sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Viikon vanha

Viikko on nyt vierähtänyt synnytyksestä. Tai ei aivan vielä, illalla seitsemän aikaan vasta. Tulin nyt kertomaan kuulumisia ensimmäiseltä viikolta kahden pojan äitinä.



Synnytys tosiaan eteni viime sunnuntaina vauhdilla. Synnytyskertomukseen synnytyksen kokonaiskestoksi on merkitty 1h41min. En haluaisi enää koskaan kokea syöksysynnytystä ja jos uskalletaan vielä lapsia hankkia, niin todella toivon, että alatiesynnytys tulee olemaan mahdollinen. Yhden sektion jälkeen on vielä mahdollista synnyttää alakautta, mutta kahden sektion jälkeen suunniteltu sektio on lähes poikkeuksetta edessä. Koska tämä synnytys päättyi hätäsektioon, tultaisiin seuraavaa raskautta seuraamaan äitiyspolilla ja loppuraskaudessa tehtäisiin synnytystapa-arviossa päätös tarvitsisiko tehdä uudelleen sektio. Tietysti tällaiset hätätilanteet tullaan päättämään kiireellisellä- tai hätäsektiolla, oli synnytystapa-arvioinnin tulos mikä tahansa. Mutta seuraavaa lasta odotellaan ainakin siihen saakka, kunnes Antti on lähempänä kouluikää.

Vauva on ollut todella helppo tapaus, aivan kuten isoveljensäkin. Päivällä hän syö puolentoista tunnin välein, illalla vähän tiheämmin ja yöllä kolmen-neljän tunnin välein. Jos mennään samalla kaavalla kuin Antin kanssa, niin parin, kolmen kuukauden päästä pärjättäisiin jo yhdellä yösyönnillä.



Vauva syö paljon, nukkuu paljon, kakkaa PALJON ja varmasti myös kasvaa nopeasti. Hänhän oli syntyessään ihan viikkoja vastaavien mittojen alarajoilla, ja erityisesti pituus aiheutti ihmetystä lastenlääkärille. Hän kuitenkin totesi, että vastasyntynyttä on harvoin vaikea saada aivan suoraksi ensimmäisessä mittauksessa, ja jo puolen sentin venytys vetäisi pituudenkin "sallittujen rajojen" sisäpuolelle. Hän käski olla murhetimatta, ja uskoo pojan kehittyvän ja kasvavan aivan samaan tapaan kuin kaikki muutkin. Hän vaan nyt sattui olemaan pieni syntyessään.

Luonteeltaan vauva on rauhallinen, kärsivällinen ja hereillä ollessaan hän on todella tarkkaavaisesti mukana päivän touhuissa. Hän kuuntelee erilaisia ääniä, ja erityisesti radiosta soiva musiikki saa häneen vipinää. Iskän ääntäkin on mukava kuunnella.

Äidinrakkaus. Se on arka aihe, varsinkin jos jää paitsi alatiesynnytyksen jälkeisestä tunneryöpystä, kun vauvan saa vihdoin ponnistettua ulos ja hänet nostetaan vatsan päälle ihmeteltäväksi. Ensikohtaaminen, ensimmäinen imetys ja ensimmäinen suukko pienen otsalle, ne on kaikki asioita, jotka todella on juurtuneet mieleen Antin synnytyksestä. Tällä kertaa minä makasin taju kankaalla heräämössä ja sillä aikaa vieraat kädet hoitivat vauvaani, kunnes hän pääsi isän luokse. Heti herättyäni en edes muistanut synnytystä, luulin herääväni päiväunilta kotona. Kun tajusin, että makaan oikeesti siellä heräämössä, mieleen tuli kaikki ne asiat, jotka sektion jälkeen voi olla huonommin, kuin normaalisynnytyksessä. Imetys, kivut, vatsan palautuminen, äidinrakkaus..

Kun näin vauvan ensimmäistä kertaa, en tuntenut häneen sen kummempaa vetoa kuin muihinkaan vastasyntyneisiin vauvoihin. Hän oli minulle vauva muiden joukossa. Kun sain hänet rinnalle ensimmäistä kertaa, tunsin jotain. Minä ruokin omaa lastani, jonka olin itse kasvattanut vatsassani ja nyt hän oli siinä. Varsinainen ryöpsähdys, tai pikemminkin tulva, äidinrakkautta tuli vasta myöhemmin ensimmäisenä yönä. Vedin itseni puoliväkisin istumaan, haavaan sattui ja päässä heitti. Kurkotin vauvan pedin ihan omani viereen ja nostin hänet syliin. Haistelin ja katselin. Minun vauvani, jonka olisin voinut menettää. Melkein itkin, kun sydän yhtäkkiä täyttyi valtavalla helpotuksen ja onnen tunteilla. Siitä eteenpäin ei ole ollut epäselvää, osaisinko rakastaa häntä aivan yhtä paljon kuin Anttiakin.



Arki on meillä vielä epämääräinen käsite. Vauva nukkuu kopassa sänkymme vieressä (ja osan yöstä sängyssä minun puolellani). Antti tulee öisin edelleen meidän viereen nukkumaan. Aamuisin Aleksi nousee Antin kanssa ja minä jään vauvan kanssa nukkumaan. Nousen, kun vauva on syönyt aamupalansa (eilen nukahdin vielä senkin jälkeen takaisin, ja heräsin vasta yhdentoista aikaan). Aleksi hoitaa Antin aamupesut ja aamupalan, minä hoidan vauvaa. Aamuisin suihkuttelen haavaa ja pumppaan maitoa, jos se on yön aikana pakkautunut ikävästi. Syön aamupalaa, siivoilen, imetän, lepään, kun haava kipeytyy, syön särkylääkkeitä ja imetän taas. Aleksi hoitaa Anttia ja tekee nostelua vaativia juttuja jos pyydän.
Päivällä teen ruokaa, sitten syödään, imetän. Vauva nukkuu pidemmät päiväunet puolenpäivän jälkeen, jolloin itse lepäilen ja annan Antille paljon huomiota. Sitten imetän, syödään välipalaa, otetaan vieraita vastaan, imetän, syödään, katsellaan telkkaria, imetän, hoidan vauvan iltapesut ja Aleksi hoitaa Antin iltapesut, imetän ja yhdeksän aikaan pojat menee nukkumaan. Sitten taas suihkuttelen haavaa, touhuilen vielä jotain ja sitten mennään itsekin nukkumaan. Keskiviikkona on vauvan ensimmäinen neuvolakäynti, jonka jälkeen saadaan vauvalle luultavasti ulkoilulupa. Sitten päästään nauttimaan ihanasta keväästä vaunulenkkien merkeissä. Anttikin pääsee pitkästä aikaa leikkipuistoon.

Antti on ottanut vauvan oikein hienosti vastaan. Hän hymyilee aina vauvan nähdessään, halailee ja pussailee. Antilla on nyt ollut pari päivää kuumetta, joten ei olla vielä uskallettu antaa poikien kovin paljon olla kosketuksessa. Väsyneenä Antti on vähän kovakourainen, eikä ihan vielä ymmärrä, että vauvaa sattuu. Kun tultiin sairaalasta kotiin, tuntui, että Antti olis kasvanu ihan hirveesti sinä aikana! Niin fyysisesti kuin henkisestikin. .



Vartalo on palautunut synnytyksestä tähän mennessä ihan hyvin. Kivut ovat siedettäviä, turvotus alkaa olla ohi ja käsien mustelmat parantuvat hiljalleen. Vatsa on vielä melko kookas ja koitan kovasti olla stressaamatta sitä. Kyllä se varmasti tässä lähiviikkojen aikana palautuu lähemmäs normaalia. Haava on pysynyt siistinä ja siitä jäävä arpi tulee olemaan ihan nätti, jos niin voi sanoa. Ainahan se tulee olemaan siellä muistuttamassa vauvasta, mutta sille ei nyt voi mitään. Paino on pudonnut synnytyksen jälkeen hitaammin kuin Antin synnyttyä. Painan nyt 59kg ja päivää ennen synnytystä paino oli 62,9kg. Viikossa on siis lähtenyt 3,9 kiloa. Ei se ihan huonosti ole kuitenkaan.





2 kommenttia: