lauantai 28. lokakuuta 2017

HEI HEI MITÄ KUULUU?



Lapset ovat pysyneet terveinä syksyllä tavallisesti jylläävistä flunssakierteistä ja vatsataudeista huolimatta. Pojat ovat nähneet kavereita kotona ja puistoissa. Olisittepa olleet näkemässä poikien ilmeet, kun ensilumi oli satanut maahan pari päivää takaperin! Ollaankin nyt vietetty kaksi päivää ulkona lumileikkien merkeissä. Antilla oli alkukuusta viisivuotisneuvola, eli viimeinen neuvolakäynti koskaan. Seuraavan kerran hän meneekin sitten ensi syksynä eskarin terveydenhoitajan vataanotolle. Neuvolakäynnillä kaikki viisivuotiaan tehtävät sujuivat virheittä, näkö ja kuulo olivat normaalit, ja kasvu on sopusuhtaista. Hän sai syntymäpäivälahjaksi Oppi ja Ilo -kirjasarjan Aapisen, ja ollaan sen avulla otettu oikein aikaa aakkosten opiskeluun. Suurin osa on jo muistissa, ja nyt harjoitellaan jo aakkosten kirjoittamista. Eetu viihtyy Antin vanhojen esikouluun valmistavien tehtävävihkojen parissa, ja rakastaa esimerkiksi "etsi kuvasta"- ja labyrinttitehtäviä. Eve kasvaa ja kehittyy ihan hurjaa vauhtia edelleen ja oppi 23.10. kääntymään selältä vatsalleen. Evestä lisää ensiviikolla neljäkuispostauksen yhteydessä.








Parisuhde menee tasaista vauhtia kohti parempaa. Selvästi tarvitsimme tämän pysähdyksen, sillä nyt otamme kumpikin toisen tarpeet ja tunteet paremmin huomioon. Pystymme katsomaan kummankin panostusta arkeen ja perheeseen uusin silmin, ja myös sen kautta arvostus toisen tekemiseen tulee useammin esille (vaikka on ollut kuitenkin kummankin mielessä aina). Parisuhdetta hoidetaan arjessa pienillä teoilla. Ollaan lähekkäin ja kysytään toisen ajatuksia ja ihan vaan halaillaan ja pelleillään enemmän kuin ennen. Otetaan ihan kahdenkeskistäkin aikaa ensimmäistä kertaa Even syntymän jälkeen useampaan otteeseen tässä lähiviikkoina. Tänään lauantaina menemme katsomaan (Even kummisedän kanssa) Tuntemattoman sotilaan, 10.11. käymme Sami Hedbergin keikalla Tampereella ja 14. päivä lähdemme Helsinkiin FFDB:n keikalle. Minusta on superihanaa ottaa aikaa vain meille, vaikka tottakai lasten (varsinkin Even) jättäminen hoitoon vähän harmittaa ja ahdistaa. Nämä eivät ole edes ainoat kerrat tässä kuussa, kun lapset menevät hoitoon. Ensiviikolla menen eräisiin kuvauksiin Helsinkiin keskiviikkona ja torstaina, ja olen poissa aamusta iltaan. Onneksi meidän lapsilla on ihan superit isovanhemmat ja mulla ihan parhaat appivanhemmat, jotka mahdollistaa meille kahdenkeskisen ajan ja minulle ne ensiviikon Hesanreissut, ja luotan kyllä siihen, että lapsilla on kaikki hyvin minun poissaollessanikin. 





Koti saa jatkuvasti uutta ilmettä, kun saan siivous- ja sisustushepuleita viikoittain. Olen jatkanut turhien tavaroiden myymistä, tavoite olisi päästä eroon ihan kaikesta ylimääräisestä. En ole minimalisti, mutta sellainen elämäntapa kyllä inspiroi valtavasti.

Blogi. Olen voinut henkisesti paremmin ja energiaa alkaa olla taas. Pakko myöntää, että blogin lopettaminen on käynyt mielessä. Tämä vaan kuitenkin on mulle tosi rakas. Valokuvaaminen ja kirjoittaminen ovat itselleni sellaisia voimaannuttavia harrastuksia, jotka korvaavat ihan täysin nyt esimerkiksi juoksemisen, jota en vielä voi jatkaa. En siis aio lopettaa blogia, ja postausten määrää alan lisäämään pikkuhiljaa tunnustellen, jotta löytäisin sekä itselleni että perheelleni ideaalisen tahdin.

Mitäs teille kuuluu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti