sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tulevaisuus

Tiiättekö sen tunteen, kun koko maailma on avoinna teidän edessä, mutta ette oikein osaa tai uskalla tarttua uusiin tilaisuuksiin? Maailma on pullollaan mahdollisuuksia. Musta tuntuu, että oon ite tarttunu sellasiin itsestään selviin, helppoihin ratkaisuihin. Oon kiinnostunut niin monesta asiasta, että en osaa päättää mitä kohti haluaisin mennä. Nythän mulla on opiskelupaikka Tamkissa ja musta on tulossa sairaanhoitaja. Ammattikorkeaan hakeminen oli just sellanen itsestäänselvyys, koska ajattelin että enhän mä minnekään yliopistoon pääse. Kuitenkin se on kummitellut tuolla takaraivossa ihan lukiosta valmistumisesta saakka ja noin vuoden verran hinku sinne on vaan kasvanut. Haluanko mä olla sairaanhoitaja? Vastaus on joo ja ei. Mä en näe itseäni terveyskeskuksessa ottamassa päivystyspotilaita vastaan, enkä mä näe itseäni työskentelemässä sairaalan vuodeosastolla. Kumpikin näistä on todella tärkeitä tehtäviä, mutta mä en ehkä oo sopiva sellaseen. Sen sijaan hoitoalalla mua kiehtoo enemmänkin yksityisellä puolella työskentely, joko yksityisen vanhainkodin sairaanhoitajana tai yksityisen terveydenhuollon puolella. MUTTA onko nämäkään sitä, mitä haluan sitten tehdä eläkeikään saakka?



Yliopistossa mua vetää puoleensa se, että siellä saa laajemman teoreettisen pohjan opinnoilleen. Ammattikorkeakoulussa opiskelu on hyvin käytännönläheistä. Valitsin aikanaan lukionkin ammattikoulun sijaan siksi, että halusin opiskella teoriatietoa enkä niinkään käytännön kautta (toki hyvä peruskoulun päättötodistuskin kannusti hakemaan lukioon). Oon aina ollut sellainen lukutoukka, haluan ensin lukea  ja oppia ja sitten vasta tehdä. Yliopistossa kiehtoo myös se, että siellä saa valmiudet tutkimusten tekemiseen ja uuden tiedon tuottamiseen ja sepä olisikin ihan parasta! Tutkiminen, tutkimustyöt, tiedon hakeminen, kirjoittaminen, tiedon levittäminen AH! Ne on sellasia asioita, joita haluaisin tehdä aina. Ja nyt en puhu pelkästään lääketieteteestä, olen kiinnostunut ihan kaikesta! Poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tieteestä, psykologiasta, journalistiikasta, kasvatustieteistä, you name it. Tässäpä se vaikeus sitten tuleekin. Jos aion hakea yliopistoon, niin olisi tiedettävä, mitä haen sinne opiskelemaan. Jo pelkästään hakuprosessi opiskeluineen ja valmennuksineen vie niin paljon aikaa, että sitä ei kannattaisi olla sitten joka vuosi vaihtamassa.



Tampereen Yliopisto tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia. Yliopiston sivuja selaillessani täytyy kyllä todeta, että lääketiede ja hoitotiede jää vähän muiden vaihtoehtojen jalkoihin. Kun luen opintojen kuvauksia, eniten kiinnostukseni ja innostukseni herää kielten (suomi, englanti, ranska, pohjoismaiset kielet), viestinnän ja journalistiikan, hallintotieteiden sekä informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelmien kohdalla. Sydän pamppailee, kasvoja kuumottaa ja päässä pyörii ajatus, että miltäs kirjaston osastolta löydän näihin sopivaa opiskelumateriaalia. Lääketieteessä ja hoitoalalla plussana olisi ehdottomasti se, että töitä on aina ja kaikkialla, kun taas media/viestintä-alalla ei niinkään. Näillä aloilla on ehkä vähän sellaista kilpailua, että täytyy olla parempi ja erottua edukseen, jotta saisi hyvän työpaikan.



Ensivuoden yliopistojen hakuajat ym. julkaistaan marraskuussa, joten tässä olisi nyt itsetutkiskelun paikka. Mitä haluan, kannattaako se ja onko se mahdollista? Kaikesta tästä pohdinnasta huolimatta pysyn tietysti edelleen ammattikorkeakoulussa, en ole heittämässä hukkaan tätä mahdollisuutta, jonka olen itselleni jo ansainnut. Onneksi opiskelupaikka ei sulje pois hakemisen mahdollisuutta. Mieheni valmistuu ensi keväänä, ja sitten on minun vuoroni panostaa täysillä opiskeluun. En malta odottaa, mitä kaikkea tulevaisuus vielä tuo tullessaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti