lauantai 15. huhtikuuta 2017

28.raskausviikko | 5. neuvolakäynti ja syy blogihiljaisuuteen



Tänään olen raskausviikolla 27+1. Laskettu aika koittaa 90 päivän kuluttua, raskaudesta on kulunut nyt 67,9%. Vauva on tällä viikolla keskimäärin 34 sentin mittainen ja paino kohoaa tällä viikolla suunnilleen 1,1 kilosta 1,23 kiloon. 

Viikon postaustauko. Viikko katsomattakaan blogiin päin, edes bloggeria en ole kehdannut avata. Omatunto soimaa, mutta samalla tiedän, että minulla on hyvä syy höllätä. Unet ovat jääneet vähiin ja viimeisetkin energiat viime viikolla kuluivat nuorimmaisen 3-vuotissynttäreiden suunnitteluun, joita juhlimme eilen. Virallinen synttäripäivä oli torstaina, enkä voi vieläkään uskoa, että mun pieni Eetu on jo 3-vuotias. <3



Olen ollut sairauslomalla nyt suunnilleen 1,5 viikkoa, eikä olo ole kohentunut ollenkaan. Ainoa plussa sairauslomassa on se, että kotona pystyy lieventämään kipuja menemällä makuulle tai lämpimään suihkuun, kunnes pahin vaihe on ohitse.

Tämä raskaus tulee olemaan viimeiseni. Vaikka me ollaan vielä nuoria ja aikaa olisi vielä myöhemmin tehdä lisää lapsia, niin minä en enää pysty. Mun kroppa ei enää pysty, eikä pää kestä enää tällaista uupumista. Rakastan raskausaikaa ja tyttöä, tottakai. Opettelen joka päivä uudestaan arvostamaan vartaloani, joka on saanut aikaiseksi jo kaksi tervettä poikaa ja nyt terveen tyttären. Siihen arvostukseen kuulu se, että tiedän milloin se on saanut kestää tarpeeksi. Raskaus on mullistus, johon koko vartalon ja sielun on mukauduttava yhdeksäksi kuukaudeksi ja vielä pitkäksi aikaa sen jälkeen. En tiedä, olenko aiheuttanut tämän raskauden aikana kärjistyneet kivut itse rääkkäämällä vartaloani äärimmilleen raskauksien välissä, välillä pelkään kesäisen keskenmenonkin johtuneen itsestäni. Nyt on kuitenkin aika antaa anteeksi itselleni ja unohtaa menneet. Tahdon keskittyä tähän raskauteen, sen hyviin puoliin, onnellisiin hetkiin ja jopa niihin vaikeampiin päiviin vielä kun voin. Tahdon muistella tätä raskautta vuosien päästä tyttäreni kanssa, joka mahdollisesti odottaa omaa esikoistaan, ja silloin tahdon kertoa hänelle kaikesta ihanasta, mitä raskausaika tuo tullessaan.


Tosiaan, postaustauko johtui ihan puhtaasti siitä, että minä en nuku. 2-4 tunnin unet vuorokaudessa syövät ihan järjettömästi jaksamista. Jos untani eivät häiritse liitoskivut niin sitten supistelee ja sattuu sektioarven kohdalle. Väsyneenä en jaksa edes valokuvata, vaikka rakastan sitä. En jaksa avata konetta, ja vaikka jaksaisinkin, niin vain katsoakseni youtubesta OKBabyn uusimman vlogin tai Areenasta Uutta Päivää. En ole myöskään jaksanut lukea muiden blogeja, koska mua ällöttää tällä hetkellä kaikki se pinnallisuuden ja kulutushysterian määrä, jota blogeissa esiintyy. Kun juttelen ihmisten kanssa, unohdan vartissa mistä puhuttiin. Eilen kesken synttäreiden kävin lepäämässä, kun alkoi voimat loppua ihmishälinässä. Tällaista todellisuus on nyt, ja en voi edes kertoa, kuinka kiitollinen olen mieheni ja lasten isovanhempien avusta.

Viime viikon maanantaina kävin neuvolassa 5. kertaa. Oma terveydenhoitajani oli taas paikalla, ja annoin tulla kaikki mieltä painavat asiat ulos. Erityisesti olen miettinyt sitä, että saankohan aikaa synnytystapa-arvioon edellisen synnytykseni perusteella, johon terkka vastasi, että se on todella arpapeliä kenelle kutsu sieltä tulee. Lähetteen he tekevät neuvolasta jokatapauksessa, koska sektiosta on vasta kolme vuotta aikaa, mutta ei ole todellakaan varmaa, että saan ajan sinne. Oikeastaan se sektio ei ole se, joka mielessäni pyörii vaan se edellisen synnytyksen nopeus. Mitäs jos tyttö syntyykin vielä nopeammin kuin Eetu? Siinä tapauksessa me ei edes ehditä sairaalaan saakka, täältä kuitenkin sen puolisen tuntia ajaa. Haluan ohjeita, miten siinä tapauksessa tulisi toimia, mutta kaippa saan niitä sitten neuvolastakin. Iloisia juttuja neuvolakäynnillä olivat ne, että hemoglobiini oli lähtenyt nousuun ja painoakin on vihdoin alkanut kertymään!

Paino: +2,7kg
Muutos: +675g/vk  
Verenpaine: 104/63
Pissa: Puhdas
Vauvan syke: + (140)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: 114
SF: 23cm

Ensiviikon tiistaina on äitiyspoliaika Tayssissa yheksältä ja torstaina on työterveyslääkärille kontrolliaika sairausloman suhteen. Hän katsoo äitiyspolilla kirjoitetun potilastietotekstin ja arvioi sen ja omien tuntemusteni perusteella suoraan loppuraskauden ajaksi sairausloman tarpeen. Hän on myös ollut yhteydessä omaan työterveyshoitajaani sekä työnjohtajaan siitä, onko mitään muuta sijoituspaikkaa töissä, jossa voisin olla äitiysloman alkuun. Vähän jopa jännitän tuota työterveyskäyntiä, koska ulkopuolisen on mahdotonta kuvitella tätä kipua, jota poden 24/7. Ulkopuolinen ei myöskään näe, kuinka paljon unettomuus todellisuudessa syö energiaani, hän näkee vain tolpillaan olevan naisen, jolla on mustat silmänaluset ja ilmeettömät kasvot.

6 kommenttia:

  1. Jaksamisia! :) Ikävää kuulla huonoista päivistäsi ja ennen kaikkea unettomuudesta. En tiennyt, että sinäkin olet kohdannut menetyksen..

    VastaaPoista
  2. Eikä, paljon tsemppiä loppuraskauteen! Toivottavasti sun olo helpottais edes vähän :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy vaan yrittää nauttia niistä hyvistä päivistä entistä enemmän. :)

      Poista
  3. Jaksamista kaikkeen. <3 blogi saa kyllä olla hiljempaa, aina me tänne sitten palataan kyllä. :) Toivottavasti lepohetkiä ja hyviä päiviä tulee lisää!

    VastaaPoista