torstai 5. huhtikuuta 2018

VEGAN GLUTEN-FREE PIZZA




These last recipes I'm posting here before ending this blog will be in English. That's because when I post food pics on Instagram there are about 10 people asking me the recipes in English and I really don't think people in Finland are that interested in my vegan stuff compared to people all around the world. And it is so much easier for Finnish people to understand English than the other way around. Let's get rolling.

I LOVE pizza. But while being so conscious about my body and trying to give the best nutrients for it I really have had some hard times being such a pizza lover. I never actually thought I could be eating a home made pizza with such a good conscience before I created this recipe. It contains about 270 kcals per serving and I would easily eat two of these for lunch or dinner and one would be like a snack-sized portion. One will do as lunch or dinner as well if you serve it with some salad or so. I wrote down the exact amounts of the ingredients but you certainly don't have to weigh them if you are not counting your macros! 







THE BEST VEGAN PITA-BASED PIZZA

2 servings

2 gluten-free pita breads (I used Bfree)
2 tbsp Polpa Mutti chopped tomatoes
garlic powder, dried basil, salt
20 g Violife original flavor Block "cheese"
30 g sun-dried tomatoes
20 g fresh red peppers
15 g champions
10 g black beans
10 g cannellini beans

toppings:
30 g hummus
½ avocado
some mixed seeds and fresh basil

Macros for 1 serving : 275 kcal, 35 g carb, 7 g protein, 10 g fat

Season 2 table spoons of chopped tomatoes with some garlic, basil and salt. Spread the sauce on the pitas and sprinkle the vegan cheese over the tomato sauce. Slice the sun-dried tomatoes, champions and peppers and layer them on the pitas. Rinse the beans and add them on top. Heat the oven at 250 degrees (celsius). Bake the pizzas for 8-10 minutes. Finish the pizzas with fresh basil, sliced avocados, hummus and mixed seeds. Enjoy!

tiistai 3. huhtikuuta 2018

SOMEÄHKY JA BLOGIN LOPETTAMINEN




Olen ollut hiljaa täällä blogissa nyt reilun viikon. Edessä ei ole ollut edes tyhjää kirjoituspohjaa, sillä en ole avannut koko konetta kirjoittaakseni yhtään mitään. Olen kyllästynyt, väsynyt, turhautunut ja kaikkea siltä väliltä. Postasin IG storyyn kuvan, jossa mainitsin mahdollisesta tauosta tai blogin lopettamisesta. Syitä näille ajatuksille on monia, eikä ole mitään yhtä selkeää asiaa, joka olisi ajanut oman pääni tällaisten ajatusten äärelle. Ei ole "sattunut" mitään. Kaikki on hyvin, periaatteessa.

Tullaakseen menestyväksi bloggaajaksi täytyy tehdä paljon työtä. Jotta sillä työllä olisi mitään merkitystä, täytyy olla yleisöä ja kysyntää sille sisällölle, mitä tekee. Mulla riitti / riittää inspiraatiota osittain kirjoittaa pienelle yleisölle ja näille minun muutamille tuhansille kuukausittaisille lukijoilleni, ja arvostan ihan hirveän paljon teitä, jotka olette täällä mukanani pyörineet, muutamat jopa ihan alusta saakka. Se tuntuu hyvältä ja lohduttavalta. 

MÄÄRITTELETKÖ ITSESI, VAI MÄÄRITTELEEKÖ SOMEYHTEISÖ SINUT?


Postattuani lopetusviestin, on minulta kysytty moneen kertaan suorasti ja epäsuorasti, että bloggaanko pelkän rahan ja maineen perässä? Kyllä ja ei. Aluksi riitti, että kirjoitin itselleni päiväkirjamaisesti, ja sitten teille lukijoille meidän elämästä. Pikkuhiljaa ajatus ammattilaiseksi tulemisesta alkoi nostaa päätään, eikä enää riittänyt se, että saan hyvän mielen omista kuvistani ja teksteistäni. Kyllä minä haluaisin saada vaivannäölleni myös jotain vastinetta, varsinkin, kun postausten luominen kuvien ottamisesta editointiin, postauksen kokoamiseen, puhtaaksikirjoittamiseen ja kolmeen-neljään oikolukemiskertaan vie aikaa todella paljon, enemmän kuin yhden työpäivän verran. Ja se aika on pääsääntöisesti pois minulle kaikkein tärkeimmältä, eli perheeltäni. Menestyvän blogin luomiselle vaaditaan Suomessa valmiiksi suuri lukijakunta, ja hyvän blogin mittari on kylmästi sanottuna se, kuinka paljon lukijoita sinulla on kuukausittain. Tiedän, aika ironista. Vaikka tekisit hyvän postauksen, ottaisit siihen supermageet kuvat ja olisit niin ylpeä itsestäsi, niin silti vain ja ainoastaan lukijamäärät määrittelevät sen, kuinka riittävä olet. Se ei määrittele sinua sinulle itsellesi tai läheisillesi, vaan somemaailmalle, portaaleille ja yhteistyökumppaneille. Mutta kun olet liian kauan liian monelle taholle riittämätön, tulet pikkuhiljaa riittämättömäksi myös itsellesi. 

PANOSTUS VS VASTAANOTTO


Huomasin, että blogi ei poistu ajatuksista enää edes silloin, kun en kirjoita tai kuvaa, vaan se kummitteli takaraivossa koko ajan. En halua sitä. Haluan nauttia viimeisestä hoitovapaastani, ja olisin tehnyt sen enemmän kuin mielelläni samalla kirjoittaen ja somesisältöä tuottaen, mutta valitettavasti se ei anna minulle mitään takaisin, ei enää edes sitä hyvää mieltä. En halua myydä perhettäni somemaailmalle. Enkä itseäni. Rehellisesti sanottuna en halua enää minuuttiakaan hukata perheen kanssa vietetystä ajasta sille, että teen asioita, mitkä eivät anna minulle takaisin yhtään mitään. Olisihan se huippua saada palkkaa siitä, että toteuttaa itseään rakastamansa asian (eli bloggaamisen) parissa, ja näin helpottaa ensinnäkin mieheni upeaa panostusta pian hoitovapaata viettävän perheemme talouteen ja samalla antaa vertaistukea ja samaistumispintaa muille samassa elämäntilanteessa oleville. Mikä voisikaan olla parempaa? Mutta minä en riitä siihen. Ei katsojamäärät, ei paukut, eikä enää edes se inspiraatio. Sain monen monta vinkkiä ja neuvoa, että älä sitten panosta niin paljon, tee postaukset pienemmällä vaivalla. Ei se käy, en halua jättää tänne jälkeeni yhtään hutaisten kirjoitettua, puolivalmisteltua postausta, se ei ole mun juttu. Jos jotkut pystyvätkin tekemään postauksen pelkkiin puhelinkuviin ja junamatkalla naputeltuun tekstiin perustuen, niin hyvä heille. 

RAIVOSTUTTAVAT ITSESTÄÄNSELVYYDET


Yksi asia, mikä minua on alkanut todenteolla nyppimään, on somekanavien fiideissä vastaantulevat blogiotsikot. Blogeissa kiertää samat teemat ihan koko ajan, ja olen niin lopen kyllästynyt lukemaan toisten blogeja, että ei itsekään enää edes jaksa kirjoittaa sellasia yleismaailmallisia asioita, kuten "MEIDÄN VÄLIKAUSIVAATTEET", "MEIDÄN IHANA TÄYDELLINEN PERHELOMA", "KUUKAUDEN SUOSIKIT" tai "OLENPAS PASKA ÄITI KUN JÄTIN VAUVAN HETKEKSI KEHTOON ITKEMÄÄN". Varmasti todella tärkeitä asioita kaikki, ja tiedän, että itselleen tärkeistä ja ajankohtaisista asioista kirjoittaminen on ihan älyttömän puhdistavaa, enkä siis TIETENKÄÄN ajattele mitään pahaa toisista bloggaajista. Olen vaan itse kyllästynyt, niin täynnä samoja aiheita. Tai kai pitäisi itsekin kirjoittaa päivänselvistä asioista, sillä ne taitavat vetää eniten lukijoita. Oikeastaan ainoa asia, josta itse rakastan edelleen lukea, on mielenterveysongelmat. Varsinkin nyt, kun joka toinen blogi tuntuu sisältävän asiaa mielenterveydestä (mikä on tietysti vain hyvä asia, koska mielenterveysongelmat ovat todella yleisiä ja niistä pitää puhua enemmän). Ennen tykkäsin lukea treeniblogeja ja äitiysblogejakin, mutta nyt treeniblogit ovat jo itselleni sellainen menneen talven teema, koska jonkun toisen ihmiset treenit ja ruokavaliot nyt vaan aika harvoin ovat istutettavissa omaan elämään (eli samaistumispinta katoaa). Äitiysblogeissa taas pureudutaan kerta toisensa jälkeen samoihin asioihin aina vaan vähän eri vinkkelistä, joten olen ähkyssä. En jaksa kiinnostua toisten lomista, arkijutuista tai parisuhdeasioista, kun elän joka päivä itsekin näiden asioiden keskellä, ja tottakai pidän omaa elämääni paljon kiinnostavampana kuin muiden. Varsinkin nyt, kun meidän perheessä kaikki on niin hyvin. Arki lasten kanssa on kolmilapsiselle perheelle melkoisen hyvässä tasapainossa, parisuhde voi paremmin kuin koskaan ja elämä tuntuu hyvältä. En siis halua lukea toisten ihmisten vaikeuksista tai edes hyvistä hetkistä, koska haluan vaan nauttia kaikessa hiljaisuudessa siitä hyvästä olosta, jota itse koen päivästä päivään.

Kaikkein huonovointisimmaksi minut taas saa vastaan pakostakin tulevat muoti-, meikki- ja muut kulutusblogit. ÄLKÄÄ JUMALAUTA OSTAKO VAATTEITA, JOIDEN ALKUPERÄSTÄ JA TUOTANTOKETJUISTA ETTE TIEDÄ! "TESTISSÄ SUPERHALVAT VAATTEET WISHISTÄ". Oksettavaa. Kyllä te tiedätte mistä ne superhalvat kertakäyttövaatteet ovat peräisin, miksi ihmeessä haluatte tukea sitä!? Tämä aihe saa minut niin raivon partaalle, että tekisi mieli HUUTAA! Tästä syystä irtaudun kaikista bloggaajaryhmistä samalla, kun poistan itseni blogimaailmasta. En kestä enää yhtäkään vastaavaa kulutushysteriaa kannattavaa postausta tulematta lopullisesti hulluksi.

MITÄS NYT SITTEN?


Minulta on tulossa vielä kaksi yhteistyötä Perhekuplan kautta, jotka tulevat tässä huhtikuun aikana ulos. Jotta yritykset hyötyisivät postauksista mitään, niin pidän blogin julkisena niin kauan kuin lukijavirtaa yhteistyöpostauksiin riittää eli luultavasti noin puolen vuoden ajan. Sen jälkeen katson mitä teen, pidänkö julkisena vai muutanko yksityiseksi. Perhekuplan blogiyhteisöstä eroan 15. päivä tätä kuuta, ja sen jälkeen olen omillani ja näin ollen vapaa tekemään blogini suhteen valitsemani ratkaisut.

Kirjoittamisen lopetan näillä näkymin viimeistään Even 1-v synttäripostaukseen heinäkuun 1. tai 2. päivä. Todennäköisesti en enää palaa tämän blogin pariin jatkossakaan. Pidän bloggaamisesta kokonaan vähintään puolenvuoden tauon, ja jos sen jälkeen mieli huutaa bloggaamisen pariin, niin aloitan uuden vegaaniseen ruokaan ja leivontaa keskittyvän blogin sitten joskus. Voi olla, etten enää palaa ollenkaan, ei voi tietää.

Somekanavissa muutos tulee näkymään myös. Blogin facebooksivut poistuvat samalla, kun piilotan blogin ja omalle käyttikselleni luoma blogin instagram hiljenee myös Even täytettyä vuoden. 

Eli tiivistettynä siis haluan vain sanoa, että bloggaaminen on tehnyt minusta ahdistuneen. Halu pärjätä ja olla tarpeeksi hyvä on liian kova. Se, kun täydellisyydentavoittelijalle ja ihmiselle, joka vie asiat aina hieman liian pitkälle, sanotaan ettet ole riittävä, ei lopputulos ole kovin hyvä. Haluaisin kirjoittaa tähän, että nyt haluan keskittyä omaan hyvinvointiini liikunnan ja terveellisen ruoan avulla, mutta en luultavasti tee sitäkään niin  kuin valtaväestö sen ymmärtäisi. Minun päässäni oleva kuva terveellisyydestä on sekin niin pitkälle viety ja liioiteltu, että en halua tuoda sitäkään esille kaikkien nähtäväksi. Arvosteltavaksi, puitavaksi ja kaltaisilleni helposti terveellisyydestä ja "terveellisyydestä" triggeröityville ongelmiin altistaviksi. Enkä voi vähätellä kokemani riittämättömyydentunteen vaikutusta siihen, miksi nyt kohdistan taas jälleen kerran kaikki vastoinkäymiset ja ongelmat kroppaani ja siihen, mitä uskallan suuhuni laittaa kokematta siitä syyllisyytä tai ahdistusta. Samalla tavoin kuin koen syyllisyyttä someen hukuttamani ajan vaikutukseen perheeseeni. Miksi en sitten kirjoita rehellisesti tunteistani ja brändää itseäni sen kautta? Ei ehkä anorektikkoäidin someahdistus ole kuitenkaan se kuva minkä haluan täällä itsestäni antaa. 

Tästä tekstistä tuli nyt sitten se puolivalmis, hutaistu kuvaton postaus, jota minun ei koskaan pitänyt tänne tehdä. Halusin tuoda esille omat ajatukseni lopettamista koskien, jotta on sitten jokin konkreettinen teksti, mistä ihmiset voivat tulla tarkistamaan faktoja niin halutessaan. Se on nyt sanottu, joten jääkää ihmeessä odottelemaan tulevia viimeisiä postauksia, jos ne vielä maistuvat pari-kolme kuukautta. Muuten haluan vaan kiittää teitä kaikesta tuesta, viesteistä ja kommenteista, joka ikisestä lukukerrasta ja antaa teille maailman suurimman somehalin, mitä on koskaan nähty. Kiitos. 

maanantai 26. maaliskuuta 2018

MARJAENERGIAA KEVÄÄN RIENTOIHIN + ALEKOODI

Yhteistyössä Roberts Berrie ja Perhekupla


Me käytiin Antin kanssa viikonloppuna valokuvausretkellä jäällä. Viikon mittainen rajusti uusiutunut flunssakierre piti meidät viime viikon sisätiloissa, joten happihyppely aurinkoisessa +3 asteisessa kelissä oli kuin omiaan piristämään mieltä ja hieman puhdistamaan sisäilman tomuja aivoista. Evääksi mukaan lähti voileipiä, kaakaota ja Roberts Berrien juotavia marjoja, näillä jaksettiinkin reippailla yli tunti.

"Roberts on yli satavuotias Suomalainen perheyritys, joka on kehittänyt ainutlaatuisen tavan tuoda päivittäinen marja-annos jokaisen saataville tasalaatuisena vuoden ympäri. Berrie -tuoteperheeseen kuuluu neljä eri katergoriaa: super-, teho- ja muumimarjat sekä muumihillot. Berrievalikoima on todella laaja (marja-annoksia on kymmenen erilaista), joten valinnanvaraa löytyy jokaiseen makuun. Suomalaisten lisäksi Roberts toimittaa tuotteitaan myös Kiinaan ja USA:an." 

Näin kirjoittelin teille viime syksynä Roberts Berriestä ja heidän ihanista marjatuotteistaan. Näin talvi- ja kevätkaudella marjastaminen on poissuljettua, joten suomalaiset elävät täysin itsesäilöttyjen tai kaupasta ostettujen marjojen varassa. Pohjolan marjat ovatkin superterveellisiä, ja aika suuri lovi jäisi ainakin meidän perheessä ruokavalion lisäksi myös vitamiinivarastoihin, mikäli marjoja ei saisi edes jostain ympäri vuoden, sillä meillä niitä syödään tosi paljon. Ne ovat hyviä, superterveellisiä ja mikä parasta, ne voi syödä sellaisenaan tai käyttää lukuisissa eri muodoissa smoothieista leivonnaisiin.




Pääsimme taas Perhekuplan kautta yhteistyöhön Roberts Berrien kanssa muistuttamaan teitä marjojen tärkeydestä myös näin alkukevään sarastaessa. Monilla kevät on kiireistä aikaa niin opintojen kuin töidenkin osalta, ja lapsiperheissä puristetaan viimeisiäkin mehuja irti ennen kesän ja lomien koittamista. Roberts Berrien tuotteet on pakattu kätevästi annospakkauksiin, joten nehän lähtevät näppärästi mukaan työmatkalle, evääksi kerhoon tai vaikka keväthangille hiihtoretkelle. Itse käytän näitä myös smoothieissa, joita tykkään tässä kesän lähestyessä ja vaatteiden vähentyessä nauttia, jotta alkaisi se kesäystävällisempi kroppa toppavaatteiden alla pikkuhiljaa muodostumaan, heh. 

Lapset rakastavat Robertsin marjatuotteita edelleen, ja olenkin tosi iloinen, että niitä löytyy nykyään myös ihan lähikaupankin hyllyiltä! Myös Eveliina on saanut osansa Berrieistä sellaisenaan sekä aamupuuron ja sokerittomien banaanimuffinssien seassa. Muumi Berriet sopivat tosi kivasti lapsille ja lapsenmielisille aitojen, yksinkertaisen makujensa (vadelma ja mustikka) puolesta, ja tietysti hauskan Muumi -aiheisen pakkauksenkin vuoksi. Pojat ovat uskaltautuneet maistamaan myös mutkikkaampia makuyhdistelmiä, joista karpalo ja puolukka taisi olla jo vähän liian suuri pala purtavaksi. Kuitenkin esimekiksi kuitupitoinen villimustikka & luumu maistuu kaikille, ja on auttanut myös Eveliinan kovaan vatsaan jo useampaan otteeseen, ja on näin helpottanut meidän kaikkien yöunia.

Viime syksynä julkaisemani postauksen jälkeen sain muutamia kysymyksiä säilöntäaineisiin ja makuun liittyen. Robertsin tuotteet maistuvat puhtaasti marjoilta, ihan tunnistettavasti. Vaikka marjat ovat juotavassa muodossa, on maku kuitenkin täyteläisen marjainen. Säilöntäaineista voitte käydä lukemassa täältä. Kaksi tuotetta valikoimasta sisältää ei-vegaanisia ainesosia, kuten kollageenihydrolysaattia ja kollageenipeptidejä. Tässä vegaaniset ja ei-vegaaniset tuotteet listattuina:

VEGAANISET: villimustikka, tyrnimarja, puolukka & karpalo, villimustikka & vadelma, mustaherukka & mansikka, Muumi mustikka ja Muumi vadelma.

EI-VEGAANISET: Berrie + protein villimustikka & granaattiomena ja Berrie + Beauty lakka & tyrni

Nyt suosittelen erityisen lämpimästi kokeilemaan Roberts Berrien tuotteita, sillä saatte koodilla PERHEKUPLA tilauksestanne 10% alennuksen! Koodi lisätään rekisteröityessä  kohtaan "kampanjakoodi". Huomatkaa myös Roberts Berrien verkkosivuilla vielä hetken aikaa käynnissä oleva reseptikilpailu, johon itse aion ainakin osallistua.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

✤    ✤    ✤



sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

6 X HYVÄT JA HUONOT ÄITIYSMANEERIT





Aloin tässä eräänä päivänä kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon oikeasti toistan samoja lauseita ja toimintatapoja tässä vanhemmuuden keskellä. Kaikilla ihmisillähän on tunnetusti omanlaisiaan tapoja, joita he toistavat omien toimintamalliensa mukaisesti. Äitiydessä helposti sitten valahtaakin sellaiseen maneerien kouruun, jossa polskitaan tyytyväisenä eteenpäin, kunnes lapset lentävät pesästä, tai jopa sen jälkeenkin. Eikä se ole välttämättä huono juttu, jos osaa erottaa ne huonot toimintatavat ja kehittää itseään niistä irti. Minullakin on huonoja toimintamalleja, joista yritän aktiivisesti päästä eroon. Negatiivisuus kun synnyttää negatiivisuutta.

MILTÄ SUSTA TUNTUU?


Kysyn tätä lapsiltani joka päivä, monta kertaa päivässä. En oikeastaan ole ihan täysin varma, miksi juuri tuo lause, joka hyvin paljon tuo mieleen terapeutin ja psykologin, on jumiutunut kiinni omaan lausevarastooni. Useimmiten kysyn lapsiltani heidän tuntemuksistaan aina aamulla, päikkäreiden jälkeen ja heidän harmistuessaan jostain (tai oikeastaan harmistuksen selvittyä ja lapsen rauhoituttua hieman). Tämä maneeri voi olla välillä hyvinkin ärsyttävä, varsinkin lapsista, mutta itseasiassa he ovat oppineet nimeämään omia tunnetilojaan ja ajatuksiaan tämän kysymyksen avulla. Varsinkin Eetu on hyötynyt paljon siitä, että saa sanallisesti tuoda ilmi niin harmit kuin ilonaiheetkin.

EN OTA NEUVOJA VASTAAN


Tämä kuuluu myös hyvien äitiysmaneereiden piiriin. Sukupolvi sukupolvelta jaellaan nuoremmille äideille ohjeita ja neuvoja, niin hyviä kuin huonojakin. Neuvoja annetaan neuvolasta, kerhosta, ystäviltä, kaupanjonosta. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen nainen kasvaa äidiksi vielä pitkään raskauden jälkeen, ja että äidille tulee luonnostaan ne omat vaistot, joilla kommunikoida oman lapsen kanssa ja kasvattaa häntä. Olen aina ollut varma omista äitiystaidoistani, ja vaikka minulla on jonkin verran kehitettävää ja varmasti lasten kasvaessa  vielä paljon opittavaa, niin minä itse tiedän kaikista parhaiten, kuinka omat lapseni kuuluu kasvattaa. Se oli jotenkin todella omituinen tunne, mikä tuli esikoisen aikaan synnytyssairaalassa, se äidinvaisto. Vaikka minulla ei ollut yhtään kokemusta pienen vauvan hoidosta omien nuorempien sisaruksieni lisäksi, niin en enää synnytyksen jälkeen juurikaan kysellyt neuvoja, esimerkiksi milloin vaippa kuuluu vaihtaa tai saanko ottaa vauvaa viereen. Huoneessa oli hetken aikaa kanssani myös edellisenä päivänä synnyttänyt äiti, minua itseasiassa huomattavasti vanhempi, ja hän pyysi hoitajilta lupaa esimerkiksi vaipanvaihtoon tai pissallakäymiseen. Se oli mun mielestä tosi hassua. Luulin aluksi, että hänelle on tehty sektio tai vauvan olevan keskonen tms, mutta hän olikin samassa tilanteessa kuin minä; ensimmäisen lapsen täysin luonnollisin keinoin alakautta synnyttänyt äiti, joka vaan vielä kasvatti omaa varmuuttaan. 

VOI ETTÄ SÄ OOT SÖPÖ!


Äh, tämä lause. Sanon tämänkin monta kertaa päivässä kaikille lapsilleni, mutta Eve on saanut nyt kyllä suurimman osan mun söpöyslässytyksistäni osakseen; ja on ilmeisen tyytyväisesti ottanut ne vastaan. Äideillä on varsin paljon erineviä mielipiteitä siihen, että saako lapsille lässyttää vai ei. Minun mielestäni saa, eivät he siitä pilalle mene. Kun Antti ja Eetu ovat huomanneet minun lässyttävän ja kimisevän Eveliinalle kaiken maailman "sä oot niin söpö" ja "voi ei muru, tuliko nyt pipi" -höpötyksiä, niin he ovat itsekin alkaneet tehdä sitä. Eveliinalle siis, eivät koskaan meille aikuisille tai toisilleen. Tämä on kehittänyt heidän empatiataitojaan huomattavasti.



TAHATON VALEHTELU JA TIETOINEN KIRISTÄMINEN


Näitä maneereita ajatellessani tunnen omantunnon kolkuttavan ja häpeän punan  nousevan kasvoilleni. Minä valehtelen lapsilleni lähes päivittäin, tahtomattani tosin. Mulla on aina imetysaikana (ja varmaan muutenkin) ihan järjettömän huono muisti. Monet kerrat pojat ovat pyytäneet esimerkiksi juotavaa, jonka olen luvannut antaa hetken päästä. Heti, kun olen imettänyt Even. Heti, kun olen vienyt pyykkikopan takaisin pesuhuoneeseen. Eikä sitä hetkeä koskaan sitten tule, koska unohdan lähes samantien, mitä minulta on pyydetty. Lapset sitten hetken päästä kyllä muistuttavat varsin terävästi pyynnöstään. Pojatkin ovat noteeranneet muistivajeeni, ja huomauttelevat minulle ajoittain hajamielisyydestäni.

Valehtelun lisäksi käytän välillä kiristystä, jotta saisin oman tahtoni läpi. "Jos et mene nyt heti sänkyyn, niin huomenna ei sitten katsota aamulastenohjelmia." Ihailen todella paljon niitä vanhempia, jotka pystyvät kasvattamaan lapsensa vauvasta aikuisuuteen kiristämättä heitä kertaakaan. Itsekin yritin, yritin todella. Nyt kolmen lapsen ja noin vuoden mittaisen unottomuuden myötä olen oikea pohjanoteeraus siitä, mitä olin esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Kiristystä käytän vain huonoimpina päivinä, kun oikeasti haluaa vaan, että ne lapset menevät kiltisti ja mahdollisimman nopeasti nukkumaan, vaikka eihän se hyvä ole. Se vain pahentaa tilannetta, ja kaiken lisäksi opettaa lapsille, että se on ihan ok. Ihan hyvin voisin vain sanoa noina huonoinpinakin päivinä, että "nyt on nukkumaanmeno aika. Ethän sinä jaksa aamulla nousta katsomaan lastenohjelmia, jos et mene ajoissa nukkumaan." Huomaan kiristäneeni vasta jälkikäteen, ja poden syyllisyyttä, joka ilmeisesti kuuluu tähän äitinä olemiseen varsin vahvasti. 

KIVA ÄITI VS KOTIÄITI


Toinen maneeri, josta en ole kovin ylpeä. Kun emme ole kotona, vaan esimerkiksi kaupassa tai muuten vaan ulkona, olen kiva äiti. Se äiti joka ei katso tuimasti, ei huuda eikä nykäise kädestä, jos veljekset nahiselevat. Kotona sitten taas pojat saavat tietyissä tilanteissa niitä tuimia katseita, murahduksia ja kyllä joskus vetäisen veljen toisen kimpustaan pois, jos tilanne alkaa mennä liian kriittiseksi. Ulkona puhun, keskustelen, kumarrun lapsen tasolla, pysyn rauhallisena ja mikä ehkä kamalinta, nauran enemmän. Nauran kotonakin lasten kanssa ja heidän jutuilleen tosi paljon, mutta kodin ulkopuolella vielä enemmän. Tämä ei johdu itseasiassa edes siitä, että haluaisin näyttää muille, miten hyvä ja rauhallinen äiti olen, tai siitä etten kehtaisi ulkona olla samanlainen kuin kotona. Ulkona minun on vaan helpompi käsitellä lasten oikkuja, ja ehkä helpompi jopa olla rento ja hauska äiti. Sisällä kaikki ylimääräinen paine, kuten riehuminen ja varsinkin lasten kinastelu vaan kaatavat seiniä lisää päälle, ja mieliala jää helposti sellaiseksi puolipositiiviseksi. 

ESIKOINEN VALOKEILASSA


Jos keskimmäinen itkee, esikoinen haukkui tyhmäksi. Jos vauva itkee, esikoinen vei lelun kädestä. Jos esikoinen itkee, hän itse kiusasi pikkusisaruksiaan ensin ja itkee nyt, kun sai samalla mitalla takaisin. Aina, kun jotain tapahtuu, ja tulee sellainen arkielämän pieni "kriisitilanne" eteen, niin jostain syystä olen aina kuulustelemassa ensimmäisenä Anttia. Ja uskoakseni, ettei hän ole tehnyt mitään, saati ollut lähelläkään tapahtumapaikkaa, kysyn varmuuden vuoksi vielä Eetulta. Tästä haluan ihan todenteolla päästä eroon, koska suurimmaksi osaksi näissä tapauksissa keskimmäinen itkee ihan vain uhmaansa, vauva on pudottanut lelun itse ja Anttia oikeasti on nuorempi sisarus paukautanut lelupanssarivaunulla takaraivoon. Tämä tosin pätee myös positiivisissa asioissa; jos näen olohuoneessa valtavan hienon piirrustuksen (kuten toki kaikki omien lapsien teokset), niin ajattelen sen olevan esikoisen. Ja jos näen, että keskimmäinen on saanut sitä vettä juotavakseen, jota on minulta pyytänyt jo tunti sitten, ajattelen tietysti Antin antaneen sen hänelle.

Osuiko joku näistä maneereista myös sinun kohdallesi? Millaisia muita maneereita olet huomannut?

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

MAUSTEISET BATAATTIVENEET JA AVOKADO-CEVICHE AVOKADODIPILLÄ




Gourmet-ruokaa avokadosta ja bataatista? Kyllä kiitos! Kaksi mun suosikkia yhdistettynä ihanan raikkaaseen limeen ja mausteiseen chiliin ei voi olla muuta kuin hyvä idea. Tämä resepti on kirjasta VEGE - Herkullista kasvisruokaa (Voi Hyvin, Gummerrus), joka pitää sisällään melkoisen valikoiman hieman erikoisempia ja pidemmälle vietyjä kasvisruokaohjeita. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö.

Olen hyvin pitkälti sellaisen tutun ja turvallisen kotiruoan kannattaja. Nopeasti hyvää -taktiikka toimii näin äitinä varsin mainiosti, mutta välillä sitä vaan kaipaa hieman panostusta. Maanantaina sitten panostin pitkästä aikaa, ja kaivoin esille varmaan kaikista vähiten käyttämäni kasvisreseptikirjan, mikä hyllystäni löytyi. Ei siksi, että reseptit olisivat huonoja, vaan siksi, että olen luullut niiden olevan vaikeita. Tämäkin ruoka kuulosti niin gourmeelta, että meinasin jättää väliin, mutta ohje paljastuikin varsin yksinkertaiseksi. Osa kirjan resepteistä ei ole vegaanisia, ja sen valossa (sekä omien sen hetkisten mielitekojeni) mukaan lähdin etsimään sopivaa ohjetta. Tämä alkuruoaksi tarkoitettu resepti sopi kuin nenä päähän maanantaina aloittamani "eroon turvotuksesta" -projektin kanssa. Reseptiä muuntelin vegaaniseksi ja omaan ruokakaappiin sopivaksi, joten alla oleva resepti ei ole aivan alkuperäisessä muodossaan. Kaikki kunnia reseptistä menee kuitenkin VEGE:lle.



MAUSTEISET BATAATTIVENEET

4 annosta

4 pientä bataattia
3 rkl oliiviöljyä
1 limetin raastettu kuori ja mehu
3 cm pala inkivääriä
1 tl kuivattua korianteria
suolaa, pippuria, valkosipulirouhetta ja kuivattua chiliä

Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Pese ja lohko bataatit. Mittaa kulhoon oliiviöljy. Hienonna chili ja valkosipuli. Raasta limetin kuori ja inkivääri. Purista limetin mehu. Lisää kuivattua korianteria. Mausta suolalla, pippurilla ja chilillä. Sekoita. Pyörittele bataattilohkot oliiviöljyseoksessa. Paista uunissa 20-30 minuuttia.




AVOKADODIPPI

2 avokadoa
1 prk kaurafraichea
2 rkl tuoretta korianteria
½ limetin mehu
suolaa, pippuria ja valkosipulirouhetta

Kuori ja kuutioi avokadot korkeareunaiseen kulhoon. Lisää kulhoon kaikki muut ainekset ja tee soseesta sileää sauvasekoittimella. Mausta dippi suolalla, pippurilla ja valkosipulilla.




AVOKADO-CEVICHE

2 limetin mehu
½ punainen paprika
1 lehtisellerin varsi
suolaa, pippuria, kuivattua chiliä ja valkosipulirouhetta
3 avokadoa
2 rkl avokadoöljyä tai oliiviöljyä

Puserra limeteistä mehu kulhoon. Leikka paprika ja lehtiselleri pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki limettimehun joukkoon. Mausta suolalla, pippurilla, valkosipulilla ja chilillä. Kuori ja viipaloi avocadot, levitä ne lautaselle ja kaada päälle kastike. 

Asettele kaikki ruoan osat nätisti lautaselle ja tarjoa alkuruokana tai kevyenä pääruokana, kuten itse tein.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

SAMAA RUOKAA KOKO PERHEELLE || SIS. ARVONNAN

Yhteistyössä 
Naperosta nautiskelijaksi 
Anni Lehti, Anja Mahrenholz & Minna Vauhkonen



Sormiruokailu on meillä tuttu juttu, kun kolmas lapsi on nyt jo käymässä läpi tuota hauskaa ja mielenkiintoista tutustumistaivalta ruokien ihmeelliseen maailmaan. Eveliina on nyt ollut sormiruokailija reilun kahden kuukauden ajan, ja syö ihan mielettömän hienosti kaikkea laidasta laitaan. Sormiruokailusta on lapselle paljon hyötyä ja hupia, mutta näin äidille ja meidän perheen ruokavastaavalle kaikista hauskinta on se, kun voi tarjota samaa ruokaa koko perheelle.

Naperosta nautiskelijaksi on kolmen äitibloggaajan, Annin, Anjan ja Minnan, ideoima erityisesti lapsiperheille suunnattu ruokakirja. Pelkkä reseptikirja se ei suinkaan ole, vaan pitää sisällään myös kattavasti tietoa ja vinkkejä vauvojen sormiruokailun aloittamiseen aina välineistä ruoan säilytykseen. Kirja on koottu kronologisesti edeten aamiaisesta kohti iltapalaa, mikä on valtavan hieno juttu perfektionistille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tietyn aterian ruoka olisi sopiva vain esimerksi aamupalalle, vaan ruokia on tosi helppo muunnella ja soveltaa melkeimpä mille tahansa aterialle. Myös lukemista helpottavat valmistusaika- ikäsuositus- ja annoskokomerkinnät ovat hyödyllinen lisä jokaisen reseptin ohessa. Myös allergeeni- ja pakastusmahdollisuusmerkinnät löytyvät resepteistä. Vaikka kirjan kirjoittajat eivät ole ravitsemusalan ammattilaisia, niin uskoin silti ihan joka sanan, mitä kirjasta luin. Ehkä juuri tämän vuoksi kirja kolahtaakin; kirja on äidiltä äidille, vanhemmalta vanhemmalle.







Seuraavaksi voitaisiin antaa hetki tämän kirjan kuvituksille. Anjalla ja Minnalla on kuvaajanlahjat hallussa, ja arvostan myös suuresti Satu Kontiaisen tekemää panosta kirjan graafisen suunnittelun osalta. Näin kaunista kirjaa on todella mieluisaa selailla.

Reseptien osalta odotin todella paljon, koska olen itsekin aika luova erityisesti sormiruokien suhteen. Pikaisella selaamisella tuli sellainen olo, että eikä, nämä puurot, vohvelit ja aamiaismuffinssit on kyllä jo nähty. Kuitenkin tarkemmin pureuduttuani resepteihin huomasin homman jujun. Ruokiin on lisätty aina jokin pieni twisti, joka ei pelkästään lisää aterian ravinnerikkautta, vaan myös tekee niistä monipuolisia ja hauskoja. Toki resepteissä oli myös niitä "tavallisia" vaihtoehtoja, mutta eipä olisi itselleni tullut mieleen tehdä esimerkiksi puuroa kookosmaitoon tai laittaa myskikurpitsaa vohveleihin. Resepteissä parasta oli se, että koko perhe voi syödä samaa ruokaa ja näin esimerkiksi rahan- ja ajansäästämisen lisäksi helpottuu sekä vauvan että mahdollisten isompien sisaruksien ruokailutilanne, kun ei tarvitse olla kateellinen toisen ruoasta. Kaikki reseptit on helppoja ja helposti toteutettavissa lähikaupan antimilla.



Me kokeiltiin jo neljää eri reseptiä kirjasta, ja lapset olivat varsin innoissaan koekeittön antimista. Aamupalaksi mukimunakkaat, lounaaksi tomaattinen linssipasta, päivälliseksi kukkakaali-voipapupihvejä ja iltapalaksi tietysti puuropannaria. Meidän tuleva eskarilainen on tällä hetkellä haastavassa vaiheessa ruokien suhteen, ja täyttäisi lautasensa joka aterialla vain paprikalla, kurkulla, tomaatilla, mustikoilla ja porkkanoilla, joten hän hieman kyllä empi ennen maistelua. Loppujen lopuksi linssit olivat ainoa juttu, mikä ei (vieläkään) hänelle uponnut. Eetu ja Eveliina sen sijaan pistelivät poskeensa ruoan toisensa perään, ja erityisesti Eveliina oli silminnähden innoissaan uusista mauista. Suurin lasten suosikki oli näistä kukkakaali-voipapupihvit, joita isommat dippailivat yrteillä maustettuun kaurafraicheen. 

Olen kiitollinen, että tämä kirja sisälsi paljon kasvisruokia, koska valitettavan moni lastenruokaopas on ihan kauhean lihapainotteinen. Pienen miinuspisteen joudun antamaan siitä, että vegaanisen ruoan merkkiä oli käytetty parissa kananmunaa tai maitopohjaista luonnonjogurttia sisältävissä ohjeissa. Tämä ei kauhean suuri juttu ole käytännössä, pisti vain silmään. Termi vegaani on kuitenkin aika rajaava ja armoton. Ehkä kasvisruoka olisi kuitenkin sitten oikeampi sana kuvaamaan näitä aterioita.

Kaiken kaikkiaan rakastuin tähän kirjaan kyllä ihan täysin, ja mun puolesta näitä voitaisiin laittaa vaikka joka ikiseen äitiyspakkaukseen mukaan ja neuvoloihin esille, jotta sormiruokailusta saataisiin vieläkin isompi ja normaalimpi juttu. 

Nyt teilläkin on mahdollisuus voittaa Naperosta nautiskelijaksi kirja omaksenne Instassa! Olet mukana arvonnassa seuraamalla @heidii.susanna ja @naperostanautiskelijaksi instagramtilejä, ja kommentoimalla TÄMÄN kuvan kommentteihin oman lempiruokasi. Arvonta-aika päättyy perjantaina 23.3.2018 klo.23:59. Ilmoitan voittajan kuvan alle sekä laittamalla yksityisviestin onnekkaalle.

Ihan mahtavaa tiistaita teille!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

EROON TURVOTUKSESTA 5 PÄIVÄSSÄ VEGAANISESTI





Ensinnäkin, vihaan sanaa dieetti. Dieetti viittaa puhtaasti laihduttamiseen ja siitä ei varsinaisesti tässä ole kysymys. Käytän tätä itselleni koostamaa viiden päivän "kuuria" aina silloin tällöin, esimerkiksi pitkien herkuttelujaksojen päätteeksi tai ennen juhlia. Nyt meillä on tulossa viikonloppuna kummitytön synttärit, ja vaikka paikalla onkin vain läheisiä sukulaisia, niin omassa kropassa on kuitenkin vähän rennompi olla, kun vatsa ei pömpötä eikä kasvot ole kuin injektiohoitojen jäljiltä. 

Mulle ei kerry helposti painoa ja rasvaa kroppaan, mutta herkkävatsaisena, vilja-allergikkona ja hitaan ruoansulatuksen omaavana turvotus on osa melkeimpä jokaista päivääni. Nyt olen syönyt ihan liikaa herkkuja ja vielä kaiken kukkuraksi viljatuotteita, enkä ole liikkunut mitenkään ekstrapaljon. Toki tässä lasten kanssa ulkoillessa, koiraa käyttäessä ja autottomana tulee jonkin verran hyötyliikuntaa, mutta nyt käynnissä olevaa kyykkyhaastetta enempää en ole varsinaisesti kuntoillut varmaan kolmeen, neljään viikkoon. Ja sen kyllä tuntee. Olo alkaa olla nuutunut, unenlaatu huonoa ja muutenkin on sellainen vetämätön olo. Toki tämä osittain johtuu Even unikoulusta, joka otti muuten ihan valtavan takapakin toissa yönä. Kerron siitä enemmän toisessa postauksessa, mutta siitä johtuen olen aika väsynyt muutenkin, vaikka kuinka olisin syönyt terveellisesti.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat siis pitäneet sisällään toki sitä terveellistä, vegaanista arkiruokaa, smoothieita ja muuta, mutta ateriavälit ovat olleet jopa kahdeksan tuntia ja useampana päivänä onkin sitten se seuraava "ateria" ollut karkkia tai kahvipullaa. Jes, just näin pidetään itsestään huolta. Ja totta osa tuostakin, pää on huutanut herkkuja tässä väsymyskierteessä. Eilen napsiessani mieheni sipsipussista (salaa) sipsejä tajusin, että nyt on ihan oikeasti pakko vähän taas ryhdistäytyä. Meillä jyllää jälleen flunssa, josta jo kerran päästiin, ja tällä menolla oikein kutsun ja anelen kaikki maailman sairaudetkin itselleni. Lähtökohtaisesti on ajateltava näin: koska rakastan itseäni, haluan pitää itsestäni huolta. Itsestäni huolen pitämiseksi on syötävä terveellisesti, säännöllisesti ja monipuolisesti. Ja tämän vuoksi, ja viikonlopun juhlia ajatellen, nyt otan alkuun taas käyttöön tämän kuurin, jolla saan hyvän startin taas terveellisempään olotilaan. 




HERKKULAKKO?


No, ei. Jos päätän olla herkkulakossa, niin syön herkkuja varmaan tuplasti enemmän. En muutenkaan ole itseltään minkään kieltämisen kannalla, vaan sen valinnan pitää tulla hetkessä, oman fiiliksen pohjalta. Tällä keinolla usein sitten valitsenkin mieluummin paremman vaihtoehdon. Eihän näistä viidestä päivästä mitään hyötyä tietysti olekaan, jos mättää kaksin käsin sokeria ja rasvaa naamariin, joten sitä ajatellen tietysti mennään eteenpäin. Viisi päivää on kuitenkin sen verran lyhyt aika, että sen kyllä pärjää myös ihan kokonaan ilman herkkuja.

Otin tähän alkuun hieman mittoja kropastani, koska en ole sitä koskaan tehnyt tämän kuurin aikana. On ihan mielenkiintoista nähdä, tapahtuuko mitoissa oikeasti mitään, vai onko kaikki vain harhaa ja oman pään sisäistä muutosta. Okei, sen verran voin kertoa jo etukäteen, että vatsan turvotus on muisto vain perjantaihin mennessä. Muita mittoja voi sitten hyödyntää pidemmällä ajanjaksolla. Jos tästä nyt alkaakin pidempi terveyskausi, ja erityisesti jos saisi itsensä taas liikkeelle, niin voisi parin kuukauden päästä vertailla sitten mittoja. Painoa en voi nyt katsoa, koska vaa'asta on patteri lopussa. Eikä se paino oikeastaan kertoisi muusta kuin nesteen poistumisesta, joten aika turhaa olisi seurata painoa tällaisen pikarutistuksen aikana. Yleensä on lähtenyt noin 2-4 kiloa alkutilanteesa riippuen.

Pohje: 30,5 cm
Reisi (puolivälistä): 43,5 cm
Reisi (yläosa): 50 cm
Peppu: 92 cm
Vatsa (navan kohdalta): 79 cm
Vyötärö: 69 cm
Rinta: 81 cm
Käsivarsi: 24 cm


RUOKAVALIO

Vältän:
- Vehnä, ohra, riisi, eli ei myöskään nuudeleita, pastaa tai leipää
- Sokeri, liika suola 
- Hiilihapotetut juomat

Suosin:
- Kasvikset, joista erityisesti kurkku, tomaatti, salaatti, pinaatti, paprika, porkkana, bataatti, avocado, vihreät pavut, linssit
- Kaura, kvinoa
- Sitrushedelmät, vesimeloni, marjat
- Soija- ja kaurapohjaiset proteiinin lähteet, kuten tofu, soijarouheet tai nyhtökaura.
- Mausteet

Näitä yleisohjeita käytän itse rakentaessani ruokavaliota viidelle päivälle turvotuksen poistamiseen. Nämä eivät ole suoraan mistään valmiiksi tehdystä dieetistä tai ruokavaliosta, vaan olen itse tehnyt havaintoja oman elimistöni reagoinnista näihin ruoka-aineisiin, ja sen pohjalta koonnut juuri omalle kropalleni sopivimmat vaihtoehdot. Jotkuthan eivät saa mitään vatsaoireita tai turpoa esimerkiki viljoista tai kaaleista, mutta minulle ne eivät sovi. Muistakaamme myös se, että minä en ole lääkäri, enkä myöskään ravitsemusterapeutti, joten tämä ruokavalio ei ole varmasti ideaalisin vaihtoehto. Tämä toimii minulle juuri sellaisena alkusysäyksenä, jota kaipaan. Nyt en taas kauppareissulla tajunnut huomioida proteiininsaantia ollenkaan, ja kaapissa oli vain soijapapuleseitä. Niitä lisäilen siis pitkin päivää ruokiin, jos en jaksa tällä viikolla enää lähteä kauppaan ostamaan tummaa soijarouhetta tai muuta.

Käytännössä päivien ateriat toistavat samaa kaavaa: aamulla puuro lisukkeineen, päivällä kasvispainotteinen lounas ja runsaasti hyviä rasvoja, välipalaksi sitrushedelmiä ja nestettä poistava smoothie, päivälliseksi keitto ja iltapalaksi smoothie (usein kaurajuoma+banaanipohjainen). Aterioiden lisäksi syön kuitupitoista siemennäkkäriä pari kertaa päivässä ja päivän mittaan tulee juotua 3 litraa vettä. Kahvia saa juoda vapaasti. Vihreän teen juominen auttaa nesteen poistumisessa ja piparminttutee parantaa ruoansulatusta ja pitää nälkää loitolla, joten niiden juominen on myös suotavaa. Veteen kannattaa laittaa lillumaan sitruunaa. Ateriavälit olisi hyvä pitää tasaisena, päivittäin näistä ruokaohjeista kertyy noin 1800 kcal päivälle.

Laitan tähän alle kaksi esimerkkipäivää jotta saatte hieman vihiä, millaista ruokaa sitten käytännössä syön. Päivitän myös Instagramissa Storyyn aktiivisesti kuulumisia, joten kannattaa siellä seurata! Yleensä aloitan viikon tekemällä ison satsin avocadodippiä, sitä voi sitten pakastaa ja sulattaa vaikka dippivihanneksia varten tai kastikkeeksi ruokaan. Myös siemennäkkäriä leivon aina ensimmäisenä päivänä, ja usein myös preppaan aterioita valmiiksi. Esimerkiksi smoothien aineksista sellerit ja vesimelonit pakastan annospusseihin, josta ne on sitten helppo lisätä kurkun kanssa vaan blenderiin.


ESIMERKKIPÄIVÄ 1

Ateria 1
Puuro + kahvi kauramaidolla
(Kaurahiutale, ruisrouhe, kauralese, maapähkinävoi, soijapapuleseet, marjat)

Ateria 2
Bataattilohkoja, avokado-cevicheä ja avokadodippi
(tästä tulossa resepti keskiviikkona)

Ateria 3
2x mandariini + sellerismoothie

Ateria 4
Linssikeitto + pala siemennäkkäriä margariinilla
(linssit, kirsikkatomaatit, tomaattimurska, porkkana, soijapapuleseet)

Ateria 5

Smoothie + pala siemennäkkäriä margariinilla
(Kaurajuoma,1 banaani, Roberts Berrie marjashotti, soijapapuleseet)


ESIMERKKIPÄIVÄ 2

Ateria 1
Puuro + Kahvi
(Ruisrouhe, kauralese, marjat, maapähkinävoi, soijapapuleseet)

Ateria 2
Linssipihvit+wokki, avocadodippi
(Linssit, porkkana, peruna, kaurajauho)

Ateria 3
2x mandariini + sellerismoothie

Ateria 4 
Pala siemennäkkäriä + avocadodippi

Ateria 5
Kasvissosekeitto + pala siemennäkkäriä margariinilla
(Bataatti, porkkana, vesi, päälle kaurafraichea ja soijapapuleseitä)

Ateria 6
Smoothie
(Kaurajuoma, Roberts Berrie marjashotti x 2, soijapapuleseet, kauraleseet)


Sellerismoothie:

100g selleriä
100g vesimelonia
50g kurkkua
vettä

Maistuu ihan hirveeltä, mutta on tosi tehokas.

Huomenna blogissa yhteistyö ja arvonta koskien Naperosta Nautiskelijaksi kirjaa. Pian taas nähdään!