sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi 2016

TAMMIKUU
Tammikuussa joululoma loppui ja aloin käymään koulussa minkä edellisvuoden uupumusjäänteiltä jaksoin ja tein töitä 3pv viikossa. Pojilla jatkui päiväkoti ja miehellä omat opinnot. Yksi vuodenvaihteen kohokohta oli uuden kameran osto. Käytössä nyt siis Nikon 1, kevyt ja simppeli kamera, mutta omaa yhden erittäin tärkeän ominaisuuden, jossa vanha kamerani oli heikompi: liikkeen pysäyttämisen.

 HELMIKUU
Helmikuussa tein videon meidän kodista ja kuvailin muutenkin tosi paljon. Maalailtiin ja touhuiltiin poikien kanssa kaikkea hauskaa.

MAALISKUU 
Maaliskuussa meitä varjosti sairastelukierre. Oli kuumetta, oksutautia, taas kuumetta. Mutta niistäkin selvittiin! Aloin alkuvuodesta keskittyä yhä kasvispainotteisempaan ruokavalioon ja kokeilin osittain jättää myös maitotuotteita pois ja korvata ne kasvivaihtoehdoilla. Omat vatsaoireeni, joiden luulin johtuvan stressistä, alkoivat vihdoin hellittää!

 HUHTIKUU
Huhtikuun paras muisto on Eetun 2-v synttäreiltä. Leivoin täytekakun, kuppikakkuja ja ensimmäistä kertaa elämässäni myös cakepopseja, joista muuten tuli ihan sairaan hyviä!

 TOUKOKUU
Toukokuun kuvat katosivat vanhan muistikortin hajottua, mutta onneksi edes pari ulkoilukuvaa löytyi! Mies sai kesäksi määräaikaisen työsopimuksen taas vanhasta työpaikastaan, joten tehtin töitä eri vuoroissa, kuten aina kesäisin. Lapset eivät siis olleet kesällä hoidossa, vaan saivat nauttia ihan kunnon kesälomasta! Oma kuukauden mittainen kesälomani töistä alkoi myös toukokuun lopulla. Toukokuussa tein positiivisen raskaustestin ja olin onneni kukkuloilla. Keväällä alkanut haaveilu oli vihdoin tullut todeksi.

 KESÄKUU
Kesäkuussa kesälomani jatkui aina juhannuksen yli, ja oltiinkin pitkään mökillä poikien kanssa silloin. Oli tosi hyviä kelejä, ja oltiin ihan kokoajan ulkona. Loman jälkeen jatkoin töissä täysipäiväsenä.

 HEINÄKUU
Heinäkuun paras muisto on Black Sabbathin jäähyväiskiertueen keikka Helsingissä, jonne menin isoveljeni kanssa. Yövyimme Katajanokalla Vankilahotellissa, se reissu oli vaan yksinkertaisesti unohtumaton! En varmaan koskaan unohda sitä. Heinäkuun, ja koko elämäni, surullisin muisto on niskaturvotusultra, jolloin kuulin, että menetimme pienen vauvanalkumme. Se oli kamalaa, tuntui, että maailmalta romahti pohja. Kohdun tyhjennys lääkkeellisesti oli epic fail, ja pääsin vasta pitkän odotuksen jälkeen kaavintaan. Olin pettynyt omaan kehooni, neuvolaan, Taysiin ja kaikkeen.

Elo- ja syyskuulta minulla ei ole yhden yhtä kuvaa. En muista noilta kuukausilta juuri mitään muuta, kuin että yritin saada itselleni kaikki mahdolliset ylityöt, jotta en ajattelisi keskenmenoa. Elämä oli sumuista ja pimeää.

 LOKAKUU
Lokakuussa sumu alkoi hälvetä ja revin itseni ylös kuopasta, jonka olin itselleni kaivanut. Aloin pikkuhiljaa taas ulkoilla ja ruokakain alkoi maistua taas paremmin. Kävin ottamassa paljon valokuvia, luin kirjoja ja ulkoilin. Jatkoin täysipäiväistä työviikkoa ja jätin opinnot toistaiseksi vähemmälle. Lokakuun kohokohta oli tietysti Antin 4-v synttärit, ja itsekin täytin 24-vuotta. Sain uusia ajatuksia tulevaisuudesta, ja päätin alkaa joulun jälkeen tosissaan valmistautua yliopiston pääsykokeisiin. Nyt keskittyisin töihin ja tekisin koulujuttuja ihan minimiverran. Lokakuun lopussa maalasin vihdoin keittiömme kamalat laventelinväriset seinät valkoisiksi.

 MARRASKUU
Marraskuussa aloin jo vähän fiilistellä joulua, ja kaivoin kynttilät esiin. Pojat alkoivat luoda joululahjalistojaan. Joulun odotus on ihanaa aikaa <3.

 JOULUKUU
Joulukuussa laitoin viimeisetkin joulukoristeet paikoilleen ja hankin lahjat. Askarreltiin poikien kanssa itsenäisyyspäivänä suomenliput ja avattiin legokalenterista luukkuja ahkerasti. Joulu vietettiin appivanhemmillani, oli taas ihan täydellinen joulu. Uuden vuoden vietimme kotona oleskellen. Itse nukahtelin migreenin vuoksi jo kahdeksan aikaan sänkyyn, pojat sen sijaan saivat valvoa puolilleöin ja katsella raketteja ikkunasta. Me ei itse ostettu yhtään raketteja, en tykkää siitä räiskeestä ja sen aiheuttamasta sotkusta yhtään. Vaihtui se vuosi ilmankin, ja nyt alkaakin sitten vuosi 2017, toivottavasti entistäkin onnellisemmissa merkeissä!

Oikein ihanaa Uutta Vuotta teille kaikille!

Ps. Uuden vuoden lupauskin tuli tehtyä, ja tänävuonna se olisi sitten neuroosien vähentämistä ja yritän lopettaa "suorittamasta" elämääni, se tuntuu olevan itselleni välillä jonkinlainen pakkotila. Ensivuodesta toivon siis vähemmän stressaavaa :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti