keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Rakkautta

Noin puoli vuotta sitten lähdin työpäivän jälkeen Tampereelle, ultraäänitutkimukseen. Sikiö todettiin elottomaksi ja samalla elottomaksi muuttui sieluni, väliaikaisesti.

Tänään ajoin Tampereelle, tottuneesti ja silti jännityksestä täristen. Vanhat muistot palasivat kirkkaasti mieleen, aivan kuin olisin elänyt päivää 11.7.2016 uudestaan. Tällä kertaa olin yksin, omasta tahdostani. 

Kätilö kutsui klo.8:56. Sydän pamppaili ja tuntui ettei henki kulje. Se ei voi olla elossa. Sen on pakko. Kaikki ei voi olla hyvin, kun sillon viimeksikin...

Nostin paitaa ja paljastin hieman pyöristyneen vatsakumpuni kätilölle. Kylmä ultraäänigeeli sai ajatukset taas tähän hetkeen, ja pian ruudulla näkyi kuva kohdustani. 

Ja vauvasta. Meidän vauvasta.

Viikkoja 12+5 vastaava pikkuinen heilutti käsiään, jalkojaan ja päätään. Sydän sykki vahvasti ja hän on todellakin niin elossa kuin elossa voi olla! 

Ensi kesänä meitä on viisi. Isi, Äiti, Antti, Eetu ja Mini. 



4.1.2017 Rv.12+5. CRL 6,9cm
Laskettuaika on 14.7.2017. Mini oli tänään 6,9cm pitkä päästä peppuun. Niskaturvotusta oli 1,01mm ja veriseulan arvot todella hyvät, riskiä kromosomihäiriöihin ei ole. Vauvan vatsanpeitteet olivat ehjät eikä muutakaan poikkeavaa löytynyt. Hän nukahti kesken ultrailun, joten jouduttiin häntä vähän vielä herättelemään, että saatiin kuvattua kaikki tarpeellinen.

Oon niin onnellinen! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti