tiistai 7. maaliskuuta 2017

Rakenneultra rv. 21+4 || GENDER REVEAL

Heippa ihanat!

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun saimme tietää vauvan rakenteellisen terveystilan; oliko vauvalla kaikki niin hyvin, kuin aiemmissa ultrissa on näyttänyt vai tuleeko pienemme kohtaamaan mahdollisesti rakenteelliseen kehitykseen heijastuvia haasteita tulevaisuudessa?





Päivä alkoi megaintofiiliksissä, kuitenkin jännittyineissä ja hieman huolestuneissakin samalla. Heräsin taas aamulla varttia vaille neljä siihen, ettei happi kulje nenän kautta (koska flunssa, kuka nyt kuukautta pidempään voisi terveenä pysyäkään), joten nousin keittämään teetä ja pysyin hetken pystyasennossa. Tunkkaisen herätyksen jälkeen ei uni enää tullutkaan uudelleen, vaan hymyilin ja hymisin itsekseni paksun peiton alla molempien poikien kylmät varpaat selässäni kiinni. Viideltä nousin lopulta ylös. Höyryhengitin hetken aikaa kiehuvan veden ja piparminttuöljyn avustuksella, ja se avasikin tukkoista nenää ihan kivasti hetkeksi. Kello 7:45 lähdin ajelemaan kohti Tamperetta.

Klo. 8:19. Istuin jännittyneenä Terveystalon odotusaulassa ja ihastelin parin muun äidin suuria raskausvatsoja. Jalka heilui pakonomaisesti edestakaisin, eikä kynsinauhojen tökkimisestä meinannut tulla loppua.

Klo. 8:21. Heidi Korpela? Kysyi tuttu heleä naisääni vastapäisen huoneen ovelta. "TÄÄLLÄ" huusin mielessäni, mutta muutin sen ulosantiin kuitenkin rauhalliseksi Jep -vastaukseksi. Sama kätilö ultrasi vauvaa niskapoimu-ultrassa, ja hän on yksinkertaisesti vain paras. Rauhallinen, rento ja helposti lähestyttävä. Mukana oli myös harjoitteleva kätilö. Aluksi tsekattiin raskausviikot ja kätilöharjoittelija kyseli voinnista.

Koitti vihdoin aika, kun sain lössähtää sängylle makaamaan ja jälleen vetää paidan pois vatsanpäältä. Kylmä ultraäänigeeli ei tuntunut tällä kertaa niin kylmältä kuin ennen. Hymy levisi korviin jo ennen kun kätilö asetti anturiakaan vatsalleni, ja purskahdin nauruun itsekseni. Kätilöitä vähän myös nauratti yhtäkkinen ilonpurkaukseni. Aloitettiin ultraus vauvan kokonaiskuvasta ja pikkuhiljaa vaihe vaiheelta käytiin läpi päätä, selkärankaa, käsiä, vatsaa, jalkoja, ihan koko pikkuista. Sain käytännössä kaksi ultrausta yhdellä kertaa, kun harjoittelijan lisäksi toinen kätilö ultrasi ja varmisti joka välissä, että kaikki tuli varmasti oikein kuvattua. Se oli itseasiassa tosi kiva juttu, en ole koskaan ollut noin perusteellisessa tutkimuksessa. Ainoa negatiivinen sana tulee nenän tukkoisuudesta, makaaminen tunnin ajan täysin paikoillaan saamatta kunnolla happea oli melkoinen työmaa, mutta kyllä oli sen arvoista! Mini on täydellisen terve. <3

En voisi enää olla kiitollisempi. Sen lisäksi, että vauvamme elää, on täysin terve ja kasvaa hienosti, saamme ensimmäistä kertaa elämässämme pienen tytön osaksi perhettämme. Hänellä tulee olemaan maailman suojelevaisin isä, kaksi maailman parasta isoveljeä ja yksi maailman onnellisin äiti. <3



10 kommenttia:

  1. Onnea tytöstä! :) Arvasin että kyllä sieltä nyt välillä tytön täytyy tulla! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitti! :) Mä en osannut yhtään odottaa, melkei pyllähdin siitä sängyltä alas, kun kätilö kertoi, että tyttö tulossa 100% varmuudella :D.

      Poista
  2. Voi että onnea tytöstä 😍

    VastaaPoista
  3. Onnea tyttölupauksesta :). Itellä rakenneultra huhtikuussa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Hui, ei oo kaukana sitten enää!

      Poista
  4. Onnea tyttölupaukseta ja hyvistä ultrakuulumisista <3!

    VastaaPoista
  5. Jeee, mä arvasin! Onnea hyvistä uutisista ja kaikkea hyvää raskauden jatkoon. <3 Ihana tyttövahvistus tulossa teille. :)
    http://viivyvierellain.blogspot.fi/

    VastaaPoista