perjantai 19. toukokuuta 2017

33. raskausviikko



Kolmekymmentäkolme, kolmekymmentäneljä, kolmekymmentäviisi, kolmekymmentäkuusi, kolmekymmentäseitsemän, kolmekymmentäkahdeksan, kolmekymmentäyhdeksän, neljäkymmentä. Laskettuun aikaan jäljellä 1,84 kuukautta, kahdeksan viikkoa, viisikymmentäkuusi päivää. Viikon päästä synnytystä ei enää yritetä estää. Vauva on täysiaikainen kolmenkymmenenviiden päivän kuluttua. Äitiysloman alkuun aikaa kaksikymmentä päivää. Raskaudesta kulunut kahdeksankymmentä prosenttia. 

Vauva  Tällä viikolla vauvan paino kohoaa keskimäärin 1,98 kilosta 2,15 kiloon ja pituutta hänellä on noin 40 senttiä. Nyt lapsiveden määrä ei enää kasva, vaan pysyy ennallaan. Vauva kerää edelleen ihonalaista rasvaa ja pullistuu viikko viikolta. Vatsa alkaa olla jo sen kokoinen, että on vaikeaa löytää aamuisin sopivia vaatteita päälle. Olenkin viihtynyt kotosalla oikein mukavasti A:n bändipaidoissa ja vanhoissa kollareissa. Vauva erottaa raskausapplikaation mukaan eri vuorokaudenajat valonmäärän perusteella. Tyttö liikkuu todella vilkkaasti edelleen, ja sehän on vain hyvä merkki se. 

Raskausoireet  Raskausviikolla 32 kärsin päänsärystä jokaikinen päivä, ja se jatkuu edelleen. Saan ottaa päivässä yhteensä neljä grammaa panadolia maksimissaan kahden gramman kerta-annoksina, ja välillä tuntuu ettei tuokaan määrä enää riitä. Heti lääkkeen vaikutuksen hälvettyä särky palailee ennalleen. Varmasti alkaa jo osittain olla sellaista lääkepäänsärkyäkin tässä, mutta en todellakaan halua säryn pahenevan joka päivä migreeniksi saakka, joten lääkkeitä on otettava. Toinen vallitseva oire on edelleen se turvotus, josta jo puhuinkin keskiviikon postauksessa. Minulla nesteet kerääntyvät käsiin ja kasvoihin, koska en ole kauheasti jalkeilla päivän mittaa. Ärsyttävä vaiva, mutta minkäs teet. Juon muutenkin jo 3-4 litraa vettä päivässä, joten sen lisääminen ei oikein enää ole mahdollista, tai saan oikeasti ravata pissalla vartin välein. Vihreää teetä juon kolmisen kuppia päivässä ja syön lisäksi ananasta, näistä olen kokenut olevan jonkin verran apua pahimpaan iltapäivän turvotukseen. Toki eniten auttaisi, kun pääsisin tästä liikuntakiellosta eroon. Viikon tai kahden päästä se voisi olla mahdollistakin, jos ei ihan tosi huonolta näytä tämänpäiväisessä kontrollissa kohdunsuun tilanne. Mieliteot ovat alkaneet laantumaan, varmaan juurikin tän todella turvonneen ja täyden olotilan takia. Mä vaan en vieläkään käsitä, miks mua himottaa ne öiset klementtiinit edelleen. Jotenkin tosi hauska mieliteko ja yhtäaikaa maailman ärsyttävin.

Mieliala  Odottavan aika on pitkä -lausahdus ei oikeastaan päde tässä raskaudessa. Olen onnellinen jokaisesta aamusta, kun huomaan vauvan olevan edelleen vatsan suojissa. Meidän tapauksessa ei edes päde sanonta "vauva tulee, kun on valmis", sillä ei ole millään muotoa vauvasta riippuvaista se, että mun kroppa ei toimi oikein. Stressi helpottaa päivä päivältä, sillä jokainen synnyttämätön päivä on vauvan terveyden kannalta kotiinpäin. Vähän alkaa seinät kylläkin kaatumaan päälle ja tämä oleilu ei yhtään sovi mun hyperaktiiviselle luonteelle. Täytyy vain muistaa, että vauva on nyt tärkein. Vauvasta tulee päivä päivältä rakkaampi, en voi edes kuvailla tätä tunnetta. Taisin jossain raskausviikon 14 postauksessakin sanoa samaa, ja nyt se tunne on jo moninkertaistunut. Hän on jo iso osa meidän perhettä, ja isoveljetkin pitävät häntä todella tärkeänä. 

Palailen huomenna äitiyspolikuulumisten kanssa. Ihanaa viikonloppua kaikki.

3 kommenttia:

  1. Moikka,en muista oonko aikaisemmin kommentoinut,mutta oon lukenu blogias nyt jonkinaikaa ja ollaan hauskasti näköjään aika samassa tilanteessa; miekin raskaana,laskettu 28.8 ja sairastan myös ahdistuneisuushäiriötä :D. Miekin sain viime kesänä keskenmenon pitkän yrityksen jälkeen :/. Esikoinen on kohta 4v jätkä ja mahassa tyttölupaus.

    Kovasti tsemppiä odotukseen,pelottavaa tuo ennenaikaisen vaara :/. Miulla on ollut nyt harjoitussupistuksia tosi paljon ja vähän pelottaa onko aiheuttanu jotain..ens viikolla onneksi neuvola.
    t. Tiina
    fitfatmama.fitfashion.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tiina! Onnea tyttölupauksesta <3. Keskenmeno on tosi rankka juttu, ihanaa että uskalsitte yrittää vielä uudestaan. Keskenmenon jälkeen tuntuu, että on entistäkin herkemmillä koko seuraavan raskauden ajan, eikä ahdistuneisuushäiriö yhtään helpota sitä. Toivon koko sydämestäni, että sulla harjoitussupistukset ei oo tehny mitään radikaalia kohdunsuulla. Mutta jos onkin, niin onneksi Suomessa saa tosi hyvää hoitoa ja mulle saa laittaa viestiä kyllä jos kaipaat vertaistukea! :) Tsemppiä sullekin loppuraskauteen <3!

      Poista
  2. Tosi ikävä tuo liikuntakielto, mutta vauvan parhaaksihan se tosiaan on ettei tupsahda turhan aikaisin masun tälle puolen. Toivottavasti pääset pian liikuskelemaan enempi ja oman jaksamisesi mukaan :)

    VastaaPoista