maanantai 6. helmikuuta 2017

Unelma itsestä | kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa valmennusta on takana. Täytyy heti tähän alkuun myöntää, että viime viikolla en saanut mitään konkreettista parannusta aikaiseksi liikunnan suhteen. Olin vielä sairauslomalla, ja supistukset ja liitoskivut olivat helppo (teko)syy olla ottamatta itseään niskasta kiinni.

Aterioiden laatuun panostin edelleen, ja herkkulakkokin on jatkunut kuukauden kahden päivän päästä. Kasvisruokavalio on ollut oikeastaan hyvänä "tukena" herkuttomuudessa, koska hedelmistä ja marjoista saatavat hiilihydraatit pitävät makeanhimon kurissa. Epäterveellisiä herkkuja olisi tosiaan tarkoitus vältellä aluksi ainakin äitiyslomaan saakka, jolloin herkkulakon pituudeksi tulisi mukavat 5 kuukautta, ja sitten jatkaa loppuvuoden jos siltä tuntuu. Raakasuklaasta olenkin jo kertonut, eli sitä en välttele, en tosin viikottainkaan sitä syö. Lasten synttäreille ja vauvan nimiäisiin leivon sitten jotain ihania raakaleivonnaisia, joita aion kyllä itsekin syödä.



Viime viikolla oli kyllä haasteitakin. Ruoka ei ole jostain syystä maistunut enää sairastelun jälkeen samaan tapaan kuin ennen, ja uskaltauduin laskemaan päivittäisiä kalorimääriäni viime viikon aikana. Ne jäävät säälittävään 1000-1500 kilokaloriin, joka ei MILLÄÄN ole riittävästi aikuiselle naiselle, saati sitten odottavalle äidille. En ole enää kuitenkaan ollut mikään sänkypotilas, vaan touhunnut ihan tavalliseen tapaan (toki supistukset ovat rauhoittaneet tahtia hieman). Työstä aiheutunut energiavaje on kuitenkin jäänyt saamatta, joten ehkä tämä on toiminut jonkinlaisena blokkina. Ateriavälini on säännöllinen 3-4 tuntia, mutta en vain saa riittävää määrää syötyä. Olen tästä syystä alkanut lisäämään energiatiheämpiä tuotteita nyt ruokavaliooni, mutta eipä pähkinöitä ja avocadoakaan ihan järjettömiä määriä voi päivän aikana syödä. En tiedä onko tämä nyt henkinen vai fyysinen kamppailu, mutta toivon töihinpaluun palauttavan ruokahaluni ennalleen.



Tavoite viikolle 3 on lisätä päivittäistä liikuntamäärää supistelujen ja liitoskipujen sallimissa rajoissa. Esimerkiksi joogaa jatkan, sitä kokeilin viimeiviikolla muutaman kahdenkymmenen minuutin harjoituksen verran. Jos töihinpaluu ei aiheuta kamalia kipuja, niin parin joogapäivän lisäksi käyn ensiviikolla ainakin kolmen työpäivän jälkeen kävelyllä, ihan aluksi 20-30 minuuttia saa luvan riittää. Viikonloppuna aion tehdä pidemmän lenkin tai käydä uimassa. Jos siellä on joku aktiivisesti liikuntaa harrastanut, niin tiedätte tämän henkisen tuskan, kun yhtäkkiä ei voikaan liikkua entiseen tapaan. Mieli halajaisi salille kunnon rääkkiin tai oikein intensiiviselle juoksulenkille.

Keskiviikkona on kolmas neuvolakäynti, ja aion ottaa näitä asioita sielläkin puheeksi. Eilen sunnuntaina mulle tuli joku todella kummallinen kohtaus päiväruoan jälkeen. Aamu oli mennyt ihan normaalisti, söin aamupalaksi puuron ja kahvia, jonka jälkeen siivoilin ja lähdin käymään kaupassa. Kauppareissun jälkeen söin kasvissosekeittoa, ja menin sen jälkeen tietokoneen ääreen tarkoituksena viimeistellä aikataulu tälle viikolle. Ehdin olemaan koneella ehkä viisi minuuttia, kun yhtäkkiä tuli paha olo. Pää ei ollut juurikaan kipeä, joten migreenistä en ajatellut olevan kyse. Yhtäkkiä vaan tuntui, ettei ruoka pysy sisällä, vatsassa oli tosi outo tunne ja pää oli vähän sekava. Menin hetken ihmeteltyäni nukkumaan, ajattelin olon sillä helpottavan. Nukahtaessani tunsin, kun kädet ja jalat alkoivat puutumaan, joten ajattelin että ehkä kyseessä sittenkin oli migreenikohtaus. Otin 1,5g paracetamolia ja menin takaisin sänkyyn. Nukahdinkin nopeasti. Kun heräsin noin 1,5 tunnin päästä, niin pää oli vähän pökkelö, mutta muuten olo alkoi olla taas normaali. Illalla söin vielä hedelmillä, marjoilla ja manteleilla täydennettyä tuorepuuroa ja ennen nukkumaanmenoa mansikka-raparperismoothien, eikä näiden aterioiden jälkeen tullut huono olo laisinkaan. Todella outo sunnuntai siis meillä täällä!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja tsempit muille valmennukseen osallistuneille tulevan viikon tavoitteisiin! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti