torstai 20. heinäkuuta 2017

Päiväreissu Mikkeliin

Eilen tehtiin 13 tunnin mittainen päiväreissu veljeni luokse Mikkeliin, tarkemmin sanoen Suomenniemelle. Lähdettiin aamulla kymmenen jälkeen ajelemaan kohti Etelä-Savoa ja täytyy kyllä sanoa, että oletin matkan menevän edes hieman mukavemmin, kuin se sitten loppupeleissä menikään! Missähän optimistisuuskuplassa olin tätä matkaa sunnitellessa, kun kuvittelin kolmen lapsen kanssa matkustamisen olevan yhtä onnea ja yksisarvisen taikapölyä. 



Ensimmäinen etappi oli Mikkelissä sijaitseva Tertin kartano, mutta ennen sitä meidän täytyi pysähtyä matkalla kerran. Tähän saakka matka oli mennyt viimeisen tunnin osalta lähinnä riidellen, koska enpä kokemattomana yksinmatkustajana muistanut ottaa lapsosille MITÄÄN viihdykettä matkalle. Oma vika siis, ihan täysin! Tyttö alkoi tosiaan puolenpäivän aikaan olla nälkäinen ja pojat myös, joten pysähdyttiin huoltsikalle pitämään imetys- ja evästaukoa. Pojat olikin parin tunnin autossa istumisen jälkeen niin villeinä, että katsoin parhaimmaksi lykätä heille ostoskorin kouraan ja käskeä heitä etsimään itselleen mieluista matkaevästä huoltoaseman K-marketista. Koriin päätyi pussillinen ruissipsejä, naturelleja cashewpähkinöitä, kaksi mars-patukkaa sekä neljä pillimehua. Ei ihan kamalat ostokset siis, ja ainakin pojat istuivat kiltisti loppumatkan eväitään mutustellen. 



Tertin kartanoon saavuttiin hieman ennen kahta, jossa treffasimme äitini ja siskoni. Olin tässä vaiheessa jotenkin niin väsynyt ja stressaantunut etten jaksanut Tertillä ollenkaan keskittyä tuotteiden tutkailuun. Aamulla kärsin lyhyehkön migreenikohtauksen, jonka vuoksi olo oli muutenkin nuutunut, joten oli ehkä vähän turhaa ajella Tertille saakka vain olemaan poissaoleva. Olen kuitenkin iloinen, että kävimme siellä. Paikkanahan Tertin kartanon alue on mitä upein, ja toivottavasti vielä joskus pääsemme ihan kunnolla tutustumaan paikkaan ja mahdollisesti yöpymäänkin siellä.



Pikavisiitin jälkeen jatkoimme matkaa. Tyttö nukkui tyytyväisenä, joten loppuun saakka päästiin yhden pissatauon voimin. Pojat olivat eväiden ostamisen jälkeen paljon reippaampia autossakin, ja malttoivat istua paikoillaan paljon rauhallisemmin. Toki enon luona piti sitten pistää vähän hulinaksi, koska uusi paikka. Pojat on poikia. ❤ 





Kahvittelun ja ruoan jälkeen lähdettiin koko porukalla käymään Kärnäkosken linnoituksella. Linnoitus on venäläisten vuosina 1791-1793 rakennuttama. Todella vanhasta rakennelmasta, tai siis sen jäänteistä, on siis kyse. Linnoituksella asustaa myös lampaita, jotka tulivat uteliaina moikkaamaan meitä. Voitte vaan kuvitella sitä onnellisuuden määrä, mitä pojat kokivat lampaita rapsutellessaan! Kierreltiin aluetta jonkin aikaa, ja käytiin vielä Kärnäkosken myllyäkin katsomassa. Pojat kertovat vielä tänäänkin kaikille vastaantulijoille tarinaa Myllytontusta, joka siellä asuu. Ihanaa, että he saavat tällaisia muistoja, jotka varmasti pysyvät vielä pitkään mielessä.



Linnoitusreissun jälkeen kello lähestyi jo kahdeksaa, ja olikin aika lähteä ajelemaan takaisin kotia kohti. Tulomatkasta viisastuneena sovittiin äidin kanssa, että ajellaan peräkanaa. Näin pysähdys ja eväiden ostaminen paluumatkalle sujui huomattavasti mukavemmin. Pojat valitsivat myös lukemiseksi Star Wars -lehden sekä tieteen kuvalehden. Mennessä riittikin vain tuo yksi pysähdys, koska kolmikko nukkui tyytyväisenä suurimman osan paluumatkasta. Kotona oltiin yhdeltätoista, ja pikaisten iltapesujen ja pitkän imetyksen jälkeen sammuttiin koko konkkaronkka omiin sänkyihin kuin saunalyhdyt. 

Tästä reissusta jäi paljon hyviä muistoja niin minulle kuin pojillekin. Stressistä ja hieman huonosta olosta huolimatta matka oli kokonaisuudessaan kaiken arvoista. Ainakin nyt tästä viisastuneena osaan sitten jatkossa hieman paremmin valmistautua matkaan ottamalla mukaan viihdykkeitä lapsille ja evästä jo kotoa mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti