sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Pikkusiskon synnytyskertomus



30.6.2017

5:50 Heräsin aamulla ennen herätyskelloa. Olin nukkunut noin kuusi tuntia, vauva mylläsi mahassa reippaasti koko yön. Olo oli jo melkoisen jännittynyt ja innostunut tulevasta päivästä.

7:30 Soitin synnytyssaliin ja kerroin, että meille olisi varattuna tälle aamulle synnytyssalikäynnistys. Kätilö vastasi puhelimeen iloisesti, että sali on juuri nyt vapaana, niin lähtekää vaan ihan samantien tulemaan Tayssiin päin. Olin laittanut jo kaiken valmiiksi, joten kiskasin vain A:n ylös sängystä ja käytin hänen pukiessaan Joken nopeasti pissalla. Sitten lähdettiin kohti Tamperetta.

8:15 Synnytysvastaanotossa ilmottauduin suoraan kätilölle, kuten oli ohjeistettu. Kätilö ei tuntunut tietävän mistään mitään, ja ohjeisti minua ilmottautumaan kuitenkin luukulle. Sillä välin, kun kävin luukulla, oli kätilö soittanut saliin ja A:n kuullen puhunut melko negatiiviseen/kyseenalaistavaan sävyyn, että "en mä tiedä miks se haluaa, että sen synnytys käynnistetään." Kun palasin takaisin, kätilö kertoi salin olevankin jo varattu. Ymmärsin kyllä, tottakai kiireellisemmät menevät meidän edelle. Meidän vauvalla ei ollut mitään hätää. Meidät ohjattiin odottelemaan kahvilaan kahdeksi tunniksi.

9:30 Istuttiin A:n kanssa Tayssin palvelutalon kahvilassa. A oli nukkunut yöllä kolmisen tuntia, joten odottelu ja saliin pääsyn peruuntuminen ärsyttivät. Yritin järkeillä hänelle, ettei sille nyt vaan voi mitään, ja samalla pitää itseni fiksuna, etten töksäyttäisi nyt mitään tosi tyhmää jo valmiiksi ärtyneelle miehelleni. Itseänikin vähän harmitti salin peruuntuminen, mutta enemmänkin kätilön reagointi meihin. Ei me varmaankaan ihan turhaan haluttaisi synnytystä käynnistää.

10.00 Palattiin takaisin SVO:lle. Kätilö oli ilmeisesti tutustunut nyt paremmin potilastietoihini, koska hänen äänensävynsä oli muuttunut täysin. Hän ohjasi meidät vuodeosastolle ilmottautumaan, ei kertonut syytä miksi. Ilmottauduimme siellä siis, ja osaston kätilö vaan sanoi, että odotelkaa päiväsalissa lääkärin kutsua. Yritin tässä kohtaa kysellä, että mitä nyt oikein sitten tapahtuu, mutta kätilö vastasi vain, että lääkäri varmasti tietää, että ootte tullu tänne. Kaikki jännitys muttui tässä kohtaa enemmänkin ihmetykseksi. Tuntui, ettei kukaan tiennyt mistään mitään. Äitiyspolilla meille sanottiin, että päästään suoraan SVO:lta saliin (vaikka jouduttaisiin odottelemaan sen vapautumista), mutta nyt pitäisikin vielä mennä lääkärin tutkittavaksi? No me odoteltiin sitten hetken aikaa, mietittiin, että mitähän seuraavaksi tapahtuu ja pelättiin, että lääkäri päättäisikin perua käynnisyksen.



11.15 Lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultrasi istukkaa. Kolmisen senttiä olin edelleen auki, kanavaa oli jäljellä noin puoli senttiä. Lääkäri kysyi, olenko tupakoinut raskausaikana, kun istukka näytti niin kalkkeutuneelta. En ole eläissäni edes maistanut tupakkaa. Istukan virtaukset olivat hieman yläkanttiin, mutta kuitenkin ihan hyvät. Kysyin lääkäriltä, että mitä tässä nyt tapahtuu, ja miksi meitä ei esimerkiksi ohjattu kotiin odottelemaan salin vapautumista. Hän kertoi, että juuri sille aamulle olikin tullut oikea synnytyssesonki, ja sen lisäksi samalle aamulle oli tullut useita käynnistyksiä. Hän sanoi myös, että ei halua todellakaan päästää minua enää kotiin, koska synytys ei spontaanisti alkaessaan tulisi kestämään kuin hetken. Tutkimuksen päätyttyä hän kertoi kyselevänsä, onko käynnistysjonossa esimerkiksi raskausmyrkytyspoltilaita tai muita sellaisia, joilla olisi oikeasti hengenhätä päästä käynnistykseen. Menin siksi aikaa odottelemaan A:n luokse päiväsaliin. Hetken kuluttua lääkäri sanoi, että voisimme mennä odottelemaan vuodepaikalle, niin vauvasta otettaisiin sykekäyrää ja saisin syödä lounaan kahdeltatoista. Olin ensimmäisenä käynnistysjonossa!

11:40 Vaihdoin sairaalavaatteisiin ja vauvasta otettiin käyrää. Kahdeltatoista söin vähän minulle tuotua kasvisruokaa. Sitten vaan odoteltiin, koska kätilö tulisi hakemaan. Nyt ei enää kumpaakaan jännittänyt, olin vain innoissani tulevasta.

13.00 Saliin, jes! Kätilö sanoi, etten näytä yhtään jännittyneeltä, enkä ollutkaan. Olin iloinen, että homma saataisiin hoidettua nyt alta pois, ei enää stresaamista. Salissa meidät vastaanotti minut hoitava kätilö ja hän teki valmistelut kalvojen puhkaisua varten.

13:30 Kalvot tuli puhkaisemaan sama lääkäri, joka minut tutki aiemmin. Naps vain ja vedet menivät. Tytön päähän asetettiin pinni seuraamaan sykkeitä ja vatsanpäälle laitettiin supistusanturi. Lääkäri sanoi, ettei käynnistettynä synnytys luultavasti etene niin nopsaan kuin luomuna alkanut (mistä olin enemmän kuin mielissäni). Lääkäri poistui ja kätilö kertoi, että synnytys katsotaan alkavan vasta siitä hetkestä, kun supistuksia alkaa tulla säännöllisesti. Makoilin käyrällä jonkin aikaa, ennen kuin sain luvan nousta keinutuoliin ja vähän kävellä piuhojen antamissa rajoissa sängyn vierellä.

16.00 Synnytys ei lähtenyt käyntiin vesien päästöllä, vaan käyrälle piirtyi vain niitä samoja napakoita ennakoivia supistuksia, joita olin tuntenut jo vaikka kuinka monta päivää. Niiden avulla kohdunsuu oli avautunut kuitenkin kaksi senttiä lisää. Päätettiin, että synnytystä vauhditetaan oksitosiinitipalla ja sektioarven vaurioitumisvaaran vuoksi asetettiin samalla kohtuun tarkempi supistusvoimakkuutta mittaava anturi. Oksitosiiniannostus oli aluksi pienehkö, joka sai supistukset säännöllisemmiksi ja vähän napakammiksi.



16:30 Oksitosiiniannostusta suurennettiin hieman. Supistukset alkoivat tämän jälkeen pian jo puhalluttaa ja olla omasta mielestäni melko epämukavia.

17:30 Kutsuin kätilön huoneeseen, kun arvion supistusten voimakkuuden avulla olevani täysin auki. Ei vielä ponnistuttanut, mutta ei tehnyt mieli enää puhua supistusten aikana ja niiden välillä vain yritin rentoutua ottamaan vastaan seuraavaa. Kätilö totesi, että olen täysin auki ja jäi huoneeseen. Siirtymävaiheessa tunsin viiltävää kipua sektioarven kohdalla, mutta lääkäri oli todennut kätilölle kohdun kestävän supistuksen hyvin. Tässä kohtaa kätilö hieman kuitenkin pienensi oksitosiiniannostusta, koska tahdoin olla täysin ilman kipulääkkeitä ja oksitosiini saattaa tehdä ponnistusvaiheen supistuksista todella rajuja. Ne olivat kyllä huomattavasti kipeämpiä, kuin Antin (tai Eetunkaan avautumisvaiheen ajan) synnytyksissä. Puhaltelin muutaman supistuksen läpi ennen kuin sanoin koittavani ponnistaa tyttöä alemmas.

17.35 Ponnistin ensimmäisen kerran ja kätilö näki samantien vauvan päälaen. Seuraavalla ponnistuksella hän auttoi kohdun reunat pois vauvan pään ympäriltä, ja tämä oli kivulian kohta tässä synnytyksessä, mutta onneksi se ei kestänyt kuin yhden ponnistuksen verran. Ponnistusvaihe ei itsessään muuten sattunut yhtään, kiristävää tunnetta tietysti tuli vauvan pään syntyessä. Olenkin sanonut aina, että mielestäni synnytys ei varsinaisesti satu, vaan se paineentunne tekee olosta epämukavan. Pientä hilpeyttä ponnistusvaiheen loppuvaiheessa noin kahdeksannen ponnistuksen kohdalla aiheutti se, että vauva alkoi itkemään ennen kuin oli edes syntynyt kokonaan. Seuraavalla ponnistuksella hän syntyi, kello 17:47.

Synnytyksen kokonaiskestoksi merkittiin 1h55min.
1. vaihe 1h 35min
2. vaihe 12min
3. vaihe 8 min.



17:47 Valokuvattiin ja katseltiin vauvaa, A katkaisi napanuoran. Hän sai K-vitamiinipistoksen ja minä reiteen piikin, jonka avulla istukka irtoaisi nopeammin. Istukka oli kokonainen, eikä siinä sitten loppujen lopuksi ollutkaan kuin yksi kalkkeutunut kohta.

Meidät jätettiin ihmettelemään uutta tulokasta. Imetin hänet puoli seitsemän aikaan ensimmäisen kerran ja hetken sen jälkeen saimme välipalaa saliin. Syötiin ja kävin suihkussa, vauva pestiin, mitattiin ja puettiin. Täydet pisteet, 48cm ja 2,8kg. Kaikki oli mennyt niin hyvin, että sain luvan mennä synnytyssalista suoraan potilashotelliin. Ensin piti odottaa, että vauva olisi viiden tunnin ikäinen. A lähti kotiin kahdeksan jälkeen valmistautumaan tulevaan ratapäivään ja me jäätiin vauvan kanssa tutustumaan. Mun oma olo oli hyvä heti synnytyksen jälkeen. Ensimmäiset jälkisupistukset tekivät kyllä todella kipeää ja lihaksia alkoi hieman jomottaa yhdeksän jälkeen, mutta pystyin käymään hyvin pesulla ja istumaan, lihassärkykin helpotti panadolilla. Imetin salissa jo useasti ja vauvan imuote oli alusta saakka hyvä.

23:40 Lähdettiin kävellen kohti potilashotellia, jossa minua ja tyttöä tuli tervehtimään yövuoron hoitaja. Vauvalla olisi hoitajien tarkastus joka vuorossa (kolmesti päivässä). Meillä seuraavaan tarkastukseen pitäisi mennä siis ennen viittä aamulla. Hotellissa kuvasin vauvaa, imetin ahkerasti ja kävin vielä uudestaan suihkussa. Sitten olikin aika mennä nukkumaan, päivä oli ollut pitkä. Otin vauvan kainaloon ja laitoin herätyskellon soittamaan 4:15, jotta ehdittäisiin ennen viittä tarkastukseen. Tyttö heräsi syömään kolmen jälkeen, ja imetyksen aiheuttama väsymys veti meidät molemmat ihan totaalisesti sikiuneen. En herännyt edes herätyskelloon.

1.7.2017

5:35  Hoitaja tuli omalla kulkukortillaan meidän huoneeseen tarkastamaan, että ollaanko vielä elossa. Olin ihan unenpöpperössä ja pahoittelin, että olin nukkunut pommiin. Hoitaja vaikutti lähinnä huvittuneelta, onneksi. Hän mittasi vauvan lämmön ja sanoi seuraavan tarkastuksen olevan sitten kahdeksan ja kahdentoista välillä.


8:20 En saanut hoitajan käynnin jälkeen enää kunnolla unenpäästä kiinni, vaan aloin kasailla infoa tätä postausta varten ja halittelin ja imetin vauvaa. Puoli yhdeksän aikaan vein vauvan hoitajille siksi aikaa, että hain aamupalan ravintolasta. Syötyäni imetin pitkään ja vaihdoin vauvalle puhtaat vaatteet, sitten olikin aika käydä hoitajien luona tarkastuksessa. Bilirubiiniarvot, happisaturaatiot ja lämpö olivat kaikki kunnossa. Minulta kysyttiin, että mitä olin ajatellut kotiutumisen suhteen, ja sanoin että en ollut vielä ajatellut mitään. Hoitaja sanoi, että kun kaikki oli mennyt meillä ihan tosi hienosti ja päästäisiin halutessamme kotiin jo samana iltapäivänä lääkärin tarkastuksen jälkeen! Se oli kyllä tosi mieluinen ylläri.

10.00 Ilmoittelin kotiin, että päästään kotiin iltapäivästä. Aloin taas pitää imetysmaratonia ja nukahdettiin molemmat ihan kympillä. Heräsin herätyskelloon, kun oli aika käydä hakemassa ruokalasta päivällinen puoli yhdeltä. 

13.00 Ruoan jälkeen vaihdoin vauvalle taas puhtaat vaatteet (kakka tulee melkein joka imetyksen jälkeen ja aina ohi! :D) ja mentiin sänkyyn köllöttelemään. Imetyksen aikana taas nukahdin, ja heräsin hoitajan koputtaessa oveeni kolmen jälkeen. Lääkäri olisi nyt valmis katsomaan vauvaa.

15.15 Lääkärintarkastuksen aika. Kuulotesti oli ainoa, mikä ei mennyt läpi. Vauva oli alle vuorokauden ikäinen, joten korvissa oli vielä lapsivettä, muuten kaikki oli hienosti! Kotona oltiin neljän jälkeen. 

Synnytyksestä jäi tosi positiivinen olo alun odottelusta huolimatta. Olen ylpeä kipulääkkeettömästä synnytyksestä ja tyytyväinen, ettei myöskään synnytyksen jälkeen ole ollut mitään kipuja. Ainoastaan jälkisupistukset olivat kivuliaita noin yhden vuorokauden ajan synnytyksen jälkeen. Olo on tälläkin hetkellä ihan loistava ja vatsa on alkanut palautumaan hyvin. Sain kätilöiltä taas ihanaa palautetta ja myös minua synnytyksessä avustanut kätilö oli ihan loistava.

Kiitos paljon lääkäreille, kätilölleni Maikille ja Potilashotellin henkilökunnalle, kun annoitte meille tämän positiivisen kokemuksen vielä kerran. 

12 kommenttia:

  1. Lämpimät onnittelut! Ihana vauva ja kiva lukea että kaikki meni hyvin. Itselläni la lokakuun lopussa ja synnytys pelottaa enemmän kuin koskaan. Pelkoani lisäsi vielä se ettei meilläpäin ole yhtään lääkäri neuvolaa enkä pääse synnytystapa arvioon vaikka edellinen oli sektio. Kun ihmettelin asiaa neuvolassa niin säästösyistä lääkäri aikaa ei ole jos raskaudessa ei mitään ihmeellistä...(paniikki kasvaa eikä tosiaan rauhoittanut mieltäni)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti!
      Ai kauheaa, kylläpä kuulostaa hurjalta touhulta! Eikös sektion jälkeen pitäisi automaattisesti päästä synnytystapa-arvioon seuraavassa raskaudessa? Tai näin täällä päin ainakin on. Järkyttävää, että säästösyistä jätetään niin tärkeä tutkimus tekemättä. Olisko sun mahdollista päästä käymään yksityisellä ja saada kelan kautta siihen korvauksia, kun sektio on ihan perusteltu syy synnytystapa-arvioon? Toivottavasti huolesi otettaisiin tosissaan. Tsemppiä loppuraskauteen ja iso halirutistus!

      Poista
  2. Onnea <3. Ja hyvä että tytsi selvisi noille viikolle aikaisemmista vaikeuksista huolimatta :) Täällä alle 2kk laskettuun aikaan jej!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Tsemppiä teille tulevaan! <3 Pian voi alkaa jo jännäillä, milloin teidän pikkuinen syntyy :).

      Poista
  3. Minulle myös tulossa käynnistetty synnytys edellisen nopean synnytyksen takoa syyskuun alussa. Kiva oli lukea synnytyskertomus samantyyppisestä tilanteesta. Itsekin yritän pärjätä ilman kivunlievitystä, jos etenee yhtä nopsaan kuin edellinen synnytys😊.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😊 Onnea tulevasta vauvasta ja tsemppihali synnytykseen! <3

      Poista
  4. Onnea ihanasta pienokaisesta, ja ihanaa, että kaikki sujui lopulta noin hyvin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Oli onni matkassa :).

      Poista
  5. Ihana synnytys.Tuo potilashotelli on varmasti miljoonasti mukavempi, kuin osastolla olo! Onnea vielä pienestä nyytistä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä, saa olla ihan rauhassa vauvan kanssa, nukkua paremmassa sängyssä ja on oma suihku ja vessa :). Tulispa kaikkiin synnytyssairaaloihin sama mahdollisuus.

      Poista
  6. Onnea, niin vauvasta kuin hienosta synnytyskokemuksestakin! <3 :)

    VastaaPoista