maanantai 10. heinäkuuta 2017

Palautuminen kolmannen synnytyksen jälkeen


Tästä raskaudesta olen lähtenyt palautumaan osittain huonommin ja osittain paremmin kuin aiemmista raskauksistani. Synnytyksestä on nyt kymmenen päivää ja vatsa on lähtenyt pienenemään ihan ennätysvauhtia, omat farkutkin mahtuvat jalkaan jo oikein hyvin. Esikoisen jälkeen vatsa palautui myös ihan parissa viikossa, mutta Eetun sektion jälkeen meni huomattavasti kauemmin saada ns. omat mitat takaisin. Vaikka ulkoisesti palautuminen näyttää olevan ihan superhyvällä mallilla ja olo oli synnytyksen jälkeenkin muutaman päivän ihan huippuluokkaa, niin nyt olen alkanut huomata muutamia oireita, jotka osoittavat, että synnytyksestä palautumiseen voi mennä vielä tovi.



Lantiokipu on valitettavasti alkanut palailla noin viikon jälkeen synnytyksestä. Se on sellaista kummallista jomotusta erityisesti lantion vasemmalla puolella. Kipuilu tuntuu myös lonkassa, sisäreisissä ja liitoksissa. Tällaista kipua ei ole ollut ennen synnytysten jälkeen, joten vähän harmilla nyt otan nämä jälkioireet vastaan. Neuvolan mukaan kyse on luultavasti siitä, kun kärsin lähes puolet raskaudesta liitoskivuista ja lantion löystymisestä, ja nyt ne liitokset sitten alkavat hakeutua takaisin omille paikoilleen. Mieli haikailisi jo juoksemaan, mutta en uskalla tosiaankaan lähteä urheilemaan ennen kuin kipu on poissa. Neuvolastakin kehotettiin odottamaan jälkitarkastukseen saakka ennen hikiurheilun aloittamista.



Toinen vaiva on ollut kohdussa tuntuva kuukautiskivun tyyppinen kipu ja jälkivuodon loppuminen "liian aikaisin". Neuvolasta sanottiin, että vuodon pitäisi vielä runsastua, koska kohtu ei ole erittäin todennäköisesti ehtinyt tyhjentyä kokonaan tässä ajassa. Toivottavasti tästä ei seuraa mitään kohtutulehdusta tai tarvetta kohdun mekaaniseen tyhjennykseen. Olen kerran kokenut imukaavinnan sen keskenmenon yhteydessä, eikä se ollut kokemuksena yhtään encoren arvoinen. 

Tässä raskaudessa en saanut uusia raskausarpia, mutta toki vanhat venyivät ja muuttuivat jälleen punakkaiksi. Ne eivät minua häiritse ollenkaan, muutama kuukausi tehokasta öljyämistä Bio Oililla, ja arvet ovat taas kauniin vaalean hopeiset ja lähes huomaamattomat. 



Nykyistä painoani en tiedä, koska en ole käynyt vaa'alla synnytyksen jälkeen. Luultavasti käynkin vasta sitten jälkitarkastuksessa, niin ei mieli triggeröidy numeroista. Olo on kyllä ollut todella positiivinen ja vahva, enkä ole tällä hetkellä yhtään huolissani syömishäiriön uusiutumisen suhteen. Tiedän myös kokemuksesta, että synnytyksen jälkeinen masennus/baby blues/ahdistuneisuus voi iskeä koska tahansa, joten tarkkailen herkästi mielialojani, unen määrääni ja pyrin käymään ulkona mahdollisimman paljon, jotta voisin mahdollisimman hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Viimeiset pari päivää ovatkin olleet hieman edellisiä haastavampia, koska Eetu sairastui flunssaan ja kuume kohosi eilen illalla 39,4 asteeseen. Nyt jännäillään, että saadaanko me muut tartuntaa. Toivottavasti ainakaan Antti tai vauva eivät sairastu, on todella kurjaa ja pelottavaa seurata pienten sairastamista. Sen lisäksi minulta tukkeutui rintarauhanen viime yönä oikean rinnan oikeasta kyljestä, ja se oli niin kipeä etten pystynyt kättä liikuttamaan. Kävin yöllä neljän aikaan pitkässä suihkussa suihkuttelemassa pattia kuumalla vedellä ja yritin hampaat irvessä hieroa rauhasta auki tuloksetta. Lopulta otin särkylääkettä ja menin sen voimin takaisin nukkumaan. Patti on siellä edelleen, enkä tosiaan tiedä miten saan sen sieltä pois.



Kaiken kaikkiaan voisin sanoa palautumisen olevan hyvässä alussa. Liitosten palautuminen ottaa oman aikansa, vatsalihakset hakevat luultavasti paikkaansa vielä joulunakin ja kroppa saa nyt vielä näyttää ihan siltä itseltään, juuri synnyttäneeltä. Suomalaiset naiset ovat kovia vertailemaan itseään toisiin, ja itsekin olen ollut silmä tarkkanan edellisten synnytysten jälkeen, että kuinka hyvin tai huonosti palaudun muihin verrattuna. Tällä kertaa en vertaile itseäni muihin, tämä on minun yksilöllinen palautumisprosessini, joka tapahtuu vain ja ainoastaan minun ja vauvan ehdoilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti