maanantai 24. huhtikuuta 2017

Omat vinkit synnytykseen

Mammalandian huhtikuun yhteistyöpostaus

❤   ❤   ❤

Olen kokenut kaksi hyvin erilaista synnytystä vuosina 2012 ja 2014. Synnytykseen jaetaan vinkkejä vähän joka mediassa ja mammapalstalla, mutta kaikkein tärkeintä (erityisesti ensisynnyttäjälle) on keskustella ja saada tietoa synnytyksestä neuvolasta ja synnytyssairaalasta. Olen koonnut tähän omia vinkkejäni synnytykseen ja siihen valmistautumiseen. Muistakaa kuitenkin rakkaat äititoverit, että jokainen synnytys on hyvin yksilöllinen ja erityinen tapahtuma, eikä siihen voi kukaan antaa suoria ja absoluutteja ohjeita.

Ensimmäiseen synnytykseeni varauduin neuvolan ohjeiden mukaan. (TÄSTÄ pääsette lukemaan ensimmäisen synnytyskertomukseni.) Olin hankkinut lisäksi itse tietoa luonnolliseen kivunlievitykseen liittyen, ja tein jo varhain raskausaikana päätöksen olla käyttämättä lääkkeellistä kivunlievitystä. Luotin kehooni ja sairaalan henkilökuntaan sataprosenttisesti ja synnytys sujuikin todella hyvin! Synnytys kesti kokonaisuudessa ensisynnyttäjälle tyypilliset 12h22min, ja aivan ponnistusvaiheen kynnyksellä pyörsin vielä päätökseni kivunlievityksestä. Sain pudendaalipuudutuksen, jonka olisin kyllä näin jälkikäteen mietittynä voinut jättää myös ottamatta. Synnytyksessä olin rauhallinen ja hiljainen, tein juuri niin kuin kätilö ja pääni kehotti tekemään.

Toinen synnytykseni oli täydellinen vastakohta ensimmäiselle. (TÄSTÄ pääsette lukemaan toisen synnytyskertomukseni.) Minulla oli raskausaikana paljon harjoitussupistuksia, jotka muuttuivat säännöllisiksi jo joskus 33.-34. raskausviikolla. Tuolloin supistuksia tuli muutamia tunteja 15-10 minuutin välein, ja sitten ne loppuivat. Raskausviikolla 37+5 supistukset olivat jo selvästi kipeämpiä ja limatulppa irtosi. Seuraavana päivänä Eetu syntyikin rytinällä. Heti ensimmäisestä supistuksesta tiesin, että nyt mennään. Kiirehdimme sairaalaan, ja noin 30 minuuttia kestäneen matkan jälkeen olinkin jo täysin avautunut. Synnytyssalissa huomattiin, että vauva on tulossa korva edellä ja sen lisäksi sydänäänet katosivat ajoittan. Päädyttiin hätäsektioon. Kuulin myöhemmin, että sydänäänten lakkaaminen johtui napanuorassa olleesta solmusta. En ollut varautunut OLLENKAAN siihen, että jokin voi mennä pieleen, mutta pysyin synnytyksessä rauhallisena alusta loppuun saakka. Synnytyksen jälkeen koin hieman babybluesia, koska pelkäsin, etten kykene luomaan samanlaista tunnetta Eetuun, kuin minkä koin Anttia synnyttäessä. Huoli oli kuitenkin turha, ensimmäisenä yönä hänestä tuli minulle aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin isoveljestäänkin. 

2014


Raskausaikana

Kuuntele. Neuvoloissa on paikkakunnittain suuria eroja, missä vaiheessa aletaan keskustelemaan synnytyksestä ja siihen liittyvistä ajatuksista. Varmaan suurimmaksi osaksi raskausviikkojen 25-30 välillä ovat kaikki saaneet jonkinlaisen käsityksen synnytyksen kulusta, ja perhevalmennuksessa viimeistään käydään läpi monia synnytykseen ja vauvanhoitoon liittyviä asioita. 

Me emme osallistuneet perhevalmennuksen lisäksi erilliseen synnytysvalmennukseen, mutta sekin on erittäin hyvä lisä synnytykseen valmistautumisessa.

Kysy. Sinä olet neuvolan asiakkaana oikeutettu saamaan luotettavaa tietoa raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan liittyen. Askarrutti mieltäsi sitten mikä tahansa asia, iso tai pieni, niin KYSY. Olen kuullut, että monilla, erityisesti suuremmilla paikkakunnilla on alettu mennä sellaiseen "tässä ohjekirja ja linkki nettisivuille" -tyyliin. Älä anna sen hämätä, sinulla on silti oikeus päästä keskustelemaan synnytykseen liittyvistä asioista kasvotusten asiantuntijan kanssa. 

Älä suunnittele liikaa. Synnytys on jokaisella naisella erilainen ja yksilöllinen. Tyttäret eivät synnytä samalla kaavalla äitiensä kanssa, eivätkä kaikki saman naisen synnytykset ole välttämättä samanlaisia. Synnytystäsi on tukemassa synnytyssairaalassa kätilö, joka pitää huolen sinun ja vauvasi tarpeista. Lisäksi siellä on lääkäreitä, hoitajia ja paljon muita henkilöitä tukemassa haastavissa tilanteissa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä se, että kaikki ei aina mene niin kuin on suunnitellut, vaan välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia yllättäviä ja pelottaviakin asioita. Ota selvää, mitä riskejä synnytykseen liittyy, esimerkiksi koskien perätilasynnytystä, syöksysynnytystä, keskenkaiken hiipuneita supistuksia ja sydänäänten laskua. Älä kuitenkaan ala lietsoa pelkoa itseesi, suurin osa vaikeistakin synnytyksistä saa onnellisen lopun.



Synnytyksessä

Luota. Naiset on luotuja synnyttämään. Anna omalle kehollesi tilaa työskennellä luonnollisesti ja luota siihen. Luota myös henkilökuntaan. He ovat siellä juuri sinua varten sillä hetkellä. Itse en automaattisesti suosittelisi sellaista ajattelutapaa, että kaikki lääkkeet tänne ja heti vähänkin kun sattuu. Tottakai pyydät lääkkeellistä kivunlievitystä, jos niin haluat. Muista kuitenkin, että esimerkiksi epiduraalipuudus saattaa hidastaa avautumisvaihetta. Synnytyskivun kokeminen on yksilöllistä. Itse koin sen siedettävänä, en lainkaan niin suurena kuin olin ajatellut.

Hengitä. Paras vinkki, jonka itse koskaan opin synnytykseen liittyen on hengittäminen. Ajattele jokainen supistus vuorena, jonka huipulle koitat hengittää itseäsi supistus kerrallaan. Puhaltele rauhallisesti, ja pian huomaat, että supistuksen huippu on saavutettu ja saat taas hengähtää hetken aikaa. Älä huuda! Käytä kaikki energia hengittämiseen ja rentoutumiseen supistusten välillä, jotta vauvan olisi kaikkein helpointa laskeutua synnytyskanavassa. Muista, että synnytys ei ole jatkuva tila, vaan se päättyy lopulta. Kun kestät kipua vielä hetken, vielä yksi supistus, vielä yksi ponnistus, niin lopulta se on ohi.

Liiku. Liike ja jalkeilla olo helpottaa monien naisten kokemaa synnytyskipua ja nopeuttaa avautumisvaihetta. Kun synnytyksen loppu alkaa olla käsillä, nojaile puolisoosi tai sänkyyn ja heiluttele itseäsi supistusten läpi. Mikäli kuitenkin koet, että paikoillaan pysyminen tai makaaminen on juuri sinulle parempi vaihtoehto, niin tee niin. Kuuntele samalla kätilön ohjeita, hän saattaa kehottaa sinua vaihtamaan asentoa vauvan asennon tai hyvinvoinnin vuoksi. 

Synnytyksen jälkeen

Tunne. Pää on synnytyksen jälkeen hattaraa. Anna tunteiden vauvaa ja juuri kokemaasi suurta ponnistusta kohtaan kasvaa rauhassa. Älä pakota tunteita, mutta älä myöskään peittele onneasi ja rakkauttasi, olet ansainnut ne! Itke jos itkettää, naura jos naurattaa. Sinä olet juuri synnyttänyt oman täydellisen lapsesi.

Kysy ja kuuntele. Ensisynnyttäjälle kaikki on uutta. Toisille äidinvaistot kasvavat nopeasti ja vauvanhoito tulee luonnollisemmin kuin toisilla. Joillain saattaa mennä hetken aikaa, tunteja tai päiviä sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Synnytysvuodeosastolla saa kysyä mitä vain, siellä on varmasti vastattu sinunkin kysymykseesi jo monen monta kertaa. Luota myös omaan vaistoosi vauvanhoidossa. Jos sinulle opetettu imetystekniikka ei ota onnistuakseen, pyydä neuvoa toisenlaiseen tekniikkaan. Kokeile rohkeasti myös itse, kyse on sinusta ja sinun vauvastasi, ei liukuhihnalla tuotetusta tuotteesta. Myös uudelleensynnyttäjät saavat olla kysyä!



Kolmas synnytykseni on tulossa lähikuukausien aikana, ja olen alkanut henkisesti jo valmistautumaan siihen. Olen onnellinen, että olen kokenut kaksi niin erilaista synnytystä. Tiedän, että kehoni tunnistaa jos jokin on pielessä ja voin luottaa siihen. Aion kirjoittaa erikseen synnytykseen liittyen vielä seuraavan äitiyspolikäynnin jälkeen, kun olen saanut hieman enemmän tietoa siitä, miten edellisen synnytyksen nopeus ja hätäsektio voi vaikuttaa seuraavassa synnytyksessä. Ajoitan tekstin varmaan 34.-35. raskausviikolla, niin samaan syssyyn voin kasata katsauksen sairaalakassin sisällöstä. 

❤    ❤    ❤
Mammalandian bloggaajat kertovat omia vinkkejään synnytykseen. 
Käykää kurkkaamassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti