tiistai 18. heinäkuuta 2017

Viisi päivää yksin kolmen lapsen kanssa

Isäntä lähtee keskiviikkona SRA-ammunnan suomen mestaruuskisoihin viideksi päiväksi. Se on ensimmäinen kerta, kun olen niin pitkään lasten kanssa yksin.

Olen viime päiviin saakka odottanut tätä viikkoa aika rauhallisin tunnelmin, koska kaikki on mennyt niin smoothisti omalla painollaan A:n ollessa töissä. Viimepäivinä tyttö on kuitenkin löytänyt äänensä ja pojat ovat saaneet jostain ihan järjettömästi energiaa. Poikien väsyttämiseen vaaditaan pitkä käynti leikkipuistossa tai useiden kilometrien mittainen koiranulkoilutuslenkki, joten toivon enemmän kuin koskaan hyviä ilmoja loppuviikolle. Voitaisiin olla ulkona aamusta iltaan. Kovin pitkälle en itse voi yksinäni lähteä lasten kanssa, koska lantiokivut ovat jotain ihan järkyttävää aina ajoittain. Jos kipu iskeekin yks kaks yllättäen jossain kaupungin toisella laidalla, niin voi tulla melko tuskainen kotimatka.


Luultavasti me ei tulla loppujen lopuksi olemaan keskenämme loppuviikon aikana kovinkaan paljon, koska kylään on kutsuttu monelle eri päivälle ystäviä. Huominen menee kokonaan siinä, kun lähdemme käymään Mikkelissä veljeni luona. Torstaina tulee ystäviä koko päiväksi kylään ja perjantaina mennään näillä näkymin vähän ostoksille toisen ystävän ja hänen lastensa kanssa. Viikonlopuksikin on kivoja suunnitelmia jo, joten oikeastaan tämä viikko ei sitten kuulostakaan niin yksinäiseltä riehumisensiedätysviikolta kuin viimepäivinä olen piinaillut.



Tyttö tosiaan on alkanut vaatimaan nyt osaansa huomiosta enemmän. Hän syö päivisin edelleen sen tutun ja turvallisen kolmen tunnin välein, mutta kuvioihin ovat astuneet iltatankkaukset. Iltaisin hän syö useaan kertaan todella tiheästi, ja se on A:n iltaviikoilla ollut välillä jopa rankkaa. Tai ehkä enemmänkin kiireistä. Pitää löytyä aikaa poikien iltapalalle, iltapesuille/suihkulle, iltasadulle ja nukuttamiselle halihetkien kera. Siihen päälle tytön iltapesut, useat vaipan (ja vaatteiden) vaihdot, imetykset ja röyhtäytykset. Sen lisäksi iltaisin on hoidettava tiskit ja pyykkikone pyörimään, jotta ne pääsee aamulla heti tyhjentämään. Iltasiivouksen (lelujen osalta) olen kylmästi ulkoistanut pojille, ja he ovatkin siinä jo todella hyviä. Ja tosiaan omatkin pesut on hoidettava jossain välissä. Vähän illat nyt siis hakevat meillä sitä omaa rutiiniaan, mutta ainakin viime viikosta selvittiin ihan kunnialla. En kuitenkaan valita, tiedän kaiken menevän hienosti ja illoillekin löytyy varmasti vielä oma aikataulunsa. Oikestaan tällainen yhden aikuisen viikko tulee nyt ihan hyvään saumaan. Ei tarvitse puljata, että kumpi hoitaa mitäkin, kun on pakko hoitaa kaikki yksin. Saan sellasen oman rytmin muodostettua, jota A voi sitten aamuvuoroviikoillaan vain helpottaa hieman ottamalla vastuulleen esim. poikien nukutukset iltaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti