perjantai 16. kesäkuuta 2017

37. raskausviikko



Raskaudesta on nyt takana huikeat 90%. Laskettuun aikaan on jäljellä enää 28 päivää, 4 viikkoa eli kuukauden verran. Antti syntyi raskausviikolla 38+5, siihen aikaa olisi kaksi viikkoa ja viisi päivää. Eetu syntyi viikolla 37+6, ja siihen olisi aikaa yksi viikko ja kuusi päivää. Vauva on täysiaikainen viikon päästä ja seuraavaan neuvolakäyntiin on aikaa 6 päivää. Nyt ollaan loppusuoralla, enää viimeiset viikot tai viimeiset päivät.

Vauva Tämän viikon aikana vauvan paino kohoaa keskimäärin 2,79 kilosta 2,97 kiloon ja pituutta hän on kerryttänyt noin 46 sentin verran. Vauva valmistautuu kohdun ulkopuoliseen elämään muun muassa hikkailemalla ja imemällä peukaloaan. Imurefleksin harjoittelu on tärkeää, jotta imetys onnistuisi. Vauva kerryttää edelleen painoa ja kasvaa vielä muutaman sentin pituutta ennen laskettua aikaa. Synnytys alkaa lähestyä, ja ollaankin jo arvuuteltu, milloin hän mahtaisi olla tulossa. Toisaalta olisi aika symppistä saada juhannusvauva, mutta kun miettii häntä teini-ikäisenä juhlimassa synttäreitään juhannuksena niin... :D Ei enää niin symppistä.

Raskausoireet Ruokahalu on edelleen aika olematon, eikä mitään raskausajan ruokahimoja ole jäljellä. Paino vaihtelee turvotuksen mukaan jopa kahden kilon verran päivittäin. Vatsa on ollut nyt pari päivää sekaisin, ja olo on ollut muutenkin vähän outo. Mulla alkoi ahdistuneisuushäiriö oireilla viikko, pari sitten melko voimakkaasti, ja sen seurauksena on ollut pinna vähän kireällä ja tunteet pinnassa. Itken oikeastaan ihan kaikelle, mikä on vähänkin surullista, ärsyttävää tai onnellista. Erehdyin katsomaan sen pikkupojan hukkumisvideon, mikä on nyt ollut otsikoissa, ja sepä vasta saikin herkän mielen vauhkoksi. Supistuksia on tullut hieman, kaikki kivuttomia ja rauhallisia. Mulla on vähän outo olo tästä koko loppuraskaudesta. Välillä on sellainen olo, että vauva saattaa syntyä muutaman tunnin kuluttua, seuraavassa hetkessä tuntuu, että mennään reippaasti heinäkuun puolelle. Liitoskivut ovat helpottaneet toisen vyöhyketerapiakäynnin jälkeen. Välillä vihloo, kun vauvan pää on niin alhaalla, mutta liitoskivut eivät itsessään häiritse enää esimerkiksi nukkumista. Unia häiritsee sen sijaan jatkuva jano ja siitä seuraava jatkuva pissahätä. Vatsa alkaa olla jo sen verran iso, että on vaikeaa löytää hyvää asentoa, ja olenkin koittanut nukkua nyt imetystyynyä apuna käyttäen. 

Mieliala Olen herkkä ja kärttyisä, mitä sitä kiertelemään. Mut on nyt tosi helppo saada itkemään, suuttumaan ja loukkaantumaan. Normaalisti olen jopa melko tasapainoinen ihminen tunnetilojen suhteen, ja pystyn peittämään esimerkiksi surullisuuden. Nyt kaikki tunteet tulevat helposti ja nopeasti esiin. Olen itkenyt muun muassa siitä, että tv-tasolla on pölyä ja siitä, kun lapset juoksi kengät jalassa sisällä. Nyt on ajoittain alkanut tuntumaan, että haluaisin vain mahdollisimman nopeasti eroon tästä raskausvatsasta ja hormoneista, tahdon oman kehon ja mielen takaisin. Kuitenkin tiedostan, että vauvan on hyvä olla kohdussa mahdollisimman pitkään. Haluaisin myös pystyä tallentamaan syvämuistiin nämä ajatukset ja loppuraskauden tunnetilat, koska olen nyt todennäköisesti viimeistä kertaa raskaana. Haluan nauttia näistä viimeisistä hetkistä ja muistaa, miltä tuntuu kantaa vatsassaan pientä vauvaa.

A ja pojat ovat lähdössä viikonlopuksi mökille Töysään, joten jään pariksi päivää yksin kotiin. Se voi olla toisaalta ihan tarvittava lepotauko kaikesta ja kaikista. Saan pari päivää vain olla rauhassa. Voin siivota ilman, että kukaan sotkee heti perässä ja mietiskellä tulevaa synnytystä. Voin nauttia siististä kodista, oleskella takapihalla katsellen netflixiä ja kuunnellen Volbeatia. Toisaalta tulee kyllä kauhea ikävä, ja kuten jo sanoin, olen sen hukkumisvideon jäljiltä ihan vauhkona. Olen saarnannut nyt varmaan kymmenen kertaa A:lle, että poikia ei saa hetkeksikään päästää silmistään mökillä ja yöksi pitää mökin ovi laittaa lukkoon. Tiedän, että A ja pappa vahtivat poikia varmasti ihan täydellisesti, mutta silti mieltä kaihertaa ajatus siitä pienestä pojasta kellumassa elottomana veden pinnalla.. Täytyy vain koettaa nyt saada ajatuksia muualle ja tehdä mieluisia, omia juttuja, kun siihen on vielä mahdollisuus. Pian meillä on pieni tytär, joka kaipaa huomiota 24/7 ja tissiä harva se tunti, joten tällaista vapautta en tule saamaan ainakaan seuraavaan pariin vuoteen. 

Ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti