keskiviikko 21. helmikuuta 2018

TULINEN NUUDELIKEITTO PAKKASPÄIVIIN




Nuudelikeitot ovat varmaan yksi helpoimmista aterioista valmistaa, ja niistä saa pienillä muutoksilla muokattua omaan makuun sopivia versioita. Nuudelit ei ole meillä ihan perus arkiruokaa, mutta silloin tällöin tehdään nuudeleista esimerkiksi wokkia tai juurikin nuudelikeittoa. Tai siis lähinnä minä, pojat syö nuudelinsa yleensä ihan tavallisen lisukkeet tapaan. 


Viime aikoina olen kaivannut taas mausteista ruokaa pakkaspäivien vuoksi, ja viimeksi pyöriessäni Prismassa ostinkin pitkästä aikaa vehnänuudeleita (juu, vähän ylitettiin taas rajoja vilja-allergian suhteen). Keittoon nuudelien kaveriksi ostin pakasteena Spicy Zanju wok-kasviksia, isoja herkkusieniä, korianteria, limeä, sokeriherneitä ja sriracha -kastiketta. Lime ja korianteri on ihan lyömätön yhdistelmä, joka toimii oikeastaan missä vaan; dipissä, wokissa, kastikkeessa tai keitossa. Srirachaa en ole koskaan ennen ostanut, mutta olen kyllä maun perusteella varmasti sitä joskus syönyt.


TULINEN NUUDELIKEITTO
Kahdelle

200g isoja tuoreita herkkusieniä
450g spicy zanju wok-kasviksia
2pss Mama kasvis -pikanuudeleita
4rkl sriracha -kastiketta
yksi nippu tuoretta korianteria
yksi lime
chlilimaustetta

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan mausteineen. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kypsennä herkkusieniä ja sokeriherneenpalkoja öljyssä muutama minuutti. Lisää pakastevihannekset ja paista kypsiksi, mausta ripauksella suolaa ja chiliä. Kaada nuudelit mausteliemineen kahteen suurehkoon kulhoon ja annostele päälle kasviksia. Sekoita kulhoon nuudelien ja kasvisten joukkoon kaksi ruokalusikallista srirachaa ja koristele runsaalla määrällä korianteria sekä puolikkaalla limellä lohkoiksi pilkottuna. Tämä versio on itselleni sopivan tulinen, eli polttaa suussa ja tuntuu, että polttaa vielä koko matkan suusta mahalaukkuun saakka. Jos et ole yhtä kova chilin ystävä, niin suosittelen jättämään srirachan vähemmälle.

torstai 15. helmikuuta 2018

EI MIKÄÄN PRINSESSA

Yhteistyössä By Pinja ja Perhekupla


Ei prinsessa, mutta pikkuinen lady silti. Kirjoittelin noin vuosi sitten By Pinjan kanssa yhteistyönä saamastani imetyskorusta. Tuolloin tiesimme jo saavamme pienen tyttären, ja halusin ehdottomasti hänelle ikioman korun By Pinjan lastenkorujen valikoimasta. Nyt minulle tarjoutui tilaisuus tehdä ihanan Pinjan kanssa jälleen yhteistyötä, ja ilman muuta haluan kertoa enemmän teillekin By Pinjasta ja Even ihka ensimmäisestä kaulakorusta.

By Pinja on kotimainen silikonisia imetys- ja lastenkoruja valmistava brändi. Nykyään Pinja on laajentanut myös muodin pariin, ja hänen mallistoistaan löytyy aivan upeita imetysystävällisiä vaatteita. Yrityksen perustaja ja omistaja Pinja on luovan ja inspiroivan uranaisen lisäksi myös äiti, ja hänen omasta kokemuksestaan imetyskorujen tarinakin sai alkunsa. Imetyskorujen tarkoituksena on pitää pienet sormet kiireisinä imetyksen ajan, jotta äiti välttyisi niiltä pieniltä nipistelyiltä ja huiksista vetämiseltä. Olen nyt imettänyt 7,5 kuukautta Eveliinaa, ja hän on käytännössä kasvanut siihen, että imetyskoru on aina käsien ulottuvilla. Öisin imettäessä en tietenkään korua käytä, ja silloin saankin tuntea nahoissani ne pienet pistokset, auts. 








By Pinjan kaikki korut valmistetaan käsitöinä Suomessa, ja ne ovat BPA ja PVC vapaita, ftalaatittomia, lyijyttömiä, kadmiumittomia ja hajuttomia, ja ne on helppoa puhdistaa lämpimällä vedellä huuhtelemalla. Korut ovat siis kaikin puolin myrkyttömiä ja lapsiystävällisiä. Lastenkoruissa on kolme helmeä ja ne on tarkoitettu yli kolmevuotiaille lapsille. Sain tosiaan valita hänen mallistoistaan vapaavalintaisen korun, ja valitsin Evelle Kids By Pinja -mallistosta korun Grey Pastels väreissä. Koru sopii juuri täydellisesti meidän pikkuneidille; siinä on vähän hempeää vaaleanpunaista, raikasta turkoosia ja särmikästä harmaata. Eve saa vielä odottaa korun käyttöä muutaman vuoden, mutta esimerkiksi kuvatessa ja valvotusti kutisevien ikenien rauhoittamiseen koru on aivan omiaan jo nyt. Minulla on itselläni käytössä Autumn ja Smart Pink -korut, jotka sopii oikein ihanasti yhteen tämän Even korun kanssa. Voidaan sitten muutaman vuoden päästä samistella oikein huolella.







Even ensireaktio koruun oli (mikäs muukaan kuin) valtava koko kasvojen levyinen hymy. Korusta tuli Evelle heti tosi tärkeä, koska hän on koko elämänsä nähnyt rinnalla ollessaan vastaavanlaisen, ja luulenkin hänen yhdistävän korun edelleenkin imetykseen. Me ei liiaksi haluta luoda Eveliinalle sellaista "pikkuprinsessa" kuplaa ympärille, mutta ripaus vaaleanpunaista tähän miesvaltaiseen perheeseen ei ole yhtään pahitteeksi. Eve ilahtui tästä yhteistyöstä vähintäänkin yhtä paljon kuin minä, ja koru varmasti muistuttaa meitä vanhempiakin tulevaisuudessa tästä ajanjaksosta; Eve on oppinut nyt ihan muutamassa päivässä konttaamaan ja nousemaan istumaan ja seisomaan tukea vasten ihan itse.

Me halutaan By Pinjan kanssa ilahduttaa myös teitä lukijoita. Koodilla HEIDI20 saatte 20% alennuksen valitsemastanne tuotteesta By Pinjan verkkokaupasta! 



♥   ♥   ♥




Seuraa myös meitä instassa nimellä @heidii.susanna

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

AVOKADOPANNUKAKUT

Alkuperäinen resepti kirjasta Satokausi Salsa, kirja saatu yhteistyönä Satokausikalenterin kanssa.



"Mies otti maasta toisen avokadon ja halkaisi sen tottuneesti. Poisti siitäkin kiven. Hän otti repustaan sitruunan ja teki siitä lohkoja. Hän puristi sitruunanmehua toiselle avokadon puoliskolle. Sitten hän antoi lapsille lusikat ja näytti elehtien, että maistakaa." Tämä on ote Satokausi Salsa -kirjasta, josta kerroin maanataina tässä postauksessa. Kirjan lapset ovat Helmikuun tarinassa hedelmäsalapoliiseja, ja he ratkovat avokadojen salaisuutta. Avokadot ovat nyt sesongissa, ja sen huomaa kyllä niiden laadustakin; ihanasta vihreästä väristä ja sopivasta pehmeydestä.

Tarinan jälkeen kirjassa oli resepti avokadopannukakkuihin, joita me nyt satokauden kunniaksi tehtiin poikien kanssa. Alkuperäinen resepti ei ole vegaaninen, mutta me tehtiin kaksi erilaista versiota; toinen täysin vegaanisena ja toinen tavallisena, Evelle tietysti valmistettiin vielä erikseen suolaton versio. Maidon korvaaminen kaurajuomalla ei vaikuttanut pannukakkujen makuun, kuten ei tavallisissakaan pannukakuissa. Pannukakut maistuivat lapsille tosi hyvin, Antti tosin oli aluksi hieman skeptinen. Maistui kuitenkin, kun löydettiin pannukakkuun hänelle mieluisin päällinen. Laitan tähän teille alkuperäisen sekä meidän sovelletun reseptin, joten voit valita omiin mieltymyksiisi sopivamman ohjeen.









AVOKADOPANNUKAKUT

Noin 7 pientä pannukakkua

1 kananmuna
1 1/4 dl maitoa
1 avokado muussattuna
2 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
1/4 tl suolaa


VEGAANISET AVOKADOPANNUKAKUT

Noin 7 pientä pannukakkua

1 1/4 dl kaurajuomaa
1 avokado muussattuna
2 dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
1/4 tl suolaa
½ tl psylliumia



VALMISTUSOHJE:

Sekoita kaikki ainekset yhteen, taikina saa jäädä hieman lettutaikinaa paksummaksi. Jos taikina tuntuu liian paksulta, lisää siihen vettä varovaisesti teelusikallinen kerrallaan. 

Lämmitä pinnoitettu paistinpannu ja lisää taikinaa siten, että siitä tulee noin yhden senttimetrin paksuinen, amerikkalaistyyppinen pannukakku. Paista 2-4 minuuttia kummaltakin puolelta, kunnes pannari on saanut hyvän rusketuksen.

Tarjoile pannarit lämpiminä. Voit päällystää pannarit mieluisillasi herkuilla. Me tehtiin pannukakkuja neljällä eri päällisellä, joista yksi oli ei-vegaaninen.

1. tomaatti-sinihomejuusto
2. kaurapohjainen tuorejuustovalmiste - tomaatti - mustapippuri
3. kaurapohjainen tuorejuustovalmiste - avocado
4. banaani + maapähkinävoi

Ei kannata arkailla käyttää makeitakaan päällisiä, vaikka itse pannukakkuihin tulee suolaa. Makean ja suolaisen yhdistelmä yllättää usein positiivisesti!


Mitkä päälliset sinä laittaisit avokadopannukakkuihin?

EDIT: vegaaniseen reseptiin korjattu maito kaurajuomaksi. ❤️ 

maanantai 12. helmikuuta 2018

SATOKAUSIKALENTERI 2018

Yhteistyössä Satokausikalenteri



Satokausikasvisten suosiminen kannattaa niin terveydellisistä, taloudellisista kuin ekologisistakin syistä. Luonnollisten satokauden mukaisesti kasvattettujen kasvisten viljelyyn käytetään vähemmän ulkopuolista energiaa, niissä on vähemmän säilöntäaineita ja ne maistuvat maukkaammilta. Parhaimmillaan satokausituotteita suosimalla voidaan nykyisiä kulutustottumuksiamme muuttamalla vaikuttaa viljelijöiden, maahantuojien ja kauppojenkin toimintatapoihin.

Terveyttä edistävän ja sitä ylläpitävän ruokavalion tulisi sisältää runsaasti kasviksia, vähintään Suomalaisen suosituksen mukaan sen puoli kiloa päivässä, mutta omasta mielestäni päivittäinen määrä saisi kaikilla lähennellä sitä kiloa. Vaikka kasviksia kuluttaisi päivittäin niukasti, kannustaisin silti perehtymään satokausituotteiden hyötyihin. Jos ei ole aiheesta ennestän kauheasti tietämystä, kuten minulla, voi olla vaikeaa erottaa kaupan hevi-osastolla, mitkä tuotteet ovat nyt sesongissa ja mitä eivät. Aloin pari kuukautta sitten etsimään lisää tietoa satokausituotteista, kun havahduin jälleen jokavuotiseen tapaani niiden olemassaoloon, ja tutustuin satokausikalenteriin. Satokausikalenteri.fi -sivustolla on huikea määrä tietoa satokaudesta, kannattaa käydä kurkkaamassa. Pakko tunnustaa, että olen vaan tottumuksesta haalinut niiden banaanien lisäksi ostoskoriin kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa, ja sitten kotona nurissut kaiken olevan niin kallista. Muutaman viime viikon kauppareissu onkin ollut jo huomattavasti edullisempi, kun jätin tavallisesti ostamani tuotteet kaupan hyllylle ja aloin suosimaan kausituotteita. Ajatelkaa,  parin, kolmen kuukauden päästä päästään jo nauttimaan kotimaisista sesonkikasviksista!



Satokausikalenteri on kuvitettu todella kauniisti. Sen on perustanut Samuli Karjula ja kuvittanut Laura Riihelä. Meillä kalenteri ei kauneudestaan (ja teemastaan) huolimatta kuitenkaan päätynyt keittiöön, vaan työpöytäni ylle, koska siinä aina suunnittelen seuraavan kahden viikon ateriat. Se myös kivasti piristi tylsän valkoista työpistettäni. Kalenteri sisältää satokausituotteiden lisäksi paljon yleistä tietoa satokaudesta, FodMap -ruokavaliosta, villiyrteistä, kasvisten valmistuksesta sekä valtavasti yleistietoa ja ravintoarvoja eri kasviksista. Jokaiselle kuukausilehdelle on lueteltu juuri sen kuun kausituotteet, joten on ihan älyttömän helppoa suunnitella edullinen ja terveellinen ostosreissu joka kuukausi. Parasta kalenterissa on se, että ei todellaaan tarvitse olla mikään kasvitieteilijä, jotta siitä hyötyisi, vaan ihan tällainen tavallinen perheenäiti tai -isi, yksineläjä tai ihan kuka tahansa, joka käy ruokaostoksilla.





Kalenterin lisäksi ihana satokausikalenterin tiimi hemmotteli meitä kahdella ruoka-aiheisella kirjalla. Lapsille suunnatussa Henri Mattilan kirjoittamassa Satokausi Salsa -laulukirjassa yhdistyvät musiikki, tarinat ja reseptit. Ollaan luettu kirjaa nyt iltalukemiseksi ja kuunneltu kirjan mukana tullutta levyä kokkaillessa. Satokausi Salsa sisältää tarinoita Joona ja Moona nimisistä lapsista, jotka pääsevät joka kuukausi uudelle makuretkelle. Teksteissä on lapsille pieniä tehtäviä, ja tietysti reseptejä. Ihana kirja, jonka avulla yhdessä tekeminen saa taas aivan uuden merkityksen. Meidän pojat tykkäsivät tästä tosi paljon, ja ollaankin nyt kulutettu sitä kuuluista ylimääräistä energiaa keittiössä kirjan ja musiikin kanssa hääräillen.




Tämän lisäksi sain myös Modernia Maakuntaruokaa -kirjan (Juuli Hakkarainen, Kaisu Jouppi, 2017), joka sisältää reseptejä jokaisen maakunnan perinteisiä kunnioittavalla tyylillä. Itsehän selasin heti Pohjois-Savon reseptit läpi, Kuopiolaislikka kun syntyjäni olen. Myös Pirkanmaan, kuten monen muunkin maakunnan sivuilta löytyi uusia kokeilunarvoisia reseptejä. En jää vegaanina itsekään näppejäni nuolemaan, kun valmistan muulle perheelle paistettua kuhaa Pohjois-Savon malliin, nimittäin talkkunapaistos mansikoilla, (vegaanisella) jogurtilla ja basilikakastikkeella ei kuulosta yhtään pahalta. Nam. Tämä kirja on valtava, melkein 300 -sivuinen, ja sen raamikkaat, tumman vihreät kovat kannet pakottavat asettamaan kirjan esille olohuoneeseen vieraidenkin ihailtavaksi.



Kaikkiin näihin tuotteisiin on panostettu visuaalisesti todella paljon. Minua itseäni ilahduttaa mielenkiintoisen tekstin lisäksi kauniit kuvat ja värit, ja hyvin kuvitettuja kirjoja selaillessa tulee automaattisesti inspiroituneemmaksi. Modernia maakuntaruokaa -kirja sisältää reseptikuvien lisäksi myös muuta kuvistusta jokaista maakuntaa koskien, ja minulla näin valokuvausharrastelijan silmin meni kylmiä väreitä mitä enemmän kirjaa selasin eteenpäin. Satokausikalenterista ja paljon muusta kasviksiin liittyvästä voit käydä lukemassa osoitteesta www.satokausikalenteri.fi. Postauksen tuotteet on 18.2. saakka saatavissa alennettuun hintaan, joten kipin kapin ostoksille, jos innostuit näistä myös!

Tosi iso kiitos Satokausikalenterin väelle näistä tuotteista, ne ovat tuottaneet ja tulevat ihan takuulla tuottamaan meille vielä runsaasti iloa! 

Tämän viikon ruokapostaus tulee näistä kirjoista, joten pysykääs kuulolla. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 

torstai 8. helmikuuta 2018

YLITSEVUOTAVAA RAKKAUTTA





Mieheni suukottaa minua, kun ravistan kosteaa, pyykkitelinettä havittelevaa vauvanvaatetta. Hän halaa minua yllättäen takaapäin, kun pitelen likaista kahvikuppia, joka on matkalla tiskikoneeseen. Hän ottaa minut karhunhalaukseen, kun olen juuri napsahtamassa pojille siivoamisen tärkeydestä olohuoneessa syli täynnä lelua, sukkaa, kirjaa ja ties mitä. Tällaiset viime kuukausina yhä enenevissä määrin lisääntyneet teot herättivät ajatuksen normaalin rakastuneen pariskunnan arjesta. Ja mun mielestä tämä ajatus oli jotenkin äärimmäisen ihana. 

Vaikeuksien kautta voittoon. Tuo ajatusmalli on ollut mielestäni maailman turhin, jopa naurettavan naiivi aina viime vuoteen saakka. Me olemme voittajia, koska läheisyys ja hellyyden- sekä rakkaudenosoitukset ovat päässeet taas sisään meidän elämään, arkeen. Luulin, että ne olivat siellä jo aikaisemmin, mutta eivät ne olleet. Jotenkin äitiyden viedessä minua mukanaan jo heti Antin synnyttyä sain muurattua itselleni valtavan kokoisen läheisyysesteen, viruksen, joka söi omasta emolevystäni kaiken "minä ja mun mies" -ajattelun. Oli vain me, meidän perhe ja perheen yhteinen etu, joka tietysti syrjäytti suurelta osin minun ja mieheni omat henkilökohtaiset tarpeet ja toiveet. Minun padotessa omia tunteitani, hän patosi omiaan, ja viime vuonna nuo padot tulvivat yli. Onneksi tulvivat nyt, eivätkä vasta vuosien päästä.

Me vietämme maaliskuun kuudestoista päivä kuudetta hääpäiväämme, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että siitä tulee ensimmäistä kertaa pariin vuoteen onnellisin hääpäivä. Me ollaan opittu puhumaan ja purkamaan omia ajatuksia matkan varrella, eikä niitä enää kasaannu suureksi pelottavaksi tummien tunteiden patoumapalloksi, joka on valmis räjähtämään minä hetkenä hyvänsä. Vielä on töitä tehtävänä, ja kuten kaikki parhaan avioliittoneuvojat sanovat, niin töitä parisuhteen eteen täytyy tehdä koko ajan. Jos ei ole valmis tekemään töitä rakkauden eteen, ei ole valmis ottamaan sitä vastaankaan. Aina ei tietenkään ole voimia panostaa, mutta silloin sen toisen tuki ja panostus onkin entistä tärkeämmässä asemassa. Tulee sairastumisia, uupumisia tai stressiä, joista pääsee paljon helpommin eteenpäin, kun on se rakastava kumppani siinä vierellä kannustamassa.

Viime päivien onnellisuuspiikin sain tästä: A palasi yövuorosta kotiin, ja kuulin hänen keskustelevan superaikaisin heränneen Antin kanssa keittiössä. Mun sydän suli ihan täysin. Se onnellisuuden määrä, minkä viisivuotias saa isän jakamattomasta huomiosta ennen kello seitsemää aamulla on vaan jotenkin ihan käsittämätöntä. A toivotti Antille hyvät yöt ja kömpi mun ja Even viereen sänkyyn. Vuosi sitten oltaisiin luultavasti nukuttu eri laidoilla, mitenkään noteeraamatta toisen läsnäoloa. Mutta tuona(kin) kyseisenä aamuna nukahdin uudestaan haleihin ja kolmeen maailman tärkeimpään sanaan. Tämä teksti ei voisi enää muuttua imelämmäksi, mutta mun mieliala vaan on niin pehmopumpulia. Tätä tapahtumaa edeltävänä päivänä sain suurta iloa postin tuomasta ilmaiskortista, jossa luki näin: Olet niin hyvä tyyppi, että lähetin kortin. Sitä edeltävänä päivänä ilahduin siitä, että pyykkikopasta paljastui vain parillisia sukkia. Parisuhteen laatu peilaa suoraan omaan hyvinvointiin ja onnellisuutta lisääviin hormoneihin. Läheisyys, halaukset ja jo pelkkä läsnäolo lisäävät oksitosiinin tuotantoa. Hormoneista puhuessa moni hyppää heti metrin taaksepäin ja pitää hulluna, mutta totta se on. Muistuttaisin myös, että ystävänpäivänä perinteisesti lahjaksi saatu suklaa vapauttaa endorfiineja ja dopamiinia, jotka muun muassa lisäävät nautintoa ja mielihyvää.

Jos sinusta tuntuu, että parisuhteessa on kaihertavia asioita, mutta et tahdo arjen pyörteissä pilata sitä vähäistäkin tunnelmaa tuomalla niitä esiin, niin tuo silti. Keskustelkaa ilman tuomitsemista, avoimin mielin ja vastaanottavaisesti, ja muista myös kuunnella oikeasti mitä kumppanisi sanoo. Kommunikointi on kaiken A ja O, älkää vähätelkö sitä niin kuin me tehtiin. 

Ystävänpäivään on vielä vajaa viikko aikaa, joten kaikilla on hyvin aikaa etsiä läheiselle lahjaksi onnellisuushormoneita. Ihanaa torstaita kaikille! 

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

PARHAAT VAUVANRUOAT VALMISTUVAT KOTONA



Kiinteiden aloittaminen on vauvan ja vanhempien arjessa yksi mullistavimmista kehitysvaiheista. Pääsääntöisesti kiinteiden maistelun voi aloittaa kasvis- ja hedelmäsoseilla  aikaisintaan neljän kuukauden iässä, ja viimeistään puolivuotaalle olisi aloitettava lisäruokien tarjoaminen. Puolivuotiaalle voi alkaa jo rohkeasti antamaan ruokaa eri ruoka-aineryhmistä, pieniä annoksia reippaaseen tahtiin suurentaen. Syynä puolivuotiaan nopeampaan tahtiin kiinteiden aloittamisessa on muun muassa raudantarve, jota pelkkä rintamaito ei tässä vaiheessa enää täytä.

Kuten meitä aktiivisesti seuraavat tietävätkin, niin me aloitimme Eveliinalle lisäruoat vasta puolivuotiaana. Halusin tietoisesti venyttää kiinteiden aloittamista ihan viimeiseen saakka sekä itsekkäistä että vauvan terveyttä koskevista syistä. Halusin jatkaa täysimetystaivaltani niin pitkään kuin suinkin mahdollista, ja sen loppuminen noin kuukausi sitten oli minulle itselleni henkisesti yhden ajanjakson päättyminen. Kolme lasta on täyttänyt meidän lapsilukumme, ja viimeinen imetysaikani on tässä nyt käynnissä, jatkuen tottakai nyt kiinteiden ruokien rinnalla edelleen. Imettäminen on minulle tosi tärkeä juttu, nimenomaan ajatellen omaa äitiyttäni ja tarvettani täyttää lapsen tarpeet mahdollisimman luonnollisesti. Rintaruokinta vahvistaa vauvan suoliston hyvien bakteerien määrää, ja korvikeruokittuihin verrattuna imetettyjen vauvojen suoliston Ph on pienempi. Imetys on siis luonnollisuuden, läheisyyden, ekologisuuden ja taloudellisuuden lisäksi suoliston terveydelle eduksi.

Kaikilla imetys ei kuitenkaan syystä tai toisesta ole mahdollista, enkä missään nimessä oman imetykseni hypettämisellä aio enkä tahdo arvostella tai ottaa kantaa muiden äitien imetysvalintoihin. Peace.





Lisäruokien aloittaminen vasta puolivuotiaana sopi meidän kuvioon ihan täydellisesti. Maitoa riitti ja riittää edelleen todella hyvin, Eve on ollut tyytyväinen, ei ole ollut ylenpalttista pulauttelua eikä vatsaongelmia. On hyvä pitää mielessä, että lapsen suolisto  kehittyy aina kouluikään saakka, eikä suoliston epäkypsyyden vuoksi kannata aloittaa soseita turhaan liian aikaisin, ei ainakaan omin päin ennen sitä neljän kuukauden ikää. Jos vauva pulauttelee paljon, niin olen kuullut joidenkin terveydenhoitajien kehottaneen antamaan vauvalle hieman kasvissoseita jo aikaisemmin, mutta itse en uskaltaisi missään nimessä tarjota vauvalle rintamaidon lisäksi mitään ennen suositusikää. Myös sellainen seikka on huomioitava, että yli neljän kuukauden ikäiselle, joka tarvitsee rintamaidon lisäksi lisäruokaa, taas kannattaa imetyksen turvaamiseksi mieluummin tarjota kiinteää ruokaa kuin äidinmaidonkorviketta.

Pidän tärkeänä, että Eve saa pelkästään itsetehtyä ruokaa. Tällöin tiedän varmasti, mitä hän syö ja voin itse säädellä sitä, mistä ja miten ruoan raaka-aineet on hankittu. Vauvojen valmisruokien valmistajat ovat pääsääntöisesti kansainvälisiä yrityksiä, joista ainoana Nestle valmistaa tuotteensa Suomessa (Piltti kuuluu Nestlelle). Kuitenkin myös Nestle hankkii ruokiensa raaka-aineet myös muualta pohjoismaista, eli tuotteet eivät ole 100% kotimaisia. Purkkiruoat ovat ravinneköyhempiä suurten kuumennuslämpötilojen vuoksi, eikä ihmisen elimistö pysty nykytiedon mukaan käsittelemään synteettisesti valmistettuja vitamiinivalmisteita, joita valmisruoissa on, luonnollisessa muodossa olevien vitamiinien tavoin. Vitamiinit purkkiruoista eivät siis imeydy samoin kuin kotitekoisesta ruoasta. Vauva ei myöskään pysty syömään suuria annoksia, joten aterian tulisi olla mahdollisimman ravinnerikasta, ja muun muassa kuidunsaanti jää purkkiruokaillessa vähäiseksi.

Tiesitkö, että Muksu (eli Nutricia Baby Oy) on osa Danonea? Heidän tuotteensa valmistetaan suomalaisesta nimestä huolimatta alihankkijoiden tehtaissa ympäri Eurooppaa.


On mielestäni eettisesti hieman vääristynyttä, että neuvolasta saatavissa ohjelehtisissä ja synnytysvuodeosastolla olevissa esitteissä oikein tuputetaan valmiita lastenruokia. Näiden pitäisi olla niitä paikkoja, joissa äidit, varsinkin ensisynnyttäjät, saisivat mahdollisimman laadukasta tietoa käyttöönsä. Kaikkialla mainostetaan sitä, kuinka pääset elämässä helposti ja nopeasti eteenpäin ostamalla milloin minkäkin yrityksen valmistamaa valmista ravinneköyhää ruokaa omalle lapsellesi. Asia ei ehkä monen mielestä ole niin suuri kuin omastani, mutta miksi ei omatekoiseen ruokaan kannusteta enemmän? Suurilla yrityksillä ainoa tavoite on saada voittoa, ei taata lapsille parasta mahdollista ravintoa, eikä minun mielestäni tällaisen ajattelumallin kannustaminen sovi suomalaisen neuvolatoiminnan perusperiaatteisiin.

Vauvanruoan valmistaminen kotona on yksinkertaista, ja usein ne valmistuvat samalla muun perheen aterioiden kanssa. Olen vain tehnyt suurempia annoksia, ottanut sivuun Evelle tarkoitetun määrän ennen suolan lisäämistä ja pakastanut niitä Aventin säilytysastioihin, pääasiassa kaksi ateriaa/purkki. Kotiruoka on edullisempaa ja ekologisempaa kuin valmisruoka, ja säästytään lasiroskalta. Alusta loppuun itse valmistetut ateriat myös tarjoavat vauvalle aidomman makukokemuksen kuin pelkkää kaupanruokaa tarjotessa. Uskon, että kotitekoinen ruoka on osasyynä siihen, että pojatkin syövät esimerkiksi kasviksia tosi mielellään, eivätkä useimmiten pelkää maistaa vieraita ruokia. Toki 3- ja 5-vuotiaat ihan ikänsä puolesta ovat hieman epäileväisiä aluksi, mutta lopulta maistavat, ja pääsääntöisesti myös pitävät uusistakin mauista.






Meillä kiinteisiin siirtyminen sujui vaivattomasti, ja olen siitä todella kiitollinen. Ei ole ollut mitään mullistavia vatsaongelmia, ei allergiaa, eikä imetys ole häiriintynyt. Me otettiin Eveliina heti osaksi koko perheen yhteisiä ruokahetkiä, ensin sylissä istuen ja selän vahvistuessa syöttötuolissa ruokaillen. Ensimmäinen  viikko annettiin Evelle lähinnä makuannoksina perunaa, porkkanaa, parsakaalia, bataattia, kurpitsaa ja kanaa hienoksi soseeksi soseutettuna. Eve söi jo makuannoksia tosi reippaasti, ja seurasi tarkkaavaisesti meidän muiden ruokailua. Toisella viikolla lisättiin jo aterioihin jauhelihaa, kalaa, makaronia, riisiä sekä marjoja, ja kasvistarjontaakin laajennettin ennestään. Me ollaan annettu Even syödä koko ajan ihan oman halunsa mukaisia määriä, ja tässä kohtaa taisi mennä sellainen 3-4 ruokalusikallista ateriaa kohden. Kolmannella viikolla aloin jo jättää soseet karkeammaksi ja Eve söi satunnaisesti jo puoli desiä ruokaa kerrallaan. Sormiruokailu otettiin myös kolmannella viikolla osaksi päivittäisiä ruokarutiineita ja lisättiin kananmuna mukaan ruokavalioon. Erityisesti banaani ja avocado maistuvat omia käsiä käyttäen, ja suolatonta leipää on myös kiva mutustella. Parsa- ja kukkakaalit ovat siinä mielessä helppoja sormiruokailukasviksia, että niiden varresta on helppo napata kiinni ja kukintoa on mukavaa mutustella hampaattomankin vauvan.

Even ateriarytmi nyt seitsemänkuisena menee suurinpiirtein näin:

7-8 aamuimetys ja unet jatkuu vielä
Kauralesepuuro tai neljänviljan puuro marjoilla + imetys
11 imetys
12 liha-, kala- tai kasvisruoka +imetys
Päiväunet
14-16 välipalaksi hedelmää sekä soseena että sormiruokaillen + imetys
18 liha-, kala- tai kasvisruoka + imetys
Iltanokoset
20 iltapuuro marjoilla
21-23 hedelmää/marjoja + imetys
3 imetys

Vinkki: Leikkaa banaani puoliksi ja kummankin puolikkaan leikkauspuolelta kuoresta parin sentin kaistale irti. Tällöin vauvan on helppo pidellä kuorialueesta kiinni eikä liukas banaani lennä joka paikkaan. Vauvan syödessä leikkaa aina uusi kaistale kuoresta irti.






Soseruokien kaveriksi on hauskaa kehitellä jos jonkinmoisia pehmeitä ruokia vauvalle, kuten hedelmä-kasvismuffinsseja, kikhernepullia ja marja-hedelmäjäädykkeitä. Jaan teille nyt ihanan kikhernepulla reseptin, joka sopii ihan koko perheelle! Halutessaan muun perheen annosiin voi lisätä suolaa ja esimerkiksi sipulia.

KIKHERNEPULLAT

400g valutettuja ja huolellisesti huuhdeltuja kikherneitä
1tl jauhettua korianteria tai muutama verso tuoretta
1tl kuminaa
Puolikkaan sitruunan mehu
2rkl maissijauhoja
ripaus mustapippuria

Survo kaikki ainekset kulhossa sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Anna massan turvota jääkaapissa noin puoli tuntia, ja muotoile siitä sen jälkeen vauvan nyrkin kokoisia litteitä pullia. Paista pannulla tilkassa öljyä.

✰   ✰   ✰

Lähteitä:
Ravitsemustieto, Otava 2002, Leena Peltosaari, Hilkka Raukola, Raija Partanen

torstai 1. helmikuuta 2018

STOORIA || KOLMEN NUOREN YRITYS

Yhteistyössä Stooria Ny




Toimin tällä hetkellä Instagramissa Vaukirjan lähettiläänä, ja koetan jakaa kaikkien vanhempien keskuuteen lukuintoa ja tietoa lukemisen tärkeydestä. Kirjoittelen tännekin uusista kirjapaketeistamme ensi viikolla, mutta tähän väliin olisi vuorossa eräs toinen kirjoihin liittyvä aihe. Saimme lasten kanssa luettavaksi kaksi uutta kirjaa Stooria -nimiseltä yritykseltä. Tätä yritystä haluan tuoda esille yhdestä erityisestä syystä, ja se syy on nuorten lahjakkuuksien kannustaminen.

Stooria Ny on kolmen nuoren, Helmi Rehun, Aino Karjulan ja Elisa Syrjälän perustama ja johtama Reisjärveläinen nuorisoyritys. Tämä mahtava kolmikko on ideoinut, kirjoittanut ja kuvittanut kaksi lastenkirjaa. Nuoret osallistuvat yrityksellään Vuosi Yrittäjänä -ohjelmaan, valmistavat satukirjojen lisäksi äänikirjoja, ja kehitteillä ovat myös hammasharjatarinat. Heidän satukirjasarjansa nimi on Aurinkolaakson lapset, ja kirjoissa seikkailevat Vihtori, Aurora, Mirjami, Juulia ja Paulus.

Ennen kuin lähdetään tutustumaan kirjoihin tarkemmin, haluan kertoa kuinka ylpeä olen tästä kolmikosta. Vaatii todellakin rohkeutta ja innostusta lähteä luomaan ihan tyhjästä edes yhtä kirjaa, saati sitten kokonaista kirjasarjaa. Mikään ei ole niin hienoa kuin se, että ihmiset, olivat he sitten nuoria tai vanhoja, uskaltavat tuoda esille omaa osaamistaan ja lähtevät rohkeasti kohti uusia asioita. Näistä kirjoista tulee selkeästi esille inspiroituneisuus, mikä on yrittäjyyslinjalla opiskeleville varmasti tuiki tarpeellinen ominaisuus. Kannustava opiskelupaikka ja hyvä ilmapiiri motivoivat nuoria luomaan juuri tällaisia helmiä, joten propsit sinne Reisjärven opistoon!







Ensimmäisessä kirjassa Aurinkolaakson lapset ja jäätelökioski lapset päättävät Vihtorin ideoimana alkaa valmistaa jäätelöä Aurinkolaakson muille lapsille. Tarinassa seikkaileva poika Taneli ei kuulu tähän ystäväporukkaan, ja pilkkaa lasten suunnitelmia, mikä saa osan ystävyksistä epäröimään. Opettavainen tarina kuitenkin jatkuu niin, että ystävykset pitävät yhtä ja uskovat Vihtorin ideaan pilkasta huolimatta. Tarinan edetessä Taneli myös karkottaa lasten kaikki asiakkaat valehtelemalla kylän lapsille, että ystävysten valmistama jäätelö olisi pahanmakuista. Kaikki päättyy kuitenkin hyvin erään pikkupojan asiosta.

Kirjasarjan toisessa kirjassa Aurinkolaakson lapset ja mäkiauto Vihtori saa jälleen hyvän ajatuksen, tällä kertaa mäkiauton rakentamisesta. Mäkiauto rakennetaan yhteistuumin ja siitä on ystävyksille paljon iloa. Käännekohtana tarinassa sattuu onnettomuus, kun Vihtori lähtee illalla yksin laskemaan mäkiautollaan ja loukkaa jalkansa. Edellisestä kirjasta tuttu Taneli kuitenkin pelastaa kävelemään kykenemättömän Vihtorin metsästä vetämällä hänet mäkiautolla takaisin kotiin. 





Kummassakin tarinassa juoni rakentuu selkeästi ja on kiinnostava. Tarinoissa korostuvina teemoina on ystävyys ja siihen kuuluvat auttaminen ja luottamus. Kirjat ovat ihanan positiivisia ja tykkäsin siitä, että kirjojen lapset ovat hieman epärealistisen omatoimisia. Kummassakin kirjassa lapset toimivat hyvin itsenäisesti ilman vanhempien apua, mikä ei ehkä todellisuudessa olisi mahdollista jäätelönteossa ja mäkiauton rakentamisessa. Tämä on kuitenkin juuri se juttu, miksi esimerkiksi meidän pojat rakastuivat näihin tarinoihin tosi paljon! Antti ja Eetu ovat kumpikin omalla tavallaan siinä iässä, että asiat täytyy hoitaa itse ja omatoimisuus kiinnostaa yhä enemmän. Kirjoissa on myös selkeät opetukset, jotka lasten on helppo ymmärtää.





Kirjojen kuvitukset ovat mielestäni aivan ihanat. Tykkään, että lastenkirjoissa on paljon väriä ja eloa sisältäviä käsinpiirrettyjä kuvituksia, jotka herättävät koko tarinan henkiin. Näiden kirjojen kuvat myös tukevat tekstiä ja auttavat nuorempiakin kuuntelijoita seuraamaan tarinaa. Teksti on kirjoissa pääsääntöisesti soljuvaa ja oikein jäsenneltyä. Ensimmäisiksi kirjoiksi nämä ovat ihan huippuluokkaa, ja ehdottomasti kannustan näitä kolmea nuorta naista jatkamaan kehitystyötä ja kirjojen tekemistä! Mahtavaa, että Suomesta löytyy näin inspiroituneita ja päämäärätietoisia nuoria. 

✰   ✰   ✰

Näistä linkeistä pääsette tutustumaan Stooriaan, ja tilaamaan itsellenne myös nämä ihanat teokset: