keskiviikko 3. toukokuuta 2017

3. äitiyspolikäynti rv.29+4 | Osastolla

Eilen tiistaina oli aika äitiyspoliklinikalle kahdeltatoista. Olin ihan sataprosenttisen varma, että ehkä pientä edistystä on tapahtunut, mutta oletin pääseväni kotiin käynnin jälkeen. Olen saanut vain kaksi kipeämpää, alaselässä polttavaa supistusta. Muuten ne ovat olleet ihan täysin kivuttomia harjoitussupistuksia.


Kävin ensin hoitajalla, joka kyseli parin viikon ajalta kuulumisia ja supistustiheyttä, mitattiin myös verenpaine. Gynekologille pääsin noin 12:20, tällä kertaa naisgynelle. Aivan yhtä pätevälle kuin äitiyspolin edellisetkin gynekologit. Kohdunsuun tilannetta ultrattiin ensin alakautta, sitten tehtiin sisätutkimus ja lopuksi vauvaa ultrattiin vielä vatsan päältä. Kohdunkaula oli lyhentynyt enemmän kuin osasin odottaa, ja sen mitta oli 16mm. Lyhentymistä oli tapahtunut siis 5-6mm kahdessa viikossa. Toki jokaisen ultraajan käsiala, kuvauskulma sun muut vaikuttavat tarkkaan arvioon, mutta lyhentynyt kuitenkin. Lisäksi kohdunsuu oli lähtenyt pehmenemään ja oli sormelle auki. Gynekologi kiinnitti huomiota sisätutkumusta tehdessään, että vauvan pää painaa jo todella alhaalla ja huomaamattani aiheuttaa painetta kohdunsuulla. Se ei myöskään ole pehmenemisen ja lyhentymisen kannalta kovin lupaavaa.


Kohdunsuuntutkimusten lisäksi tehtiin jotain sukupuolitauti- ja tulehdustestejä, jotka olivat puhtaita. Gyne nappasi vielä fetaalisen fibronektiini -pikatestin (FFN). Fetaalista fibronektiinia vapautuu kodunkaulaan eniten synnytystä edeltävässä tilassa, ja positiivinen testitulos kertoo kohonneesta riskistä synnyttää seuraavien kahden viikon aikana. Minulla tulos oli positiivinen. Testi ei ole kaikista tarkin ja varmin metodi ennenaikaisen synnytyksen uhan mittaamiseen, mutta sen positiivisuus jokatapauksessa kertoo kohonneesta riskistä.

FFN -testi, kohdunkaulan ja kohdunsuun tila sekä vauvan painuminen yhdessä johtivat siihen, että minut otettiin osastolle samantien. Sain ennen sitä vielä kortisonin tehostepiikin kankkuun ja tänään pitäisi saada toinen. En saanut lähteä hakemaan edes tavaroita Valkeakoselta, en edes kävellä osastolle, vaan minut kärrättiin sinne pyörätuolilla. Hätävarjelun liitoittelua? Kuka tietää. Osastolla minulla on suihku ja wc-lupa, eli niihin saan kävellä, muuten täytyy olla pelkästään makuuasennossa. sängynpääty ei saa olla kovasti kohotettuna, enkä saa istua. Olihan se järkytys, en yhtään ollut taaskaan varautunut tähän. Miten se kohdunsuun tilanne on voinut edetä niin paljon pelkillä kivuttomilla harjoitussupistuksilla?



Osastolla kävin antamassa vielä pissanäytteen ja sen jälkeen sain välipalaa. Olin syönyt viimeksi aamupalaa seitsemän aikaan aamulla, mutta ei ollut kyllä yhtään nälkäkään. Soitin A:lle kotiin tilanneraportin ja kerroin mitä kaikkea haluan hänen tuovan osastolle mukanaan. Omat (ts.Aleksin) vaatteet, hygieniatarvikkeet, vitamiinit, läppärin, kameran piuhan, laturin.. A tuli käymään appiukon ja lasten kanssa, jotta sai napattua auton matkaansa parkkikselta. He vierailivat viiden aikaan ja samaan aikaan sain päivällisen. Kerroin heti alussa, kun hoitaja haastatteli ruokavaliosta, että olen allerginen vehnälle ja ohralle, ja olen kalaa ja kananmunia satunnaisesti syövä kasvissyöjä. Eikös vain ruoalla ollut silti kanawokkia ja kaveriksi ruisleipää, jossa tiesin jo pelkän ulkonäön perusteella olevan vehnää. 

Päivällisen jälkeen otettiin iltakäyrät vauvan sydänäänistä ja supistuksista. Molemmat olivat ihan hyvät, käyrälle piirtyi yksi supistus, jolloin arvo kohosi 20:stä 38:aan. Kahdeksalta söin iltapalaa, ja taas oli kinkkua tarjottimella. Vaikeaa muistaa monia eri ruokavalioita yhden potilaan kohdalla, haha :D. Iltapalan jälkeen aloin valmistautumaan yöpuulle. Yötä vasten sain vielä supistusten estolääkkeen piikkinä oikeaan olkavarteen. Laittaminen kirveli jonkin verran, mutta se ei kesänyt kuin muutaman hassun sekunnin. Noin kymmenen minuuttia pistoksen jälkeen alkoi sydän tykyttää hullusti ja kädet vapista, nämä ovat kuulemma ihan perinteisiä oireita. Uni ei meinannut tullakaan, nukahdin joskus puolenyön aikaan.


Puoli kahdelta heräsin siihen, kun vauva ei aloittanutkaan perinteistä yöllistä jumppataukoaan. Sen sijaan sain närästystä ties mistä syystä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja jalat olivat levottomat. Valvoin jonkun aikaa katsellen Mansikan youtubekanavaa, kun uni ei enää tullut. Neljän jälkeen pyysin lääkettä närästykseen, ja se tehosikin nopeasti. Viiden jälkeen nukahdin uudestaan ja heräsin varttia vaille kahdeksan tänä aamuna. Otettiin aamupalan jälkeen jälleen sydän- ja supistuskäyrää. Vauvan sykkeet olivat hyvät, vaihteluväli oli 115 ja 178 välillä! Kaksi supistusta piirtyi myös ruudulle. Ns. lepotilassa supistusarvo oli tänään 15-16, ja se kohosi supistusten aikana 35-42 tienoille. 


Tunnetilat heittää häränpyllyä. Olen tottakai iloinen, että riskit otetaan vakavasti. En todellakaan halua, että tyttö syntyy kamalan aikaisin ja saa jonkin kamalan tulehduksen, keuhosairauden ja vammautuu, en tietenkään! Mutta on myös ikävä kotiin. Tää tuli jotenkin niin puskista, että en ole ehkä ihan vieläkään perillä siitä, missä mennään. Pojat alkoivat eilen lähtiessään itkeä mun perään ja tänä aamuna olivat kyselleet, että missä äiti on. Se ei tunnu kivalta, ei sitten ollenkaan. Lisäksi mua hämää todella paljon se, että nää mun supistukset on oikeesti pelkkiä harjotussupistuksia, ja senkin takia tuntuu hassulta vaan maata sairaalassa. Täällä kun on äitejä, joilla on kipeitä supistuksia, sydänäänten heikkoutta, raskausmyrkytystä jne. Välillä tuntuu, että vien tilaa enemmän tarvitsevilta. 

Täällä nyt vaan oleskellaan ja elellään sairaalarytmiin. Juuri äsken kävivät hoitajat sanomassa, että lääkäri tutkii minut huomenna ultraäänellä ja sisätutkimuksella, ja sen perusteella päätetään saanko lähteä huomenna jo kotiin! Se olisi ihanaa. Kotona pystyy olemaan rentoutuneempi ja nukkumaankin paremmin kuin sairaalassa, mikä olisi omasta mielestäni hyvä juttu sekä oman että vauvankin hyvinvoinnin kannalta. Sitten vaan pitää unohtaa siivoukset sun muut ja olla vaan. ❤

8 kommenttia:

  1. Toivotaan, että lepo auttaa ja vauva malttaa vielä odottaa. :) Tsemppiä lepäilyyn!

    VastaaPoista
  2. Tosi ymmärrettäviä on ristiriitaset fiilikset tollasessa tilanteessa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Hurjasti tsemppiä! <3 Toivottavasti lepo nyt auttaisi ja pieni malttaisi vielä edes hetken :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Toivotaan :)

      Poista
  4. Tsemppiä ja voimia lepäilyyn! <3

    VastaaPoista