perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulu, joulu tullut on...

... ja mennyt jo menojaan.

Meidän joulu oli täynnä touhua ja tohinaa. Sitä odotettiin kauan, mutta silti valmistelut tuntuivat jäävän viimehetkeen, eikä kaikki myöskään ollut ihan viimeisen päälle valmista, kun kuusijuhlan aika jo koitti. Joulu meni, kuten aina, liian nopeasti ohitse.


Antti juhli tänä vuonna jo kolmatta jouluaan, Eetulle se oli ensimmäinen. Eihän tuo pieni siitä mitään vielä ymmärtänyt, ihmetteli vain kasvojen vaihtumista, sylistä syliin joutumista sekä kummallista porkkanalta ja riisiltä maistuvaa kasaa lautasella. Anttikaan ei sen kummemmin joulua vielä erottanut muistakaan päivistä, mutta oli superhauskaa päästä mummulaan leikkimään mummulan leluilla ja syömään jouluruokia. Kyllä sinne pieneen massuun taisi muutama suklaakin eksyä.






Löhöiltiin aattoaamuna(kin) sängyssä vielä tovi sen jälkeen, kun Antti oli jo noussut katselemaan lastenohjelmia. Pian kuitenkin noustiin lämmittämään saunaa ja avaamaan ensimmäiset lahjat. Lahjoista en varmaan tee erillistä postausta, mutta pojat sai pehmoleluja, autoja, muovailuvahaa, vaatteita, astioita ja muuta hauskaa&hyödyllistä. Saunottiin, syötiin aamupuurot ja puolenpäivän jälkeen lähdettiin mummulaan joulunviettoon. Oli ihanaa katsoa aamulla ulos ikkunasta, kun lunta satoi sakeasti ja maa oli jo valkoinen. Ulkona oli mukava, rapsakka pakkasilma.


Mummulassa syötiin jouluateria, avattiin lahjat, juotiin kahvit ja sitten muut söivät juustoja. Oma saldoni: aterialla puoli lautasellista vihersalaattia, graavi- ja savulohta sekä vähän lanttu- ja porkkanalaatikoita. Ähky tuli tuosta annoksesta, enkä perinteisesti hakenut lisää, pyrin juhlapyhinäkin syömään jokseenkin normaalisti. Ruoan jälkeen söin pari fazerin sinistä konvehtia. Liian pian juotiin jo kahvit: 2 kuppia kahvia ja 2 pientä palaa luumukakkua. Ähkyä ähkyä. Neljän aikaan avattiin jo joululahjat, koska miehet olivat hetkeä myöhemmin lähdössä hautausmaalle kunniavartoon. Kohta jo taas kutsuttiin ruokapöytään, tällä kertaa syömään juustoja ja keksejä. Otin salaattia ja vähän lohta, juustot ei koskaan oo mulle oikein maistunu. Kun syömisestä vihdoin päästiin, meni osa porukasta ulos koiria lenkittämään, toiset menivät yläkertaan pelaamaan pöytälätkää, joka on muodostunut mieheni sukuun jo vuosittaiseksi perinteeksi. Antti nukkui iltapäivästä lyhyet päiväunet, Eetu nukkui kahdesti. Puoli kymmeneltä lähdettiin poikien kanssa kotiin nukkumaan, A meni vielä takaisin voittamaan muut pöytälätkässä.










Seuraavana aamuna aloin siivoamaan kotia, koska mun sisarukset ja äiti oli tulossa meille joulupäivän viettoon. Juotiin kahvia, syötiin ja pelattiin aliasta. Me voitettiin mun isoveljen kanssa yks peli, jee! Illalla vieraiden lähdettyä siivottiin vähän lisää ja löhöiltiin vaan.

Eetulla oli rankka ensimmäinen joulu
Tänään Tapaninpäiväksi oli suunnitteilla käydä A:n mummun syntymäpäivillä, mutta sisarukset ja äiti tulivatkin vielä käymään. Isoveljeni ja vanhin pikkuveljeni asuvat meistä n. 5 tunnin ajomatkan päässä, joten oli selvää, että jäisin kotiin viettämään aikaa heidän kanssaan mieluummin. A lähti edustamaan meitä kaikkia anoppilaan (syömään jouluruuan loppuja) ja siitä syntymäpäiväkahveille. Otettiin meistä viidestä paikallaolleesta sisaruksesta jokavuotinen ryhmäpotretti, harmi ettei kuudes päässyt tulemaan... Ilta on mennyt poikien uusilla leluilla leikkien, sohvalla torkkuen, siivoillen ja tätä blogitekstiä valmistellen. Pian on taas aika mennä iltapesuille ja painua vällyjen väliin. Pojat on jo sikeässä unessa <3.



Huomenna on ihan peruslauantai, A lähtee treeneihin aamupäivästä ja me lähdetään varmaan poikien kanssa hetkeksi leikkipuistoon. Kumpikin on vielä flunssainen, Eetu erityisesti. Hänellä on äänikin ihan painuksissa, niin en uskalla kovin kauan viipyä pihaleikeissä hänen kanssaan. Tässä vähän ehditään palailla arkeen, kunnes jo taas on aika juhlia vuodenvaihdetta!




Joulu on ihanaa ja tunnelmallista aikaa. Oma tunnesiteeni siihen on vahvistunut merkittävästi lasten myötä, ja sitä haluaa antaa heille mahdollisimman paljon ihania lapsuusmuistoja. Nyt on kuitenkin aika jo siirtyä muistelemaan kulunutta vuotta, odotamaan uutta ja antaa elämän luoda meille uusia ihania tarinoita kerrottavaksi.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi27/12/14

    Kaunis teksti ja hienoja kuvia! Hyvää uutta vuotta teille! Ps. Blogin uudistaminen oli positiivinen yllätys.
    - Aino

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Hyvää uutta vuotta sinullekin :)

    VastaaPoista