lauantai 12. huhtikuuta 2014

Rv.37+5 (ällövaroitus)

Eilen aamulla ennen viittä heräsin taas kipeisiin polttoihin alaselässä, joita tuli kahdeksan minuutin välein. Kerroin miehellekin, mutta käskin olla innostumatta liikaa, olin ihan varma, ettei se siitä mihinkään taas etene. Eikä edennytkään.
Puoli kahdeksalta aloin kellottaa polttoja uudestaan, ensin levossa puoli tuntia, sitten pyykkejä laitellessa puoli tuntia ja vielä puoli tuntia levossa. Supistuksia tuli 2-4 minuutin välein, jotka ihan vähän voimistuivat pyykkeja ripustaessani. Eivät kuitenkaan niin paljon kuin synnytyksessä. Sittenpä ne loppuivatkin, taas kuusi tuntia alkamisensa jälkeen.
Huomasin myöhemmin päivällä verta wc-käynnin yhteydessä, eli ainakin ne supistelut oli tehnyt taikojaan kohdunsuulla. Soitin varuiksi synnärille, ja kätilökin sanoi puhelimessa, että olen varmasti oikeassa siitä, että kohdunsuulta sitä verta on tullut. Kerroin hänelle samalla epäsäännöllisistä, voimakkaista poltoista, joita oli maanantaina, tiistaina ja eilen tullut sekä limatulpan irtoamisesta. Hän sanoi, että joillakin naisilla avautumisvaiheen alku eli latenssivaihe voi kestää useita päiviä, joillain jopa viikkoja. Supistukset voivat tänä aikana olla häiritsevän voimakkaita ja jos ne oikein häiritsevät lepäämistä, niin sairaalaan otetaan kyllä nukkumaan unilääkkeiden voimalla. Ei onneks mulla ajoitu yöhön ne pahimmat polttelut! :O Voi niitä äitiparkoja, jotka joutuu viikkotolkulla kärsimään niin voimakkaista supistuksista.. Koska olen uudelleensynnyttäjä ja saga-positiivinen, kätilö neuvoi tarkasti, kuinka tulee toimia jos vedet menevät tai jos supistukset muuttuvat äkillisesti rajummiksi. Varsinkin jälkimmäisessä tilanteessa tulee jo kiire, koska nämä supistukset ovat erittäin todennäköisesti availleet kohdunsuuta, ja uudelleensynnyttäjillä 4-6cm avautumisen jälkeen ponnistusvaihe voi olla vain pienen hetken päässä.
Illalla katteltiin Tuubia ja yhtäkkiä mun ylävatsaan/suolistoon alkoi sattua ihan älyttömästi. Mulla on korkea kipukynnys, mutta melkein teki mieli huutaa ja sohvalta nouseminen oli vaikeeta. Maha oli taas ollut koko päivän sekaisin, ja arvelin kivun johtuvan siitä. Venyttelin huolellisesti ja hieroin ylävatsaa painevelin liikkein. Wc-käynnin jälkeen sattui enää vatsan oikealle puolelle, eli suolisto oli vain ärtynyt onneksi. Sain nukkua yön rauhassa, välillä tarkistelin vain liikkuuko vauva edelleen normaalisti. Aamulla loputkin vatsakivusta oli tiessään. Lupasin itselleni tänään, että en aio valittaa synnytyskivuista sitten, kun vihdoinkin alkaa tapahtua. Tää on-off polttelu ja eilinen vatsakipu on jo moninkertasesti ylittäny mun edellisen synnytyksen tuskat.

Kuten jo edellisessä postauksessa sanoin, en nyt odottele vauvan syntyvän näinä päivinä, vaikka tietysti olisi ihanaa päästä tapaamaan pikkunen. Limatulpan irtoaminen ei välttämättä kerro mitään synnytyksestä, mutta USEIN se alkaa 1-10 päivän kuluessa. Ensiviikon lopulla alan taas innokkasti odottelemaan, ja sen viikon lauantaina 19.4 on rv.38+5, joka on saman raskausviikon ajankohta, jolloin Antti syntyi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti