tiistai 27. kesäkuuta 2017

5. äitiyspolikäynti || Synnytyksen käynnistys

Sain viime viikon neuvolakäynnillä lähetteen äitiyspolille vauvan kasvukontrolliin. Aika oli alunperin kolmas heinäkuuta, mutta supistusten vuoksi se peruttiin ja käskettiin varailla aikaa uudelleen tällä viikolla, mikäli vauva ei lähdekään syntymään juhannusviikonloppuna. No, ei lähtenyt, vaikka yritys oli kyllä ihailtavaa. Maanantaina minulle soiteltiin sitten polilta uudestaan ja kerroin supistuksista ja vauvan hiljenemisestä supistusjaksojen jälkeen. Aika tuli onneksi jo tälle päivälle. 


Kahdeltatoista kävin ensin kätilön juttusilla ja otettiin samalla sykekäyrää. Vauvan perussyke oli 110 luokkaa, eli aika rauhallinen. Vaihteluita tuli kuitenkin onneksi hyvin ja syke kävi vauvan liikuskellessa lähes kahdessasadassakin. Lääkärin huoneeseen pääsin puoli yhden aikoihin. Lääkäri kyseli viimepäivien voinnista ja kertoi mitä tehtäisiin.

Vauvaa, istukkaa ja napavirtauksia ultrattiin vatsan päältä tarkasti. Neuvolassa huolenaiheeksi noussut sf-mitan kasvamattomuus oli kuin olikin johtunut vauvan alhaisesta sijainnista, aivan kuten oletinkin. Vauvan painoarvio on tällä hetkellä jo suurempi, kuin mitä Eetu painoi syntyessään. Painoarvioksi tuli 2,8kg. Istukka toimii täydellisesti ja virtaukset ovat kuulemma loistavat. Vauva esitteli hengitysliikkeitään ja jalkapohjiaan, eikä hänellä ole mitään hätää. Helpotus oli sanoinkuvaamattoman suuri ja melkein siinä itkukin pääsi.

Ultrauksen jälkeen lääkäri teki vielä sisätutkimuksen, jotta nähtäisiin ovatko viimepäivien valvomiset supistuksien vuoksi menneet aivan harakoille. No eihän ne ole, kohdunsuu on kolme senttiä auki ja kanavaa on jäljellä vajaa sentti! Syöksysynnytysuhan vuoksi minulle varattiin synnytyssalikäynnistys perjantaille. Soittelen siis saliin puoli kahdeksalta perjantai-aamuna ja mikäli siellä on sali vapaana, niin pääsen heti kahdeksaksi käynnistykseen. Synnytys käynnistetään lääkkeettömästi kalvojen puhkaisulla, ja sillä todennäköisesti tilanne eteneekin ihan omalla painollaan. Mikäli ei, niin käytetään mietoa oksitosiinitippaa apuna. Mikäli synnytys lähtee itsestään käyntiin ennen perjantaita, on ambulanssi suositeltavin vaihtoehto kypsän tilanteen vuoksi. 




Voitte vain kuvitella tämänhetkisen tunnemyllerryksen. Pian tämä on ohi, viimeinen raskauteni. Pian näen tyttäreni. Pian pääsen liitoskivuista. Apua, miten tähän voisi suhtautua järkevästi. Vai voiko? A on ihan yhtä sekaisin kuin minäkin, yhtäkkiä olo ei olekaan yhtään valmis tähän. Samalla olo ei voisi olla enää yhtään valmiimpi. Pojat pääsevät torstaina mummupappalaan yökylään kahdeksi yöksi, ja toivottavasti jo perjantai-iltana näkemään pikkusiskoa sairaalaan. A:lla on onneksi perjantaina vapaapäivä, niin päästään yhdessä toivottamaan uusi tulokas tervetulleeksi perheeseen.

En tiedä pystynkö tällä viikolla kirjoittamaan mitään järkevää mistään, mutta julkaisen ainakin yhden postauksen arkistosta, jos en pysty mitään fiiliksiä tänne enää kasailemaan. Jos olen yhtenä kappaleena vielä perjantaina niin ainakin raskauviikon 39 postaus tulee vielä mahakuvineen heti aamusta ja sen jälkeen onkin sitten jo vuorossa synnytyskertomus! 

Oikein mahtavaa kesäkuun viimeistä viikkoa teille kaikille! Pitäkää peukkuja pystyssä, me palaillaan viimeistään loppuviikosta! ❤

8 kommenttia:

  1. Kääk! Onnea koitokseen. Saadaanko sitten joskus tässä kesällä tulla tuoksuttelee? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3 Saatte ehdottomasti! :)

      Poista
  2. Niin paljon tsemppiä ja onnea tulevaan! Koita jaksaa vielä viimeiset päivät :)

    VastaaPoista
  3. Voi miten hurjaa! Nauti nyt viimeisistä päivistä raskaana <3 Hurjasti tsemppiä tulevaan, täällä sormet ristissä että kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, tulevien päivien ohjelmistossa useita masukuvia ja vatsansilittelyä :). Kiitos! :)

      Poista
  4. Onnea synnytykseen. <3

    VastaaPoista