torstai 24. huhtikuuta 2014

Herkuttelusta

Huomasin tänään iltapalalla laittavani suuhuni rahkapiirakan palaa, taas. Päivällä söin tiikerikakun palan. Tällaista epäsäännöllistä epäterveellistä herkuttelua on tullut harrastettua siitä saakka, kun pääsin sairaalasta kotiin. Olo on väsynyt ja turvonnut. Oli tarkoitus aloittaa elämäntapojen muuttaminen treeniystävällisempään suuntaan vasta maanantaina, mutta tänään tuli sellainen olo, että nyt saa riittää. Miksi alottaa jotain vasta maanantaina, minkä voi ihan hyvin aloittaa nyt heti? Heitin loput piirakasta pois ja tyhjensin myös pakastimen kuivakakuista. Sektion jälkeen vatsan palautuminen voi muutenkin olla hitaampaa alatiesynnytykseen verrattuna, joten miksi ihmeessä haluaisin hidastaa sitä vielä lisää mättämällä suuhuni mitä sattuu MELKEIN JOKA PÄIVÄ? Silloin tällöin aion nauttia kahvipullani, mutta sekin tulee sitten tosiaan jäämään siihen muutamaan kertaan kuukaudessa.

Ruokavalioni on muuten pysynyt yhtä terveellisenä kuin raskausaikanakin. Aamuisin syön ruis-kaurapuuroa. Syön reilusti yli puoli kiloa kasviksia päivässä, vähän hedelmiä ja marjoja, kurpitsansiemeniä, käytän oliivi- ja rypsiöljyä ja syön pääosin kanaa, kalaa ja kerran, pari viikossa vähärasvaista jauhelihaa tai suikalelihaa. Välipaloina syön maitorahkaa sokeroimattoman mehukeiton kanssa tai jogurttia ja hedelmää. Ruisleipää syön välillä ruoan kanssa ja joskus aamupalalla puuron lisänä. Minun ei siis tarvitse muuten juurikaan muuttaa ruokavaliotani, jätän vaan ne herkut pois. Imetyksen aiheuttamaa kalorivajetta tasoitan sitten noilla maitotaloustuotteilla ja hedelmillä. Mulla on ihan älytön nälkä kokoajan, kun vauva syö niin paljon (ottaa painoa kiinni).

Koska en voi aloittaa kävelylenkkejä rankempaa liikuntaa vielä hetkeen =ainakaan neljään viikkoon, ajattelin kuitenkin alkaa jo valmistautumaan tulevaan mahalöllykkä littanaksi -projektiin säätämällä ruokailut treenaamiseen sopivammaksi. Pikkuhiljaa alan lisäilemään vaunulenkkien määrää ja pituutta tässä kuluvien viikkojen aikana. Jälkitarkastuksessa pyydän lääkäriä kokeilemaan vatsalihasten palautumisen ja kyselen vähän fysioterapian myötävaikutuksista palautumiseen. Tällä kertaa haluan palautua normaaleihin mittoihin ja kasvattaa sitten vähän lihasmassaa terveelisin keinoin, en näännyttämällä itseäni nälkään ja himourheilulla. Kuten jo aiemmin olen maininnut, perhe tulee aina kaikessa ykkössijalla.

Aiheesta enemmän paremmalla ajalla, nyt haluan NUKKUMAAN!

2 kommenttia: