perjantai 23. kesäkuuta 2017

38. raskausviikko




Kuulitko tyttäreni, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta me tehtiin se. Me päästiin täysiaikaisille viikoille, ja nyt sinua ei enää lasketa keskoseksi, alat nyt olla valmis. Et koskaan voi käsittää kuinka onnelliseksi se minut tekee. Raskaudesta on kulunut nyt 92,5 prosenttia. Laskettuun aikaan on jäljellä 21 päivää eli kolme viikkoa, ja koko raskaudesta on takana jo hurjat 259 päivää! Mikäli syntyisit samana päivänä kuin veljesi Antti, siihen olisi aikaa viikko ja viisi päivää. Jos syntyisit Eetun kanssa samana päivänä, syntyisit kuuden päivän päästä.

Vauva Keskiarvotilastojen mukaan kohotat tällä viikolla painoasi 3 kilosta 3,17 kiloon ja pituutta sinulla olisi 48 senttiä. Minulle on kuitenkin kerrottu, että saatat olla jonkin verran keskiarvoja pienempi. Se ei haittaa mitään, niin oli myös isoveljesi Eetu, ja nyt hän on fiksu ja terve kolmevuotias. Olet juuri sellainen kuin olet, me rakastamme sinua joka tapauksessa. Nyt kaikki sisäelimesi ovat kehittyneet loppuun saakka, ja kohotat kohdussa enää vain painoa. Kun olet mielestäsi valmis, annat minun keholleni siitä merkin ja saavut luoksemme. En malta odottaa tapaamistasi, mutta ole vain äidin lähellä niin kauan kuin haluat. Meillä ei ole mihinkään kiire. 

Raskausoireet Turvotus jatkuu ja sitä on ihan aamusta iltaan saakka. Sormet ovat aamuisin yhä kipeämmät ja iltaisin särkee jalkapohjia. Olet painautunut niin alas äidin lantioon, että kävely on hankalaa. Olen käynyt silti kävelemässä pieniä lenkkejä kivusta huolimatta ja nautiskellut niistä harvoita sateettomista hetkistä tällä viikolla. Päänsärkyjä ei ole ollut ja olo on ollut muutenkin liitoskipuja lukuunottamatta suhteellisen hyvä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä alkoivat säännölliset kivuliaammat polttelut alaselässä ja lopulta alavatsalla, jotka kestivät yö yhdestä aina neljään saakka iltapäivällä loppua kohden harventuen. Kävin iltapäivällä viiden kilometrin lyllerryslenkillä ja saunoin, liikuit koko tuon ajan suhteellisen reippaasti vatsassani. Sen jälkeen tulikin uni ja supistukset loppuivat kuin seinään. Nukuin klo.16-22, valvoin kolmisen tuntia ja menin sen jälkeen uudelleen nukkumaan. Viime yönä ei supistellutkaan sitten ollenkaan ja myös sinä rauhotuit, niin äitikin sai oikein kunnon yöunet pitkästä aikaa. Hieman kyllä huolestuin, kun olit niin vaisu koko yön. Onneksi aloit jälleen aamulla mylläämään.

Mieliala Pesänrakennusvietti on kohonnut kymmenkertaiseksi raskausviikon 37 aikana, ja se jatkuu edelleen. Oli pakko saada takapiha kuntoon perjantaina. Viikonloppuna aloitin suursiivousta ja keskiviikkona oli pakko  vaihtaa järjestystä veljiesi huoneissa ja koettaa saada erityisesti Eetun huonetta kivemman näköiseksi. Ja hyvä siitä tulikin! Otin myös kaikki verhot pois ikkunoista pesua varten, pesin kaikki matot ja petivaatteet ja tänään olisi ikkunoiden pesun vuoro. Sitten silitän verhot ja laitan ne takaisin paikoilleen. Mitähän sitten siivoaisin? Ainakin sinun hoitopöytäsi kaipaa kuria ja järjestystä, ehkä käyn sen kimppuun seuraavaksi.

Synnytys Syntymäsi pyörii mielessä lähes koko ajan. Olen ehkä hieman harmissani supistusten lakkaamisesta, mutta ota vaan kaikki aika maailmassa kasvaaksesi vielä kohdun suojissa. Toivon, että saan synnyttää sinut luonnollisesti alakautta, enkä aio tässäkään synnytyksessä käyttää lääkkeellistä kivunlievitystä. Kuinkahan nopeasti sinä tulet maailmaan? Ehditäänköhän me sairaalaankaan, vai synnytkö kotiin? Äidin keho on vähän kummallinen, joten älä säikähdä, jos pian päätöksen syntymästä tehtyäsi ei mene kuin yksi hujaus, kun olet jo sylissäni. Niin voi käydä, mutta me teemme kaikkemme, että sinun on hyvä tulla tänne. 

Sain eilen lenkillä puhelun äitiyspolilta sitä kasvukontrollia varten. Aika olisi 3.7. Mitenhän kukaan luulee siitä olevan mitään hyötyä enää silloin? Jos kasvusta tosissaan ollaan huolissaan niin eikö ajan pitäisi olla mahdollisimman pian. Kuka tahansa esitietojani lukeva tajuaa, että olen todella epätodennäköisesti tuolloin enää edes raskaana. "Päätetään sitten, mitä tehdään synnytyksen osalta" eli katsotaan tarvitseeko vauva ottaa ulos sektiolla. Eikö "mitä nopeammin, sen parempi" olisi tässä asiassa ehdottoman tärkeää, jos vauvalla saattaa olla jokin hätä? En yhtään ymmärrä nyt tätä, ja sanoin sen myös minulle soittaneelle henkilölle. Hän oli myös ihmeissään ja sanoi, että soitellaan alkuviikosta uudelleen ja katsotaan jos tulisin vaikka päivystyksellisesti käymään, mikäli synnytys ei ole vielä tapahtunut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti