torstai 24. elokuuta 2017

Lasten puheenkehitys

Meidän perheessä tilanne on tällä hetkellä se, että esikoinen on käynyt jo kevätkaudella puheterapeutilla muutamaan otteeseen ja myös keskimmäinen on jonossa puheterapiaan. Antin puheenkehitys on ollut normaalia ymmärryksen, ohjeiden noudattamisen ja lauseiden muodostuksen osalta, mutta kirjaimista L,D ja R ovat olleet hankalia. Nyt D tulee puheessa, L on ollut kielijänteen leikkaamisen jälkeen helpompi ja R puuttuu edelleen. 

Keväällä puheterapeutti tosiaan antoi meille ohjeeksi käydä neuvolalääkärillä tai hammaslääkärillä, josta saisimme lähetteen kireän kielijänteen operointiin. Jos jänne olisi ollut vain hieman kireä, niin emme olisi lähteneet sitä edes leikkauttamaan, mutta spesialisti totesi sen olevan erittäin kireä ja rakenteeltaan myös poikkeavan paksu. Tästä johtuen nuo hankalat kirjaimet eivät tulisi todennäköisesti puheeseen ilman operointia.



Kielijänne leikattiin viikko sitten täällä Valkeakosken päiväkirurgisella osastolla. Leikkaus oli nopea ja rutiininomainen, ja Antti pääsi kotiin kolmisen tuntia leikkauksen jälkeen. Leikkaushaavaan ommeltiin yksi itsestäänsulava tikki, eikä leikkauksen jälkeen Antilla ole ollut erityisemmin kipuja. Välillä kurkkua tai jälkiuunipalaa syödessä hän on sanonut, että haavaan sattuu. Ensimmäiset kolme päivää leikkauksen jälkeen Antille annettiin säännöllisin väliajoin pronaxenia ja panadolia, sen jälkeen kipulääkitystä ei ole tarvittu. Jäätelö puudutti haavaa myös kivasti leikkauksen jälkeisinä päivinä, eikä ommel ole ollut esteenä hampaiden pesulle.

Nyt Antin kieli liikkuu selkeästi paremmin, eikä sen kärjestä tule niin sydämenmuotoista kuin aiemmin. Antti sai jo sairaalasta kielen jumppausohjeet, joita alettiin noudattaa heti leikkausta seuraavana päivänä. Tiistain puheterapiakäynnillä meidät vastaanotti eri puheterapeutti kuin keväällä, eikä Antti tullut ihan niin hyvin juttuun tämän uuden kanssa. Antti sai puheterapiavihkoon uudet ohjeet, joilla nyt jumppaamme kieltä. Jumppaamisella ehkäistään kielijänteen palautumista ja ne myös valmistavat varsinaiseen R-kirjaimen oppimiseen. 



Eetun ensimmäinen puheterapiakäynti on syyskuun kahdeksas päivä. Tätä käyntiä toivoin itse Eetun kolmevuotisneuvolassa, koska hänen puheestaan puuttuu myös joitain äänteitä. Eetu kyllä puhuu tosi paljon, eikä myöskään puheen ymmärryksessä tai lauserakenteissa ole mitään vikaa. Puhe vaan on sellaista ns. pikapuhetta, sieltä saattaa K muuttua T:ksi ja L,D ja R -kirjaimet ovat myös hankalia. Olenkin enemmän huolissani Eetun puheenkehityksestä kuin Antin. Toivottavasti hänet otetaan tämän arviokäynnin jälkeen säännöllisesti puheterapiaan, koska minulla itselläni ei ole mitään taitoja tehdä enempää kuin nyt teen. Me jumppaillaan kieltä samoilla ohjeilla kuin Antinkin kanssa ja luetaan paljon. Toivottavasti Eetun kielijännettä ei tarvitsisi enää leikata. Se nipsaistiin poikki jo vauvana, mutta se on kuitenkin nyt kärjestään todella kireän näköinen. Eetun arviointikäynnin yhteydessä sovitaan jatkoa myös Antin suhteen. Viimeksi oli puhetta, että tänne oltaisiin kokoamassa sellaista vuonna 2012 syntyneiden poikien puheterapiaryhmää, joilla on samankaltaisia puheenkehityksen ongelmia. Se olisi tosi kiva, Antti sais varmasti paljon motivaatiota ja uusia kavereita sen kautta!



Kummallakin pojalla kyse on siis täysin fonologisista ongelmista. Eetun kohdalla äännevirheet menevät osittain vielä iän piikkiin, ja Antin kohdallakin R "saa" vielä puuttua, eikä kummallakaan ole todettu siis mitään puhevikaa. Olen itse ollut ehkä jopa liian lepsu näiden puhejuttujen suhteen, koska omasta mielestäni lapset saavat kehittyä ihan juuri siihen tahtiin kuin kehittyvät. Varsinkin, kun meille annetaan kotona lapsille avaimet puheenkehitykselle: luetaan paljon, lauleskellaan välillä, opetellaan Antin kanssa jo aakkosia ja tabletin käyttö on rajoitettu todella vähäiseksi. Koska en ole ottanut näitä puheenkehityksen vaikeuksia tosissaan aiemmin, niin minulta itseltäni on jäänyt huomaamatta Antin kielijänteen poikkeavuus, ja sen vuoksi se operoitiin vasta nyt. Mikäli pojat eivät saa tarvitsemaansa apua kunnalliselta puheterapeuteilta (jotka ovat tällä hetkellä täällä Valkeakoskella aivat liian ylityöllistettyjä) niin olen kyllä valmis laittamaan heidät pikapuoliin myös yksityiselle.

Minkä ikäisenä teillä opittiin sanomaan R-kirjain?

2 kommenttia:

  1. Mä ite opin R-kirjaimen muistaakseni 4-vuotiaana ja mun pikkusisko taisi olla 5-vuotias :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei! Mä taisin itse olla kans viisi vuotias. :)

      Poista