keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Ensikosketus puheterapiaan

Tänään oli kauan odotettu päivä! Ensimmäinen käynti puheterapeutilla. Aikahan peruuntui silloin pari viikkoa sitten, mutta saatiin näin nopeasti jo uusi. Lähdin töistä yhdeltä, hain Antin ja puoli kahdelta oltiin jo nököttämässä puheterapeutin suuressa huoneessa. Anttia ensin vähän ujostutti, mutta se meni pian ohi. Antti on tosi reipas poika uusissa tilanteissa ja juttelee rohkeasti vieraidenkin ihmisten kanssa. Anttia jännitti enemmänkin terveyskeskusrakennus, koska viime syksyltä hänelle jäi aika vahva lääkärikammo. Antin värttinäluu katkesi syksyllä, ja päivystyksen lääkäri yritti liian pitkään vääntää sitä käsin oikeaan asentoon..



Aluksi tehtiin ihan peruskartoitus Antin ymmärryksestä ja käsitteistöstä. Kaikki muu oli ikää vastaavalla tasolla, mutta pitkien, vaikeiden ohjeiden noudattaminen tulee hieman ikätasoa jäljessä. Mitään hälyttävää testeissä ei kuitenkaan huomattu, kuten ounastelinkin. Kirjaimet r ja d, ja l ovat hänelle haastavia, mikä johtunee kireästä kielijänteestä. Kielijänteen leikkausta tarjottiin meille ihan ensimmäisellä hammaslääkärikäynnillä, mutta tuoreena, nuorena äitinä en missään tapauksessa antanut leikata sitä. Eetun kielijänne sen sijaan nipsaistiin. Nyt vähän harmittaa, etten antanut katkaista sitä, koska nyt vanhempana ja lääkärikammoisena se joudutaan tekemään pienessä nukutuksessa Antin kohdalla. Puheterapeutti sanoi, ettei äännevaikeuksiin yleensä edes täällä puututa ennen viidettä ikävuotta, ja koska meillä on se kielijänneongelma niin asia luultavasti ratkeaa aika pitkälti sillä.

Päiväkodissa suurenneltiin jo viime keväänä Antin puheenkehityksen viimästymistä, silloin pysyin itse tiukkana ja annoin puheen kehittyä omaan tahtiinsa vielä. Onneksi pysyinkin. Puheessa ei ole muuta vikaa, kuin noiden kirjainten vaikeus. Lauserakenteet, kerronta ja kaikki muu on ihan kunnossa. Puheterapeutti oli tuolloin kanssani samaa mieltä terapian tarpeettomuudesta, ja oli nytkin samaa mieltä kanssani, ettei puheessa ole mitään vikaa. Vihaan sitä, että lapsesta nostetaan kauhea haloo, jos kaikki osiot eivät kehity ihan käyrien ja tilastojen mukaan, me kaikki ollaan kuitenkin yksilöitä. 

Halusin Antille kuitenkin lyhyen puheterapiajakson nyt keväälle. Antti aloittaa 1,5 vuoden päästä esikoulun, ja pojat ovat äitiysloman ja vanhempainvapaan ajan kanssani kotona (varmaan joissain kerhoissa kuitenkin käydään). Tästä syystä olisi hyvä saada pieni tuki siihen pitkien ohjeiden ymmärtämiseen, vaikka vaikeuksia ei ihan kauheasti siinä ollutkaan. Saamme myös harjoituksia ja kielen jumppaohjeita sen kielijänteen leikkauksen jälkeiseen aikaan, joilla saadaan kieli tottumaan r-,d- ja l-kirjaimiin. Lisäksi suunniteltiin, että voitaisiin tavata syksyllä uudestaan ja katsoa missä mennään.



Minulla on ollut aina melko nuiva suhtautuminen puheterapiaan. Osittain siksi, että omakin puheeni kehittyi hitaasti, mutta nyt kuitenkin puhun ihan normaalisti ilman mitään terapioita. Osittain suhtautumiseni johtuu siitä, mitä olen puheterapiasta kuullut. Olin kyllä oikeasti ihan todella yllättynyt, miten mukava ja rento tapaaminen oli! Anttikin hihkui ennen huoneesta lähtöämme, että "Jipii, oliko tosi kivaa, äiti!?" Antin riemu ja innostus on paras merkki siitä, että tämä tulee toimimaan hyvin. Ihana terapautti sanoi vielä, ettei haittaa jos joudun ottamaan joskus Eetun mukaan, hän saa omat leikit ja puheterapeutti voi tehdä osan (tai kaikki) tehtävistä Antin kanssa kaksin sillä välin, kun keskityn pitämään Eetun tyytyväisenä.

Ollaanko teillä tarvittu puheterapiaa? Oletteko kokeneet sen hyödylliseksi?

Muistakaahan osallistua Delight -tuotteiden arvontaan, sen löydätte TÄSTÄ. Ja enää 12 päivää aikaa vastata tyttö vai poika -kyselyyn! Sen löydätte tuolta oikeasta sivupalkista. 

Hyvää keskiviikkoiltaa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti