perjantai 6. tammikuuta 2017

13+0 || Alkuraskauden kuulumiset

Uutta raskautta alettiin yrittää yhden välikierron jälkeen ja postitiivisen raskaustestin tein 1.11. Kiertoni oli vähän sekaisin ja tavallista pidempi, joten oli vaikeaa hahmottaa milloin raskaustesti kannattaisi tehdä. Se oli kuitenkin heti ensimmäisellä kerralla jo positiivinen, mistä olin todella onnellinen!


Alkuraskaus oli piinaavaa aikaa, koska keskenmenon mahdollisuus pyöri mielessä lähes jatkuvasti. Ennen varhaisraskauden ultraa en oikeastaan edes halunnut ajatella raskautta, mutta nyt neljän ultran jälkeen kai pitäisi jo uskoa, että kaikki on hyvin, ja vauva pysyy mukana loppuun saakka.
Kävin ensimmäisellä neuvolakäynnillä 23.11, jolloin viikkoja oli kasassa 6+5, en tosin tuolloin tiennyt kuinka pitkällä olen, koska kiertoni oli niin sekaisin vielä. Katsottiin paino ja verenpaine, ja neuvolatäti halusi kuulla myös mahdollisista peloistani ja huolistani. Samalla käynnillä lääkäri ultrasi, mutta kohdun asennon vuoksi sikiötä ei saatu näkyville, sen sijaan näkyi raskauspussi ja sen sisällä sykkeeksi tulkittava väreily. Varattiin samalla aika kahden viikon päähän uuteen ultraan, koska ei saatu selville raskauden kestoa. Seuraavassa ultrassa näkyikin jo sikiö ja syke selkeämmin, viikot olivat tuolloin sikiön koon mukaan 8+6. Halusin kuitenkin vanhojen kokemusten vuoksi käydä vielä yksityisellä varhaisraskauden ultrassa ennen niskaturvotusultraa.

Rv 10+1
Varhaisraskauden ultraäänessä kävin viikolla 10+1. Kaikki oli edelleen hyvin ja sikiö vastasi päivälleen edellisen mittauksen perusteella laskettuja viikkoja. Pystyin sitten vihdoin huokaisemaan ja enemmän uskomaan raskauteen. Huolta hieman lisäsi se, ettei sydänääniä saatu kuuluviin neuvolan dopplerilla, mutta se tietysti selittyi sillä kohdun asennolla. Istukan virtaukset kuuluivat kyllä jo heti ekasta kuuntelukerrasta selkeästi. Kotona sain sydänäänet kuuluviin omalla Angel Sounds Jumper -dopplerillani joulupäivänä viikolla 11+2. Sekin omalta osaltaan taas rauhoitti mieltä.

Niskaturvotusultra olikin sitten viime keskiviikkona, jolloin sikiön ikä tarkentui päivällä ja viralliseksi lasketuksi ajaksi merkittiin 14.7. Vauvaa ultratiin tavallisen ultran lisäksi myös 4D:nä, ja se on niin parasta! Vaikka hän näyttääkin vielä minikokoiselta alienilta, niin oli tosi kiva nähdä vauvan liikkeet ja kaikki kolmiulotteisesti. Tällä kertaa veriseulan arvot olivat myös omasta mielestäni hyvät, kesällä ne kun olivat ihan selkeästi HUONOT. Nyt S-hCG-beeta oli 89 ja S-Pappa 1236. Niskaturvotus oli vain 1,01mm ja kätilö laski down-riskiksi 1:14000 ja 13- ja 18-trisomien riskiksi 1:100000.

Rv 12+5
Sittenpä päästäänkin niihin kuuluisiin raskausoireisiin. Ensimmäinen selkeä oire oli pahoinvointi, joka alkoi viikon 6 tietämissä. Tasaiseen tahtiin sai töissä ja kotona ravata oksulla, vaikka kotona pystyikin syömään juuri niin tasaisin väliajoin kuin huvitti. Töissä se tietysti oli vähän vaikeampaa, koska työpisteeltä ei voi vain lähteä tauolle oman mielen mukaan. Onneksi pahoinvointia kesti tällä kertaa "vain" viikolle 11 saakka, nyt pahaolo iskee vain todella pitkän ateriavälin ja jalkeillaolon jälkeen. Pojista kärsin pahoinvointia muistaakseni melkein puoliväliin asti! Eetusta se lakkasi muutamaksi viikoksi viikon 11 jälkeen ja tuli sitten takaisin, tosin paljon lievempänä.


Toinen raskausoire, jonka ihanaiset työtoverinikin olivat huomanneet jo vaikka kuinka kauan sitten, oli pissalla ravaaminen. Jatkuva pissahätä on minulle siinä mielessä uusi juttu, että pojista se vaivasi vasta raskauden loppupuolella. Nyt tosin yritän ihan tietoisesti juoda paljon vettä, jotta säästyisin ylimääräisiltä turvotuksilta.

Rv. 10+6
Ylivoimainen väsymys alkoi viikon kahdeksan jälkeen ja jatkuu edelleen. Työpäivän jälkeen nukahdan, jos menen hetkeksi sohvalle istumaan ja se on ihan varma. Jos kotityöt odottavat tekijäänsä, niin en oikeasti voi hetkeksikään oikaista koipiani tai nukun varmasti aamuun saakka. Toivon, että väsymyskin alkaisi parin seuraavan viikon aikana hellittää, koska ihana talviaika menee minulta kovaa vauhtia ihan ohitse. Voimaton olo on muutenkin ärsyttävää, kun tietää että on hommia hoidettavana, enkä tosiaan aio sysätä kaikkea miehen harteille.


Vatsan turvotus on ollut ihan omaa luokkaansa tässä raskaudessa. Näytin jo kymppiviikolla siltä, kuin puoliväli häämöttäisi. Olen koittanut hillitä turvotusta juurikin juomalla runsaasti vettä ja välttelemällä nopeita hiilihydraatteja, mutta kylläpä se vatsa silti oli illalla kolme kertaa isompi kuin aamulla. Nyt kahden viime viikon aikana turvotus on alkanut hellittää ja "se oikea" vauvavatsa alkanut tulla esille.


Vaikka raskausoireet eivät olekaan kovin hohdokkaita, niin olen tosi kiitollinen, että minulla on niitä, varmasti ymmärrätte miksi. Tässä kyllä ollaan jo kovaa vauhtia menossa kohti keskiraskautta, joka kokemukseni mukaan on raskauden rattoisinta aikaa. Ihanaa ajatella, että meillä on ensi kesänä pieni uusi tuhisija kasvattamassa meidän perhettä ja rakkautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti