Alkuraskaus oli piinaavaa aikaa, koska keskenmenon mahdollisuus pyöri mielessä lähes jatkuvasti. Ennen varhaisraskauden ultraa en oikeastaan edes halunnut ajatella raskautta, mutta nyt neljän ultran jälkeen kai pitäisi jo uskoa, että kaikki on hyvin, ja vauva pysyy mukana loppuun saakka.
Kävin ensimmäisellä neuvolakäynnillä 23.11, jolloin viikkoja oli kasassa 6+5, en tosin tuolloin tiennyt kuinka pitkällä olen, koska kiertoni oli niin sekaisin vielä. Katsottiin paino ja verenpaine, ja neuvolatäti halusi kuulla myös mahdollisista peloistani ja huolistani. Samalla käynnillä lääkäri ultrasi, mutta kohdun asennon vuoksi sikiötä ei saatu näkyville, sen sijaan näkyi raskauspussi ja sen sisällä sykkeeksi tulkittava väreily. Varattiin samalla aika kahden viikon päähän uuteen ultraan, koska ei saatu selville raskauden kestoa. Seuraavassa ultrassa näkyikin jo sikiö ja syke selkeämmin, viikot olivat tuolloin sikiön koon mukaan 8+6. Halusin kuitenkin vanhojen kokemusten vuoksi käydä vielä yksityisellä varhaisraskauden ultrassa ennen niskaturvotusultraa.
![]() |
Rv 10+1 |
Niskaturvotusultra olikin sitten viime keskiviikkona, jolloin sikiön ikä tarkentui päivällä ja viralliseksi lasketuksi ajaksi merkittiin 14.7. Vauvaa ultratiin tavallisen ultran lisäksi myös 4D:nä, ja se on niin parasta! Vaikka hän näyttääkin vielä minikokoiselta alienilta, niin oli tosi kiva nähdä vauvan liikkeet ja kaikki kolmiulotteisesti. Tällä kertaa veriseulan arvot olivat myös omasta mielestäni hyvät, kesällä ne kun olivat ihan selkeästi HUONOT. Nyt S-hCG-beeta oli 89 ja S-Pappa 1236. Niskaturvotus oli vain 1,01mm ja kätilö laski down-riskiksi 1:14000 ja 13- ja 18-trisomien riskiksi 1:100000.
Rv 12+5 |
Toinen raskausoire, jonka ihanaiset työtoverinikin olivat huomanneet jo vaikka kuinka kauan sitten, oli pissalla ravaaminen. Jatkuva pissahätä on minulle siinä mielessä uusi juttu, että pojista se vaivasi vasta raskauden loppupuolella. Nyt tosin yritän ihan tietoisesti juoda paljon vettä, jotta säästyisin ylimääräisiltä turvotuksilta.
Rv. 10+6 |
Vatsan turvotus on ollut ihan omaa luokkaansa tässä raskaudessa. Näytin jo kymppiviikolla siltä, kuin puoliväli häämöttäisi. Olen koittanut hillitä turvotusta juurikin juomalla runsaasti vettä ja välttelemällä nopeita hiilihydraatteja, mutta kylläpä se vatsa silti oli illalla kolme kertaa isompi kuin aamulla. Nyt kahden viime viikon aikana turvotus on alkanut hellittää ja "se oikea" vauvavatsa alkanut tulla esille.
Vaikka raskausoireet eivät olekaan kovin hohdokkaita, niin olen tosi kiitollinen, että minulla on niitä, varmasti ymmärrätte miksi. Tässä kyllä ollaan jo kovaa vauhtia menossa kohti keskiraskautta, joka kokemukseni mukaan on raskauden rattoisinta aikaa. Ihanaa ajatella, että meillä on ensi kesänä pieni uusi tuhisija kasvattamassa meidän perhettä ja rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti