lauantai 25. maaliskuuta 2017

Rv. 24+0

Eilen alkoi 25. raskausviikko. Tänään raskautta on kulunut 169 päivää eli 60,4%. Jäljellä on 111 päivää ja olen jo seitsemännellä raskauskuukaudella! Aika menee niin nopeasti, mikä on vain aivan ihana juttu. <3 Tytön etunimi on päätetty ja hän tulee päivä päivältä enemmän osaksi meidän perhettämme. Vatsa kasvaa ihan mieletöntä vauhtia, mutta paino on sama kuin edellisellä neuvolakäynnillä. Musta tuntuu myös, ettei rautalääke oikein tehoa, ja tärisyttää ja väsyttää melkoisesti, huimaa myös jonkinverran.



En muistanut laittaa postausta ajastukselle ja koko päivä meni Espoossa, joten siksi raskausviikkopostaus tuleekin vasta tänään.

Raskausviikolla 24 kivut lisääntyivät. Todella paljon. Olen ottanut viime viikot rauhallisesti, ja en ihan suoraan sanoen ymmärrä mistä nämä kivut nyt yhtäkkiä pamahtivat. Kipu tuntuu siis lantiossa terävinä pistoksina ja ihan perinteisinä liitoskipuina, jotka säteilevät alaselkään ja reisiin. Supistuksia on tullut jonkin verran myös. Olen ollut tämän viikon sairauslomalla, ja minun oikeasti oli tarkoitus vaan maata ja ottaa rauhassa, koska pojilla oli hoitoviikko. Mutta sitten Eetu sairastui johonkin mysteeritautiin, tuli kuumetta, oksentelua, voimakasta pääkipua, todella rankkaa väsymystä ja harhoja.

Lääkärit olivat kaikki eri mieltä siitä, mistä oli kyse. Yksi sanoi sen olevan vatsatautia, toinen epäili virusperäistä aivokalvontulehdusta ja kolmas uskoi päänsäryn ja oksentelun johtuvan aivotärähdyksestä ja kuumeen flunssasta (Eetun pää oli Antin mukaan lyöty seinään päiväkodissa, hoitajat eivät ole nähneet). Meidän oman sairaalan lääkärin mukaan Eetulla ei ollut kuivumisen merkkejä, vaikka poika oli veltto ja sekava, joten nelisen tuntia sairaalassa maattuamme meidät passitettiin kotiin. Hän teki kuitenkin lähetteen (onneksi!!) Tayssiin lastenpolille, jonne sitten lähdimmekin kiireenvilkkaa samana iltana. Se tunne, kun oma lapsi näkee harhoja, ei vastaa kysymyksiisi eikä oikein herää kunnolla unesta, on todella pelottavaa. Tayssissa kaikki huolet otettiin vakavasti, vaikkakin siellä hoitajilla ja lääkäreillä oli omat käsityksensä siitä, mikä Eetua vaivaa. Kukaan ei tiedä varmasti vieläkään. Eetua pidettiin nesteytyksessä ja joskus puolenyön jälkeen saimme lähteä kotiin. Eetu sai kymmenen kiloisen lapsen PÄIVÄannoksen nesteytystä ja vaikutti hivenen pirteämmältä kotiinlähtiessämme. Seuraavana päivänä hän oli vielä uupuneen oloinen, itkuinen ja valitti edelleen sitä päänsärkyä. Torstaina Eetu oli onneksi jo paljon parempi, jaksoi lähteä uloskin ja nyt viimeiset kaksi päivää hän on ollut täysin oma itsensä <3.



Lepo jäi siis omalta osaltani vähemmälle ja stressi lisäsi supistuksia ja pojan kantaminen liitoskipuja. Mutta se ei ole MITÄÄN verrattuna siihen, että Eetu on nyt paremmassa kunnossa, ottaisin vaikka kaikki kivut maailmassa, kunhan pojat pysyisivät terveenä. Saas nähdä ensiviikosta sitten, minulla olisi iltavuoro enkä ole sanonut töihin vielä juuta enkä jaata, että pystynkö menemään. Poden huonoa omaatuntoa vähän kaikesta ja olen aika stressaantunut nyt jo ihan senkin vuoksi. Oikeastaan tämä on todella ahdistavaa, ja ahdistuneisuushäiriöni saa vain lisää bensaa liekkeihin, jos alan enemmän miettimään, että kenen kaikkien elämää poissaoloni  hankaloittavat. Ja sitten taas toisaalta, supistusten takia ahdistun töissä siitä, että mitä jos kuitenkin vauvalle tulee harmia omasta itsepäisyydestäni, kohdunkaulaa kun on jäljellä vain sen reilut 2,5cm. Äh, nyt menee koko teksti ihan sekavasti ahdistushöpöttelyksi.



Kivoja juttuja tältä viikolta oli tytön liikkeiden voimistuminen, ihanat saadut vauvanvaatteet, ystävättären luona vietetty ilta ja viikon kohokohta oli ehdottomasti Karman Showroomilla vierailu eilen, josta lisää myöhemmin. Sen verran paljastan, että sain aivan mahtavan eettisen ja ekologisen yhteistyön heidän kanssaan. He tekevät niin paljon hyvää, että ihan menee itkuksi kohta, jos alan taas miettimään. Vierailu jännitti minua aika paljon, mutta ihan suotta. Minut vastaanotti niin maanläheinen, rauhallinen ja mukava nainen, että en ole koskaan ennen tuntenut itseäni yhtä tervetulleeksi vieraaksi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti