perjantai 9. tammikuuta 2015

Sairaanhoitajaopiskelija

Nyt se on sitten alkanut, koulu. Kaksi päivää takana uudessa opinahjossani Tampereen ammattikorkeakoulussa ja sellainen fiilis on nyt päällimäisenä, että ihan mahtavaa, musta tulee sairaanhoitaja! Myös jatkokouluttautuminen kätilöksi käy opettajan mukaan melko näppärästi sitten opintojen päätyttyä, mutta yhteishaussa olisi sitten taas haettava. Nyt täytyy saada hyviä arvosanoja korkeakouluopinnoista, sillä lukion päättötodistuksen ja ylioppilastutkintotodistukseni yhteenlaskettu pistemäärä ei ole tähän päivään mennessä riittänyt suoraan kätilöpuolelle pääsyyn. En usko, että pisterajat tulevat tulevina vuosina ainakaan laskemaan. Olisi varmaan silti fiksua yrittää pääsykokeisiin pääsyä aina, kun kätilöpuolelle on haku päällä? Ei siinä ainakaan mitään menettäisi. Vaikea uskoa, että olen oikeasti nyt jo näin lähellä unelma-ammattiani!


Ensimmäisenä päivänä meillä oli ilmoittautuminen, aloitustilaisuus luentosalissa, tutortunti, ja muistaakseni iltapäivällä vielä infoluento. Saatiin tosi paljon tietoa tulevista opinnoista, että kaikki ei millään meinaa pysyä päässä! Tutoreiden kanssa käytiin kiertelemässä koulun tiloja ja vielä täytyy kulkea siellä karttaa käyttäen. Iso paikka, ja sokkeloinen. Kun yhdistää siihen vielä äärimmäisen huonon suuntavaiston, niin katastrofi on taattu! Onneksi tamkilaiset, niin opiskelijat kuin opettajatkin, ovat mukavaa sakkia ja oikestaan keneltä tahansa uskaltaisin kysyä neuvoa, jos sitä tarvitsen.

Meidät uudet sairaanhoitajaopiskelijat jaettiin pienempiin ryhmiin. Omassa ryhmässäni on kolmekymmentä opiskelijaa ja lähes kaikkien nimet ja kasvot olen jo saanut painettua mieleeni. Luokkatoverit on mukavampia kuin uskalsin koskaan unelmoidakaan, itse kun olen vähän huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Nyt kuitenkin tuntuu, että lähes koko luokka on jo ystävystynyt keskenään.



Tänään saatiin paljon tietoa kirjastopalveluista, terveydenhuollosta, mobiililaitteiden sekä tietokoneiden suojauksesta, lukujärjestyksistä, tutor- ja oppilasvaltuustotoiminnasta, opiskelijabileistä sekä todella, todella paljon muustakin. Pää on jo ihan pyörällä kaikesta, mutta on kuitenkin luottavainen tunne siitä, että kaikki kyllä hoituu. Parasta kuitenkin on se ystävällinen ja vastaanottavainen ilmapiiri! Opiskelijabileistä on pakko sanoa sen verran, että en aio itse juurikaan osallistua niihin. En aio myöskään investoida rahaa haalareihin. Olen koulussa oppimassa, en juhlimassa :). Tähän päätökseen vaikuttaa monikin asia. Tärkeimpänä ehkä se, että haluan viettää kaiken mahdollisen ajan poikien kanssa, kun en ole koulussa. Myös se, että en käytä alkoholia lainkaan vaikuttaa päätökseeni, lähinnä siltä kannalta, etten tunne omaa oloani mukavaksi humaltuneessa seurassa. En ole koskaan nauttinut pisaraakaan alkoholia, edes ehtoollisviiniä, enkä oikeastaan halua selitellä valintani syitä kenellekään. Näin on siis helpompi ja kaikin puolin parempi. Ei pahalla muita kohtaan, he nauttikoon minunkin puolestani!

A on pärjännyt poikien kanssa kotona oikein mallikkaasti. Tänään he olivat jopa selvinneet minua vastaan ilman suurempia raivareita! (Eetu VIHAA ulkovaatteiden pukemista..) Vähän on vielä ruokarytmit kuulemma hakusessa, koska A syö itse samaan tapaan kuin kameli varastoi vettä: harvoin ja paljon. Sehän ei oikein sovi kaksivuotiaan ja 8kk ikäisten lapsosten rutiineihin. Kyllä nekin alkaa sujumaan ihan varmasti! Oma ikävä on vähän jäänyt suuren informaatiotulvan jalkoihin. Pahimmat ikäväpuuskat iskevät juuri, kun astun ovesta ulos ja silloin, kun istun bussissa matkalla takaisin kotiin. Onneksi päivät (ja viikot) ovat näin aluksi lyhyehköjä, esimerkiksi ensiviikolla on koulua vain ma-ke ja maanantainakin päästään muistaakseni jo puoli kahdeltatoista kotiin! On hyvä, että saadaan kumpikin A:n kanssa tällainen pehmeämpi laskeutuminen uuteen arkeen. Tästä on hyvä jatkaa viikonloppuun ja sitten uuteen kouluviikkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti