perjantai 12. toukokuuta 2017

32. raskausviikko

Viikkoja laskettuun aikaan jäljellä yhdeksän; 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40, päiviä on jäljellä 63. Vauva on täysiaikainen kuuden viikon kuluttua.  Viralliseen äitiysloman alkuun on aikaa 3 viikkoa ja kuusi päivää. Synnytystä ei yritetä estää kahden viikon kuluttua. Seuraavaan äitiyspolikontrolliin on aikaa viikko ja neuvolakäyntiin neljä päivää. 




Vauva. Tällä viikolla vauvan paino nousee keskimäärin 1,79 kilosta 1,95 kiloon ja pituutta hänellä on noin 39cm. Vauvalla on hurja loppukiri menossa kasvun osalta, ja sen kyllä huomaa! Liikkeet eivät ole enää sellaisia, että hän niin vain pyörähtelee vatsassa. Sen sijaan myllääminen ja töniminen ovat astuneet kuvioihin mukaan. Vatsan muoto muuttuu lähes päivittäin, hän ei nimittäin osaakaan velä päättää, että kumminpäin siellä olisi. Ennen osastojaksoa hän oli visusti raivotarjonnassa ja todella alhaalla. Vuodelepo teki kuitenkin sen, että hän nousi takaisin ylös ja kääntyi ympäri. Huomaan helposti miten päin vauva on milloinkin. Kun hän istuu, vatsa on korkealla oleva pyöreä, kiinteä pallo. Hänen ollessaan raivotarjonnassa, vatsa on soikea, alhaalla ja ylävatsaan jää tyhjää tilaa.

Turvotus. Sairaalareissun jälkeen olen ollut todella turvoksissa. Sain sairaalassa vehnää sisältävää leipää, vaikka ilmoitin allergiani heille. Tästä johtuen nesteet ovat keräytyneet helposti ja vatsa on ollut käytännössä toimimaton lääkkeistä huolimatta, vasta nyt parin päivän aikana on alkanut olo taas helpottaa. Lisäksi makaaminen tekee sen, että koko kroppa käy hitaalla. Olen buustannut aineenvaihduntaa runsaalla vedenjuonnilla (3-4 litraa/vrk), vihreällä teellä ja välttelemällä hiilihydraatteja.

Kohdunsuun tilanne. Se tosiaan parani vuodelevossa, ja pituus kasvoi 1,6 sentistä melkein kahteen senttiin. Minulla todettiin kuitenkin funneling -ilmiö kohdussa, eli kondunkaula on alkanut avautumaan sisäpuolelta v-muotoisesti. Se ei yksin tarkoita ennenaikaista synnytystä, mutta siitä voi seurata nopea avautumisvaihe synnytyksen käynnistyessä. Lisäksi muutama päivä sitten alkoi irrota limatulppaa, onneksi vielä kirkasta. Neuvolassa kehotettiin seurailemaan supistuksia, jos voimistuvat tai lima muuttuu veriseksi niin täytyisi käydä synnärillä tarkastuttamassa kohdunsuun tilanne. Ongelma on se, että en edelleenkään tunne supistusten olevan millään muotoa voimakkaita. En välttämättä nyt levossa edes tunne niitä, paitsi jos satun laittamaan käden vatsalle ja se onkin ykskaks ihan kivikova motti. Niin outoa! Osaston lääkäri sanoi kotiuttamistarkastuksessani, että kannattaa varautua jokaisella kontrollikäynnillä uuteen osastojaksoon.

Synnytys. Keskusteltiin osastolla myös vähän synnytyksestä, mikäli pääsen täysiaikaisille viikoille. Synnytys voi olla hyvinkin nopea, joten kontrolleissa tarkkaillaan kohdunsuun tilanetta nyt säännöllisesti. Täysiaikaisilla viikoilla voidaan sitten miettiä, olisiko turvallisinta käynnistää synnytys lääkkeettömillä vaihtoehdoilla, kuten ballongilla. Voimakkaita käynnistystapoja ei voida käyttää sektioarven repeytymisriskin vuoksi, mutta esimerkiksi mieto oksitosiini voisi olla yksi vaihtoehto. Unelmahan tietysti olisi, että synnytys käynnistyisi spontaanisti täysiaikaisilla viikoilla, ja vielä sen verran hitaasti, että ehdittäisiin sairaalaan asti. Jännityksellä odotellaan.

Mieliala. Olo on ollut väsynyt ja jopa vähän ahdistunut. En oikeastaan tiedä, johtuuko ahdistuneisuus tekemättömyydestä vai tästä koko tilanteesta. Ainoa päämäärä elämässä juuri nyt on tehdä kaikkensa, ettei tyttö ihan vielä syntyisi. Kuten eilisessä postauksessa kerroin, niin myös poikien ulkoilu on isännän työpäivien ajan suurimmaksi osaksi vain omassa pihassa leikkimistä. Voitte varmaan kuvitella sen energisyyden määrän, mikä heihin ehtii päivän aikana pakkautua ja illat meinaavat mennä vähän riehumiseksi. Se ei ole mitenkään poikien omaa syytä, mutta joinain väsyneimpinä iltoina meinaa ärähdyskytkin olla herkässä. Omaa psyykkistä oloani olen helpottanut maalaamalla ja lukemalla. Poikien kanssa pelataan paljon muistipelejä ja tehdään tehtäviä. He ovat ihan hyvin onneksi käsittäneet sen, ettei äiti nyt voi juosta kilpaa tai ottaa reppuselkään. Pojat kyllä odottavat pikkusiskoa tosi innoissaan ja haluavat joka päivä katsella siskon myllerrystä. He saavat helpotusta vauvainnostukseensa onneksi viikonloppuna, kun heidän serkkutyttönsä nimiäisiä juhlitaan Espoossa. En pääse itse valitettavasti osallistumaan.. Autossa istuminen on ihan mahdottoman kivuliasta jo kauppareissuilla ja supistuksia tulee pienenkin matkan jälkeen liikaa. A lähtee poikien kanssa onneksi edustamaan, joten on edes toinen meidän perheen kummeista paikalla pienen tärkeänä päivänä. 

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti