keskiviikko 11. lokakuuta 2017

3kk neuvola



Käytiin tänään Eveliinan kolmekuisneuvolassa, joka meiltä jäi väliin pari viikkoa sitten. Ihan ensimmäisenä käytiin läpi taas yleisesti meidän jaksamista ja terveyttä. Unet ovat jääneet hieman vähille viime öinä osittain johtuen omasta valvomisesta ja osittain siitä, etten pääse tarpeeksi syvään uneen ja herään jokaiseen vauvan äänähdykseen. Huonosti nukutut yöt kuuluu tietty luonnollisena osana ihan tähän vauva-arkeenkin, joten no panic.

Eveliinalla on edelleen nenän tukkoisuutta, joten nyt kokeillaan kuun lopulla häämöttävään neuvolalääkärikäyntiin saakka katsoa helpottaisiko kissan pitäminen pois makuuhuoneesta yhtään. Sen jälkeen koiran kanssa sama juttu. Onneksi tukkoisuus ei juurikaan häiritse Eveä, ainostaan yöimetys on hankalaa, kun nenä on enemmän tukossa. Eläimistä meidän ei siis tarvitse luojan kiitos luopua, vaikka nyt huomattaisiin muutosta näiden seuraavien viikkojen aikana. 

Muuten käynti olikin sitten ihan rutiinikäynti, ja ensimmäiset piikkirokotteetkin tyttö sai. Eve oli taas tosi rauhallinen, eikä pistäminenkään kauheasti itkettänyt. Pituutta ja painoa tulee hienosti, ja kaikki oli muutenkin hyvin. 31. päivä on neljäkuisen neuvolalääkärikäynti ja viisikuisneuvola on joulukuun alussa. Sain neuvolasta täytettäväksi vanhempien voimavaralappuset ja infolehtisiä liittyen kiinteiden ruokien aloittamiseen. Olen päättänyt, ettemme aloita maisteluannoksia ennen kuuden kuukauden ikää, koska maitoa tulee nyt reilusti ja tyttö kasvaa upeaa vauhtia. Kiinteät ehtii aloittaa sitten puolivuotiaanakin. Kolmas ja viimeinen täysimetys, jonka saan kokea, ja enää kolme kuukautta jäljellä.

3kk neuvolakäynnillä (suluissa 2kk tiedot)

Päänympärys:40,1cm (38,4cm)
Pituus:58,4cm (55,3cm)
Paino:6150g (5010g)
Iho: Päälaesta kuiva, muuten siisti (Parempi, vielä hilseilevä ja kuivahko)

perjantai 6. lokakuuta 2017

Parisuhde ja vanhemmuus || Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä



Oletko tänään suudellut puolisoasi? Oletko halannut? Oletko sanonut rakastavasi, arvostavasi tai kuulevasi häntä?

Jos et, niin tee se nyt. Tee se uudelleen huomenna ja ylihuomenna ja joka päivä sen jälkeen. Suutele häntä ennen nukkumaanmenoa, ja heti herätessänne. Sano hänelle lähtiessäsi, että nähdään pian. Palatessasi työpäivän jälkeen kotiin, kysy hänen päivästään. Kuuntele, mitä hän vastaa. Unohda hetkeksi pitkän päivän, illan tai yön aiheuttama stressi ja sulkeudu hänen halaukseensa. Tunne, kuinka hänen lämpönsä virtaa energiana sisimpääsi.

Puhukaa kaikesta. Puhukaa vaikeistakin asioista, mutta muistakaa puhua myös niistä asioista, jotka ovat hyvin. Muistelkaa parisuhteenne alkua ja koettakaa hetkeksi palauttaa mieleenne se rakastumisen alkuhuuma. Se on siellä edelleen, arkistuneen ja turvallisen rakkaudentunteen taustalla. Vaalikaa parisuhdettanne huolella, älkää pitkäkö sitä älkääkä toisianne itsestäänselvyytenä. Mikään ei ole elämässä itsestään selvää. Kyseenalaistakaa toimintaanne aika ajoin, ja kysykää kumppaniltanne, onko suhteessanne mitään parannettavaa. Lapsiperheen arki voi olla kovinkin kiireistä, eikä aina ole tukiverkostoa, joka mahdollistaisi kahdenkeskeisen ajan teille. Voitte antaa toisillenne aikaa myös arjen pyörteissä. Lähtekää yhdessä ulos lasten kanssa, katsokaa sylikkäin pikku kakkosta. Laittakaa yhdessä lapset nukkumaan, ja menkää itse nukkumaan yhtä aikaa. 

Parisuhde ei ole itsestäänselvyys. Se on asia, jonka olen valitettavasti oppinut kantapään kautta tänä syksynä. Opin sen tavalla, joka olisi voinut koitua meidän kohtaloksemme, mikäli olisin luonteeltani erilainen. Olen oppinut itsestäni, että olen vahva, assertiivinen ja armollinen. Syvän kuilun kautta olemme päässeet ponnistamaan kohti parempaa, vahvempaa parisuhdetta. Ensimmäistä kertaa viikkoihin olen voinut hengittää vapaasti. Olemme mieheni kanssa yleisesti huonoja keskustelemaan, ja sitä olemme joutuneet nyt opettelemaan kädestä pitäen. Onkohan seitsemännen vuoden kriisi sittenkin totta?

Olen oppinut, että äitiyden lisäksi täytyy olla muutakin. Täytyy olla se Heidi, joka on noin seitsemän vuotta sitten rakastunut ja viisi vuotta sitten avioitunut maailman tärkeimmän miehen kanssa. Maailman rakkaimman. Jotta koko perhe voisi olla onnellinen ja tasapainoinen, on perheen aikuisten osattava rakastaa itseään. On osattava pitää huolta parisuhteesta vanhemmuuden taustalla, katsottava yhdessä kirkkain silmin samaan suuntaan. Kun hänellä on vaikeaa, ole sinä vahvempi. Kun sinulla on vaikeaa, anna hänen kannatella hetken aikaa sinua.

Olen aina pyrkinyt pitämään blogini aitona ja rehellisenä. Olen kertonut täällä, että olemme olleet syyskuun ajan stressitilassa, joka vaikutti huomattavasti myös blogin aktiivisuuteen. Stressi oli parisuhteessamme. Olemme käyneet kurkistamassa pohjaa ja onneksi nousseet sieltä takaisin. Pohjaa kohti putoaminen oli syöksylaskua, kahdensadan kilometrin tuntivauhdilla kohti asfalttia. Se oli jo siinä, se oli puheessa ja mielessä. Virheet on pyydetty ja annettu anteeksi, niitä en tule ainakaan lähiaikoina avaamaan sen enempää täällä. Elämäntapahtumia muiden joukossa, sivuseikkoja, joita kymmenen vuoden päästä muistelemme nauraen. Opettelemme puhumaan, luottamaan ja arvostamaan uudelleen. Perhe ensin, parisuhde heti sen perään. Näiden kahden asian arvostaminen on saanut aivan uuden, mielettömän hienon merkityksen viimeisen kahden viikon aikana. Me tahdoimme viisi vuotta sitten ja me tahdomme edelleen. Sitä ei kukaan tai mikään vie meiltä pois.

Avaimet onnelliseen parisuhteeseen ovat nämä: Arvosta itseäsi. Arvosta puolisoasi. Muistakaa olla myös sinä ja hän vanhemmuuden taustalla, ja ennen kaikkea muistakaa olla pariskunta. Älkää olko vain irralliset vanhemmat perheessä, vaan olkaa vanhemmat yhdessä. PUHUKAA. Vaikka olisitte kuin me, huonoja keskustelemaan, niin tehkää sitä silti. Käykää parisuhdeterapeutilla kysymässä neuvoja keskusteluyhteyden avaamiseen tai lukekaa vinkkejä netistä. Koskettakaa, halatkaa ja suudelkaa. Jos se on hankalaa, niin jutelkaa siitä, miksi se on hankalaa. Muistakaa, että uusien hyvien toimintamallien opettelu on huomattavasti vaikeampaa kuin huonoista toimintamalleista pois opettelu.

Hänen syleilynsä on edelleen turvallisin paikka maailmassa lastemme lisäksi myös minulle.

Rakkain terveisin,
Heidi

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kolme kuukautta



Neitokainen täytti 30.9. kolme kuukautta. Niin pieni, mutta silti syntymäkokoon nähden paljon kasvanut höpöttelijä. Viimeisen kuukauden aikana Eve on oppinut ihan hurjan paljon uusia sosiaalisia ja motorisia taitoja.

Juttelu  Eve höpöttelee tosi mielellään ihan kenelle vain joka jaksaa höpöttää takaisin. Uusia äänteitä tulee joka viikko ja äänen voimakkuudella myös leikitellään mielellään. Eve elävöittää jokelteluaan ilmeillään, jotka vaihtuvatkin tiuhaan tahtiin juttutuokion lomassa. Eve viestii tyytymättömyydestään yskäisemällä pari kertaa huomion saamiseksi, ja sen ollessa riittämätöntä hän inahtaa muutaman kerran. Tässä vaiheessa olen jo useimmiten vastaamassa tytön tarepisiin, eikä sen suurempia itkuja hän juuri päästelekään. 

Nauru Leveitä ja valloittavia hymyjä olemme saaneet ihastella jo pitkän aikaa, mutta ensimmäinen kunnon vatsanpohjasta lähtenyt nauru saatiin kuulla viime viikonloppuna. Lasten isopappa höpötteli Even kanssa mökin sängyllä ja se olikin ihan naurun arvoinen juttutuokio. Mun sydän suli ihan täysin, ja niin taisi sulaa myös isomummunkin. Poikien mielestä oli maailman hauskinta kuulla Even nauravan ensimmäistä kertaa. Mökkireissun jälkeen olen saanut Even nauramaan vain kerran itse, mutta toivottavasti nauruhermot herkistyisivät lisää tässä päivä päivältä.





Liikkuminen Käsien ja jalkojen heiluttelut ovat olleet kuvioissa jo ihan ensimmäisistä viikoista saakka. Nyt onkin kivointa olla vatsallaan ja käännähtää siitä hurjaa vauhtia takaisin selälleen. Selältä vatsalleen kääntymistä Eve harjoittelee aina lattialla ollessaan, ja sen onnistuminen on ihan muutaman sentin päässä. Eve selvästi vähän turhautuu, kun ei onnistu kääntymään, joten tahtoa kääntymiseen löytyy jopa enemmän kuin taitoa tällä hetkellä. Kääntymisillä ei olisi vielä edes mikään kiire, mutta jokainen lapsi kehittyköön omassa tahdissaan. Kääntymisharjoituksia päivittelen Instastoryyn, joten kannattaa seurailla meitä siellä.

Kädentaidot  Eve osaa pitää kiinni Sophie -kirahvistaan ja vie sen suuhun itse. Ote hellittää vielä helposti ja lelun putoaminen ärsyttää. Hauskinta on pitää kädessä sukkia ja myös omien käsien näpertely on superhauskaa.

Even kolmekuisneuvola jäi meiltä väliin, ja uusi aika on sovittu ensi viikolle. Paino on jotain 5,5 ja 6 kilon väliltä, luulisin, ja pituutta on tullut niin paljon etteivät 56 kokoiset housut enää mahdu jalkaan. Eve on edelleenkin luonteeltaan rauhallinen ja kärsivällinen, ja on alkanut osoittaa myös suurta huumorintajuisuutta. Meidän pieni rakkauspakkaus.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Meidän päivä

Mammalandian yhteistyöpostaus

Syyskuussa Mammalandian bloggaajat kirjoittivat yhdestä päivästään omassa perheessään. Itseltäni jäi postaus väliin syyskuussa, joten se tulee nyt lokakuun puolella. Muiden bloggaajien päivistä voit käydä lukemassa Mammalandian kotisivuilta ja Facebookista.



Maanantai 2.10.2017.

Oma päiväni alkoi klo 5:45, kun vauva kävi ensimmäistä kertaa rinnalla. Isäntä oli lähtenyt jo aamuvuoroon ja pojat nukkuivat vielä, joten koetin itsekin saada vielä unen päästä kiinni. Nukahdin vielä uudelleen, ja seuraavan kerran heräsin 7:50, kun lastenohjelmien äänet kantautuivat makuuhuoneeseen. Eve nukkui sikeästi aamunhämyisen välipalahetkensä ansiosta, joten jätin hänet meidän sänkyyn ja hipsin pois pimeästä huoneesta. 

Menin hetkeksi sohvalle poikia halimaan ja suunnittelemaan Antin synttärivalmisteluja. Meidän esikoinen on tosi innoissaan syntymäpäivistään, ja on jo monta viikkoa odottanut juhliaan. Päädyttiin stressaavan syyskuun vuoksi kuitenkin pitämään ihan pienehköt kahvittelut vain ihan perheen ja isovanhempien kesken. Sairastumiset myös karsivat vieraslistaa hieman, joten todella rennot synttärikemut on tiedossa. Toki kysyin Antilta itseltään, että sopiiko hänelle, ettei nyt tulisi kavereita ja etäisempiä sukulaisia, ja kävihän se. Hänelle tärkeintä tuntuu olevat isovanhempien läsnäolo, ja minulle tärkeintä on Antin onnellisuus. 



Puoli yhdeksältä syötiin aamupalaa ja pian sen jälkeen Evekin alkoi heräilemään. Pojat korjasivat astiat tiskikoneeseen ja pukivat vaatteet sillä välin, kun syötin ja puin vauvaa. Arkiaamuisin en itse laittaudu mitenkään ennen aamupäivän ulkoilua, enkä oikeastaan siivoa myöskään ennen sitä. Olen oppinut rentoutumaan sen siivoushulluuden suhteen hieman (joka oli siis mun uudenvuoden lupaus). Ennen siivosin heti herättyäni, aamupalan jälkeen, ennen uloslähtöä, ruoan jälkeen, ennen välipalaa, iltaruoan jälkeen ja vielä poikien mentyä nukkumaan. Ja saatoin imuroida 3-4 kertaa päivässä. Nyt imuroin silloin, kun lattialla on selvästi jotain roskaa tai jos huonekaluissa tai matoissa on koirankarvaa, eli noin 4-5 kertaa viikossa. Ulos lähdettiin kymmeneltä.


Käytiin pitkä lenkki ensin koiran kanssa, ja sen jälkeen oltiin vielä omassa pihassa. Oli pakko ajaa meidän niittyä muistuttava etupihan nurmikko, ennen kuin se ehtii kasvaa liian korkeaksi ruohonleikkurille. Mun alavatsa tulee vieläkin kipeäksi repivistä liikkeistä, joten olen vaan lykännyt ja lykännyt pihatöitä. Me ei olla A:n kanssa mitään puutarhaihmisiä ja molemmille sopisi paremmin kuin hyvin, että koko piha olisi pelkkää pihakivetystä. Eve heräsi vaunuista puoli kahdentoista aikaan, joten leikatun nurmen haravointi jäi vähän kesken. Lähdettiin sisälle ruoan laittoon ja syöttämään vauvaa. Ruoan valmistumisen aikana pojat piirsivät dinosauruksia ja Eve höpötteli siililleen olohuoneen lattialla.





Ruoan jälkeen siivoilin vähän ja tarkistin, että Koivinstonkylän Prismaan tekemäni Kauppakassitilaus on varmasti valmis. Helpottaa ihan suunnattomasti juhlien järjestelyä, kun tekee ostokset netin kautta ja noutaa valmiiksi kerätyt ja pakatut ostokset vaan kaupasta. Eetu meni pötköttelemään ja Antti teki tehtäviä siihen saakka, kunnes A tuli töistä kotiin kahden jälkeen. Itse lähdin Even syötettyäni noutamaan ostoksia ja ostamaan Antille syntymäpäivälahjaa Ideaparkista. Kotona olinkin vasta viiden jälkeen. Tein pullataikinan kohoamaan ja valmistelin kakun jääkaappiin odottamaan koristelua. 




Puoli seitsemältä lähdettiin vielä poikien ja Joken kanssa ulos, Eve jäi A:n kanssa kotiin. Ulkoilun jälkeen leivoin pullat ja pojat touhusivat (=riehuivat) sillä aikaa olohuoneessa. Minun oli tarkoitus ottaa heidät mukaan leipomishommiin, mutta taikinaa katosi masuihin siihen tahtiin, että oli lopulta parempi vaan hoitaa pullat nopeasti uuniin yksin. Viimeiset pullapellilliset valmistuivat kahdeksan aikaan, ja annoin pojille silloin iltapalaa. Keittiön siivouksen jälkeen käytiin iltapesuilla ja lapset olivat pedeissä kuuntelemassa iltasatua vähän ennen yhdeksää. Päivän lopuksi laitoin vielä pyykit kuivumaan ja viikkasin puhtaat kaappeihin. 

maanantai 18. syyskuuta 2017

FeelMama -valmennus || 6 viikkoa

Yhteistyössä FeelMama ja Mammalandia


Moikka pitkästä aikaa! Blogi on ollut kuolleena nyt vajaan parin viikon ajan henkilökohtaisista syistä. On ollut kauhea ikävä kirjoittamaan ja valokuvaamaan, mutta perhe menee ehdottomasti etusijalle, ja nyt kävi sitten niin. Myös somessa olen ollut hiljaisempi samasta syystä.

FeelMama -valmennusta on takana jo yli kuukausi. Viimeiset kaksi viikkoa ovat meneet myös sen osalta ihan alamäkeä, koska nyt ei ole ollut oikea aika keskittyä siihen. Siitä en pode huonoa omaatuntoa. Ruokarytmin palauttaminen ja ylipäätään syömään uudelleen opettelu on alkanut ja jäätävä painonlasku on pikkuhiljaa taas kurissa. Elämässä sattuu ja tapahtuu asioita jatkuvasti, ja usein reagoin kaaokseen syömisen (tai siis syömättömyyden) kautta. Onneksi tässä vuosien varrella on jo oppinut hallitsemaan omaa mieltään, ja pystyy pysäyttämään kierteen ennen kuin se ehtii edes alkaa. Terveelliset elämäntavat auttavat myös selviämään paremmin elämän tuomista vastoinkäymisistä.

Suunnitelma jatkoa varten on nyt ihan tyynesti pitää kiinni ateriarytmistä. Kolme suurempaa ateriaa (aamupala, lounas ja päivällinen) ja pari välipalaa niiden lisäksi. Tämän viikon menen tällä, ensiviikolla alan keskittymään uudestaan ruoan monipuolisuuteen taas. Liikunnan osalta noudatan annettuja ohjeita. Toki, jos syön liian vähän päivän aikana niin tiedän vähentää liikuntaakin, jottei maidonnousu kärsi. Paino kävi jo alempana kuin mitä se on tänään, eikä sen tosiaan tarvitse laskea enää yhtään. Rintamaidon koostumuksen kannalta olisi jopa parempi saada painoa hieman takaisin.




Aloitusmitat vs 6vk mitat
Paino: (55,4kg) 48,6kg
Rintakehä: (88cm) 84cm
Olkavarsi: (24,5cm) 23cm
Vyötärö: (81cm) 75cm
Lantio: (95cm) 93cm
Reisi: (49cm) 47cm
Pohje: (32cm) 31cm

Haluan painottaa, ettei tämä valmennus ole ajanut minua tähän tilanteeseen, jossa nyt olen. Päinvastoin, valmennus on ollut suuri motivaattori nousta mielialan laskun kaivamasta kuopasta. Valmennuksen liikuntakalenteri myös auttaa pitämään kiinni rutiineista ja "pakottaa" tekemään edes jotain päivän aikana. Toivon, että antaisitte minulle ja perheellemme rauhan selvitä näistä vaikeista ajoista ilman spekulaatiota. Jos tiedät elämäntilanteestamme jotain, niin kiitos, kun arvostat meitä ja pidät tiedot ominasi. 

tiistai 5. syyskuuta 2017

Tyttöjen lukuhetki

Kaupallinen yhteistyö Kirjasiskojen ja Mammalandian kanssa



Olenkin aiemmissa teksteissäni tuonut esille meidän perheen lukutottumuksia ja sitä, että haluan nostaa esille pieniä (ja miksen suurempiakin) kotimaisia yrityksiä, joiden toimintaa tahdon tukee ihan sataprosenttisesti. Jatketaan nyt samalla teemalla, kun meidän kuopus sai ihka ensimmäisen ikioman kirjansa. Usein lasten kinastellessa tavaroistaan sanotaan, että "ei siinä sun nimeä lue", niin nyt on kyllä tuo kortti katkaistu ja heitetty roskiin. Eveliina sai nimittäin Kirjasiskoilta nimikirjan, jossa kirjan omistaja ei jää epäselväksi kenellekään.



Kirjasiskot on suomalaisten siskosten Tiinan ja Terhin perustama yritys. Kirjasiskot luovat kuvankauniita ja mukaansatempaisevia nimikirjoja, joiden tarinat poikkeavat toisistaan lapsen nimen mukaan. Nimikirjojen lisäksi Kirjasiskoilta löytyy Hikka-Hiiren ABC -kirja sekä Hikka-Hiiren ABC-puuhakirjat, joiden avulla kirjainten oppimisesta on tehty sadun muodossa hauskaa ja jännittävää! Nimikirjat ovat ihan täydellinen lahja esimerkiksi nimipäivälle.


Kirja kantaa nimeä Tyttö, joka unohti nimensä ja se on todella kauniisti kuvitettu Anni Virran toimesta. Kirjassa seikkailee tietysti tyttö nimeltä Eveliina, joka lähtee ystävänsä Hikka-Hiiren kanssa etsimään unohtunutta nimeään. Kirja on suunniteltu siten, että ystävykset kohtaavat joka aukeamalla uuden ystävän, jonka nimen ensimmäinen kirjain on unohtuneen nimen kirjain. Näin tarinan edetessä käydään läpi kaikki nimeen kuuluvat kirjaimet, ja seikkailun lopussa tyttö muodostaa niistä nimensä.




Kirjat eivät eroa pelkästään nimen perusteella toisistaan, vaan myös samannimisten lasten tarinat ovat keskenään erilaisia. Nimen lisäksi tarinassa on teemana ystävyys ja toisista huolehtiminen. Kirja on yleisilmeeltään ja tunnelmaltaan iloinen, joten ainakin tämä äiti tykästyi kirjaan heti. Vaikka Eve ei tule vielä pitkään aikaan ymmärtämään tarinaa, eikä kirjaintekaan opettelu vielä ihan nurkan takana ole, mutta kirja on myös poikien mielestä tosi hauska. Antti esimerkiksi alkoi jo luettelemaan Even nimessä olevia kirjaimia. Kun Eve tuosta kasvaa, niin hän on varmasti haltioissaan saadessaan omalla nimellään varustetun kirjan, joka jää hänelle myös muistoksi tulevaisuudessa.

Kirjasiskot ja Mammalandia hemmottelee blogini lukijoita alennuskoodilla! Koodilla mammal10 saatte 10% alennuksen valitsemastanne kirjasta kirjasiskojen verkkokaupasta! Koodi on voimassa lokakuun loppuun saakka.

Kiitos Kirjasiskot!

✤  ✤  ✤  ✤  ✤  ✤  ✤

Kirjasiskot
Kirjasiskot facebookissa ja intagramissa
Mammalandia
Mammalandia facebookissa ja instagramissa

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

2kk neuvola


Viime tiistaina käytiin Even kanssa taas moikkaamassa terveydenhoitajaa neuvolalla. Neuvolakäynneistä on tullut mulle tosi tärkeä hetki, koska silloin voi puhua vapaasti omista huolistaan ja kysyä mieltä askarruttavista asioista. Meidän terveydenhoitaja on aivan upea ihminen, jonka kanssa keskustellessa saa kyllä omaan äitiyteen taas uudenlaista voimaa ja vahvuutta.

Koska kävimme neuvolalääkärillä vain viikko ennen tätä neuvolakäyntiä, niin keskityttiin lähinnä siihen pään muodon palautumiseen ja Even hengitysongelmiin. Pää oli kuin olikin lähtenyt palautumaan, huh! Olen tällä viikolla seuraillut erityisen tarkasti kääntääkö Eve automaattisesti päätään vasemmalle, sillä sain kehotuksen laittaa terveydenhoitajalle viestiä siitä ensiviikolla. Jotkut vauvat ovat omaksuneen tietynlaisen päänasennon jo kohdussa, jota on hyvä lähteä sitten mahdollisimman pian muokkaamaan monipuolisemmaksi, jottei myöhemmin tule ongelmia lihaksistossa tai motoriikassa. Mä oon kyllä nyt huomannut, että Eve kyllä "luonnostaan" valitsee sen vasemmalle kääntämisen. Hän viihtyy loistavasti myös pää oikealle kääntyneenä ja lelulla tai puheella aktivoituna kääntää päätään normaalisti. Me voitaisiin kyllä silti käydä tapaamassa fyssaria, voihan sieltä saada ihan hyviä vinkkejä, vaikkei mitään ongelmaa sitten olisikaan!

Even nenän tukkoisuus on vaivannut edelleen yhtä paljon. Even on öisin vaikeampi hengittää kuin päivisin, ja sen vuoksi yöimetys on vähän haastavampaa. Päivisin nenä on myös tukkoinen ja tyttö tuhisee varmaan 80% vuorokaudesta. Hän ajoittain aivastelee nenää ärsyttävää kuivaa räkää sieltä pois ja välillä nieleskelee limaa. Hänellä ei muuten ole varsinaisia flunssaoireita edelleenkään. Ei lämpöä, ei yskää eikä silmäoireita. Myöskää korvat eivät vaikuta aristavilta. Odotan kyllä ihan innolla sitä lastenpolin käyntiä, jotta saataisiin selville tukkoisuuden syy. Toivottavasti se ei ole eläinallergiaa..

Tyttö kasvaa ihan oikeasti niin kovaa vauhtia ettei mitään rajaa. Pituuskasvu voi olla todellisuudessa vähän hitaampaa, kuin mitä tämän mittauksen perusteella nähdään, koska pituus otettiin viimeksi eri mitalla. Paino sen sijaan nousee ihan totuudenmukaisesti noin hurjaa vauhtia. Eve onkin saanut oikein kunnon vauvamaiset muodot, mikä on tietysti vaan ihanaa.

2kk neuvolakäynnillä (suluissa 7vk tiedot)

Päänympärys: 38,4 (38,1cm)
Pituus: 55,3 (54,4cm)
Paino: 5010g (4715g)
Iho: Parempi, vielä hilseilevä ja kuivahko (Kuiva, kaulataipeesta vähän rikki)