noin seitsemän vuotta sitten rakastunut ja viisi vuotta sitten avioitunut maailman tärkeimmän miehen kanssa. Maailman rakkaimman. Jotta koko perhe voisi olla onnellinen ja tasapainoinen, on perheen aikuisten osattava rakastaa itseään. On osattava pitää huolta parisuhteesta vanhemmuuden taustalla, katsottava yhdessä kirkkain silmin samaan suuntaan. Kun hänellä on vaikeaa, ole sinä vahvempi. Kun sinulla on vaikeaa, anna hänen kannatella hetken aikaa sinua.

Olen aina pyrkinyt pitämään blogini aitona ja rehellisenä. Olen kertonut täällä, että olemme olleet syyskuun ajan stressitilassa, joka vaikutti huomattavasti myös blogin aktiivisuuteen. Stressi oli parisuhteessamme. Olemme käyneet kurkistamassa pohjaa ja onneksi nousseet sieltä takaisin. Pohjaa kohti putoaminen oli syöksylaskua, kahdensadan kilometrin tuntivauhdilla kohti asfalttia. Se oli jo siinä, se oli puheessa ja mielessä. Virheet on pyydetty ja annettu anteeksi, niitä en tule ainakaan lähiaikoina avaamaan sen enempää täällä. Elämäntapahtumia muiden joukossa, sivuseikkoja, joita kymmenen vuoden päästä muistelemme nauraen. Opettelemme puhumaan, luottamaan ja arvostamaan uudelleen. Perhe ensin, parisuhde heti sen perään. Näiden kahden asian arvostaminen on saanut aivan uuden, mielettömän hienon merkityksen viimeisen kahden viikon aikana. Me tahdoimme viisi vuotta sitten ja me tahdomme edelleen. Sitä ei kukaan tai mikään vie meiltä pois.

Avaimet onnelliseen parisuhteeseen ovat nämä: Arvosta itseäsi. Arvosta puolisoasi. Muistakaa olla myös sinä ja hän vanhemmuuden taustalla, ja ennen kaikkea muistakaa olla pariskunta. Älkää olko vain irralliset vanhemmat perheessä, vaan olkaa vanhemmat yhdessä. PUHUKAA. Vaikka olisitte kuin me, huonoja keskustelemaan, niin tehkää sitä silti. Käykää parisuhdeterapeutilla kysymässä neuvoja keskusteluyhteyden avaamiseen tai lukekaa vinkkejä netistä. Koskettakaa, halatkaa ja suudelkaa. Jos se on hankalaa, niin jutelkaa siitä, miksi se on hankalaa. Muistakaa, että uusien hyvien toimintamallien opettelu on huomattavasti vaikeampaa kuin huonoista toimintamalleista pois opettelu.

Hänen syleilynsä on edelleen turvallisin paikka maailmassa lastemme lisäksi myös minulle.

Rakkain terveisin,
Heidi

6 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus ja ihanat te<3 Olen onnellinen teidän puolesta, että kaikki on nyt hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon superonnellinen myös <3

      Poista
  2. Kauniisti kirjoitettu! Löysin juuri blogisi ja jään seuraamaan :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus tosiaan! Ihmeellisti ollut ihan samat aatokset ja onneksi myös teot viime aikoina meidän parisuhteessa. Tällä kertaa kyllä ilman sitä pohjakosketusta, mutta jotenkin meillä vaan molemmat samaan aikaan havahtuivat avaamaan silmät ja todella huomaamaan sen tärkeän ihmisen vieressään. Toki myös huomiointi ja hellyydenosoitukset ovat itseään ruokkivia ilmiöitä, ihan kuten ne negatiivisemmatkin tunteenilmaukset. Malja rakkaudelle tänään ja taas uudelleen huomenna! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä, että molemmat on teillä havahtuneet ja nyt yhdessä voitte voittaa haasteet! Meilläkin tämän havahduksen jälkeen on elämän ja parisuhteen laatu noussut jo nyt ihan uudelle tasolle. <3

      Poista