maanantai 10. helmikuuta 2014

Rv.29+0

Kolmaskymmenes raskausviikko. 11 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. 8 viikon eli kahden kuukauden päästä vauva on täysiaikainen. Seuraavaan neuvolakäyntiin aikaa 29 päivää. Varhennettuun äitiysvapaaseeni aikaa 22 päivää. Aika liitää ja matelee vuorotellen.


Viime yö oli outo. En oo parina iltana saanu unta nopeesti, mut viimeyönä vielä huonommin. Menin sänkyyn kymmenen jälkeen. Hoidin samat iltarutiinit sängyssä, jotka hoidan aina: jalkojen rasvaus, varpaiden kynsinauhojen voitelu bepanthenilla, jalat koholle pyyhkeellä vuoratun peiton päälle, käsien desifiointi desifiointipyyhkeellä (koska jalat, hyi :D ), käsien rasvaus paksulla käsivoiteella ja käsien kynsinauhojen voitelu bepanthenilla. Sitten kirja/lehti sänkyyn (eilen fit-lehti ja ristikkolehti) ja ite vasemmalle kyljelle, jalkojen väliin imetystyyny, pään/hartioiden alle kaksi tyynyä, lehti tyynyä vasten, ettei tarvi kannatella ja sit vaan rentoutumaan. Tällä tavalla uni on yleensä tullu viimestään puolessa tunnissa. Ei tullu uni. Mietiskelin kaikkee. Mietin vauvaa. Mietin sitä, että Antti täytyy antaa mummun hoidettavaksi huomenna ja keskiviikkona, kun meen neukkupsykologille. Mietin, miten onnellinen oonkaan, kun saan olla mun miehen kanssa, ja miten hyvin me pystytään suoriutumaan taaperoarjesta yhdessä. Mietin, onko ihan varmasti normaalia, ettei mun paino oo vieläkään noussu siitä kuukauden takaisesta neuvolakäynnistä. Mietin ihan kaikkee. Nousin kahdentoista aikaan pois sängystä. Kävin juomassa ja pissalla. Menin hetkeks istumaan miehen viereen sohvalle, kun se pelas xboxilla. Kokeilin mennä uudestaan nukkumaan. Supisteli ekaa kertaa tässä raskaudessa silleen, että tuli vannemainen kipu selkään ja lantioon. Vaihdoin asentoa, kun alempi jalka alkoi puutua. Sitten puutu toinenkin jalka. Mies tuli nukkumaan kahdelta, valvoin vieläkin. Kerroin miehelle, mitä kaikkee olin miettiny. Nukahdin hetkeks, kun mies hiero mun niskaa ja alaselkää ja sitten silitteli sormella koko selkää. Sitten heräsin taas, kun sattu joka paikkaan. Laitoin tyynyjä selän taakse ja menin puoli-istuvaan asentoon. Nukahdin taas. Sitten heräsin taas, häntäluu puutui. Vasemmalle kyljelle taas, nukahdin. Sit heräsin, kun Antti itki. Tönin miehen hereille, olin laiska. Antti nukahti, mies nukahti ja lopulta mäkin nukahdin. Viideltä heräsin taas, kun tuli pissahätä. Sen jälkeen pyörin taas hyvän tovin ennen kun sain uudestaan unen päästä kiinni. Seuraavan kerran heräsin, kun Antti höpötti huoneessaan joskus kymmenen aikaan. VÄSYTTI! Mieskin heräsi ja sain aamuhalin, mutta annoin hänen kuitenkin jatkaa unia, että jaksaa tänään olla iltavuoron töissä ja nousin ite hoitamaan pojan aamutoimet ja laittamaan aamupalaa. Onkohan tää nyt siihen liittyvää, että keho (jaa mieli) alkaa pikkuhiljaa valmistautumaan synnytyksen jälkeiseen aikaan. Anttia odottaessa mulla alko yöuni olla katkonaista vasta 35+ viikoilla, eikä nukkuminen ollu hankalaa, kun vasta ihan vikoilla viikoilla. Nyt on ihan tuskaa kääntyä ja vielä enemmän tuskaa nousta ylös, kun liitokset paukkuu ja lantio poksahtelee :D. Mut päivä on kurjista unista huolimatta menny ihan mukavasti. Aamupalan jälkeen lähdin koiran kanssa ulos ja sit siivoiltiin. Syötiin päiväruokaa, antti meni päikkäreille ja sit aloin siivoomaan keittiön kaappeja. Se on edelleen kesken, mutta oli pakko tulla istumaan välillä, on kovasti painetta alakerrassa ja sattuu, kun seisoin liian kauan.

Aiheesta aasiin: en oo oikein koskaan kiinnittäny jalkojen hyvinvointiin tai varpaankynsien ulkonäköön liiemmin huomiota. Nyt on hyvä hetki alottaa jalkaremontti, sitten on nätit varpaat synnytyksessä :D ! Mahakaan ei ihan vielä estä mua ylettymästä jalkoihin. Oon viikon verran rasvannu jalkoja nukkumaanmennessä tolla Lemon juice & glyserine -käsirasvalla, joka siis sopii myös jalkojen rasvaukseen. Huomenna kauppareissun yhteydessä ostan jonkun ihan oikeen jalkarasvan. Kynsinauhoja ja jalkojen kuivimpia kohtia oon rasvannu bepanthenilla. Mut mun varpaankynnet.. Ne ei kasva, ei sitten millään! Mun ei tarvii leikatakaan niitä koskaan, kun ne vaan ei kasva :O. (Ja ei, mä en revi niitä). Mun sormien kynnet kasvaa myös melko hitaasti, mutta ne sentään kasvaa. Hiuksetkin kasvaa. Oon pitäny erityistä huolta mun biotiinin, metioniinin, sinkin ja kuparin riittävästä saannisa jo kauan (= muutama vuosi), eli ravinteet on kyllä kunnossa. Raskaana hiusten kasvu normaalisti hidastuu muutenkin, mutta varpaankynnet ei kyllä oo koskaan kasvanu mulla kunnolla. Niin epäreilua!



Tänään illalla tai huomenna viimestään olis tulossa postaus tän päivän syömisistä kuvineen. Loppuun vielä Vau.fi:n tietoja 30. raskausviikosta:

Sikiön paino: 1350 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 25,5 cm
Koko pituus: 35 cm
SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 27 viikkoa vanha. Tutkimukset osoittavat, että jos äiti rentoutuu kuuntelemalla rauhallista musiikkia, myös sikiön liikkeet ja sydämensyke rauhoittuvat. Kun se on tottunut tähän musiikkiin, rauhoittuu se kerta kerralta nopeammin. Tämä on merkki siitä, että lapselle on kehittynyt muisti ja se voi tunnistaa aiemmin kuulemansa musiikin.
Lapsen pää on nyt lähes oikeassa koossa suhteessa kehoon.

NAINEN30. raskausviikko
Olisi tietysi ihanaa, jos voisi aina tuntea olonsa vahvaksi ja energiseksi, mutta tulee päiviä, jolloin olet kaikkea muuta kuin parhaimmillasi.
Anna kehosi kertoa mitä se tarvitsee. Oletko väsynyt, uupunut, nukut huonosti? Onko sinulla vaivoja, jotka vetävät mielialasi pohjamutiin ja vievät energiasi? Vältä rasittamasta itseäsi liikaa. Ota kehosi viestit vakavasti ja yritä saada levätyksi myös päivällä.
Vaikka olisit yöaikaan kuinka väsynyt, pikku ”pomo” kohdussasi voi olla sangen virkeä. Jos pystyt unohtamaan, että pian pitäisi nousta ylös, voi olla ihanaa makailla paikallaan ja tuntea liikkeet vatsassa. Ehkä päivä on ollut niin kiireinen, ettei siihen ollut mahdollisuutta aikaisemmin? Ehkäpä menitkin nukkumaan epämääräisen levottomana miettien, milloin viimeksi tunsitkaan pienokaisen potkivan? Yritä siis nauttia näistäkin hetkistä!
Kohdunpohjan korkeus häpyluusta (sf-mitta) on n. 26 cm.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti