maanantai 14. elokuuta 2017

Eveliina Alissa

Yhteistyössä juhlahumua.fi


Sormen hellä hipaisu,
suukkosuun sipaisu,
vauvalle pienelle
onnea tuo,
rakkautta,
lämpöä kotiinne suo.

Sunnuntaina juhlimme kuopuksemme Eveliinan nimiäisiä. Eveliina, miten oudolta, jopa vieraalta tuntuukaan lausua se ääneen tai edes kirjoittaa. Rakas pieni Eveliina. Mieheni on valinnut nimen tyttölapselle jo kauan ennen raskausaikaa, ja rakenneultran jälkeen nimi sitten sai itselleen kantajan. Toista nimeä pyörittelimme hieman kauemmin. Omia toiveitani toisiksi nimiksi olivat Aino ja Aino Emilia. Mieheni ehdotti minun toista nimeäni, Susannaa. Lopulta eräänä iltana raskausviikolla 32 istuin tapani mukaan kirjoittelemassa blogitekstiä ja editoimassa kuvia. Sitten se vaan tuli mieleen, Alissa. Nimi sopi heti miehellenikin, sillä olisihan nyt kummallakin nimellä myös musiikillinen merkitys. Miehelleni musiikki on varmaan on varmaan harrastusten jälkeen seuraavaksi tärkeintä koko universumissa. Eveliina tulee Volbeatin kappaleesta Evelyn, jonka kertosäe aiheuttaa itsellenikin kylmiä väristyksiä. Alissa White-Gluz taas on Arch Enemyn solisti. Upea nainen, jonka ajatusmaailma eläintenoikeuksia kohtaan on täyttä kultaa.


NIMIEN ALKUPERÄT JA MERKITYKSET
Eveliina on suomenkielinen naisen nimi, jonka ruotsinkielinen vastine on Evelina. Eveliinan nimipäivä on 24. joulukuuta. Samana päivänä juhlitaan myös Aatamin, Eevin ja Eevan nimiä. Eveliina-nimi on muunnos Eevasta, joka muistuttaa heprean sanaa hawwa, "kaikkien elävien äiti". Eveliinan sanotaan tulevan myös germaanisesta nimestä Avelina tai Aveline, josta muodostui englantilainen Evelyn

Alissa nimi on muunnelma nimestä Aliisa. Aliisa ja Alisa ovat suomenkielisiä muunnoksia ranskalaisesta nimestä Alice, joka puolestaan juontuu saksalaisesta Adelheid-nimestä (alun perin Adalheidis), joka merkitsee jalolaatuista. Alissan nimipäivää juhlitaan epävirallisesti 14.7. jolloin on Aliisa ja Alisan nimipäivä. Myös oma nimeni, Heidi, tulee alunperin nimestä Adelheid.
Lähde: Wikipedia

Nimiäisiä saapui viettämään kolmisenkymmentä henkilöä. Aivan ihanaa, että lähes kaikki kutsumamme läheiset pääsivät paikalle. Juhlat aloitettiin tietovisalla, joka näytettiin telkkarin kautta juhlaväelle. Visan lopussa paljastettiin tytön nimi. Idea toimi ihan hyvin, mutta yhteys telkkarin ja läppärin välillä katkeili, joka aiheutti lievää hilpeyttä juhlijoiden keskuudessa. Onneksi se kuitenkin lopulta alkoi toimimaan ja nimenpaljastusvideo olikin tosi kivannäköinen suurella telkkariruudulla. Nimenjulkistuksen jälkeen kohotettiin malja pienen kunniaksi. 


Kahvipöydässä oli tarjolla kaksi lohivoileipäkakkua, coctailpiirakoita ja tuorejuustoja, kaksi prinsessakakkua vadelmatäytteellä, vadelmamacaroneja sekä tuulihattuja mansikka-vaniljakerma täytteellä. Lisäksi tarjottiin kahvia ja mehua.  Kahvittelun päätteeksi avattiin lahjat ja vietettiin aikaa sukulaisten ja ystävien kesken. Eve sai aivan ihania lahjoja, kiitos kovasti kaikille! Kummien antamat kummikorut sekä hopeinen cd-kotelo, sekä veljeltäni saatu Sophie -kirahvi olivat erityisen mieleenpainuvia lahjoja.

Juhlien koristelu ei ole omaa vahvinta osaamisaluettani. Tarjoilupöydän astiat ja koristeet saimme bloginäkyvyyttä vastaan Juhlahumua.fi -verkkokaupasta. Tarjoilupöydän takainen seinä sai hempeyttä ihanilla pompomeilla ja pöytä näyttävyyttä ruusukultaisella pöytäliinalla. Tarjoiluastiat, maljakot, lasinen kirjoitustaulu sekä light box ovat pöytäliinan lisäksi vuokrattavissa, joten käykää ihmeessä juhlia suunnitellessanne kurkkaamassa heidän valikoimiaan. Kannattaa myös kysyä heiltä muita vuokratuotteita, kaikki ihanuudet eivät ole esillä verkkosivuilla. Näiden lisäksi ostin vaaleanpunaisia ruusuja ja valkoisia neilikoita. Myös vieraat toivat runsaasti kukkia tullessaan, mikä on aina enemmän kuin toivottua! 

Moni kehui juhlia onnistuneiksi, mikä oli todella kiva kuulla. Itse en kyllä ihan rehellisesti sanottuna edes muista juhlista paljon mitään. Perfektionistin ja stressaajan luonteen omaava touhottaja kun järjestää juhlia, niin kyllähän sen tietää. Olin kokoajan kaikkialla, neljän tunnin unilla ja 39 asteen kuumeessa rintatulehduksen takia, joten vähän meni käyrät käppyrälle. Jännitin myös todella paljon viedon onnistumista. Vähän harmittaa, kun en pystynyt pitämään seuraa vieraille niin paljon kuin olisin toivonut. Pääasia on kuitenin se, että vieraat viihtyivät ja Eveliina sai nimensä viimeinkin julki. 

Eve itse oli äärimmäisen rauhallinen läpi koko juhlapäivän. Pääasiassa hän vain nukkui tyytyväisenä ja heräsi vain kerran syömään juhlien aikana. Tuntuu, että taas on yksi etappi elämässä takanapäin. Viimeisen lapsemme nimiäiset, ja nyt on katse suunnattava vaaleanpunaisten lasien läpi kohti tulevaa. Tytön siviilikummeina toimivat minun ja mieheni siskot sekä yhteinen miespuolinen ystävämme. Uskon, että tämä kolmikko tulee olemaan Even luottoaikuiset tulevaisuudessa. Kiitos vielä kummeille, teidän läsnäolo merkitsee meille todella paljon. 


Juhlahumua Pinterest

Saatte koodilla kesä10 10% alennuksen juhlahumua.fi:n verkkokaupasta! Koodi on voimassa tämän kuun loppuun saakka. ❤


video

perjantai 11. elokuuta 2017

Lukeminen rauhoittaa lasta

Kaupallinen yhteistyö Sandviksin ja Mammalandian kanssa


❤    ❤    ❤



Antti on ollut viimeisen vuoden ajan kovin kiinnostunut kirjaimista ja kirjoittamisesta. Hän opettelee aakkosia mielellään mummupappalan magneettikirjaimilla ja kotona täytetään yhdessä monta kertaa viikossa harjoituskirjoja. Myös Eetu kirjoittelee jo mun kalenterit ja muut lappuset täyteen omia muistiinpanojaan, vaikka kirjaimetkaan eivät vielä ole tuttuja. Kirjoista ja satujen kuuntelemisesta pojat ovat olleet kiinnostuneita ihan pienistä saakka, ja molemmat keksivät jo itse omia tarinoitaan ja selailevat kirjoja tosi mielellään myös itsenäisesti. 





Eetu tykkää satujen lisäksi vielä kuvakirjoista, joista voi opetella vaikka eläimiä, värejä tai kuvioita. Antti taas viihtyy jo vaikeampitajuisten satukirjojen parissa. Me ollaan luettu Antille ihan vauvasta saakka, mutta lukemiseen tuli valitettavasti pieni tauko Eetun synnyttyä. Pikkuhiljaa arjen tasaannuttua otettiin taas sadut osaksi arkea, ja nyt pikkusiskon syntymän jälkeen ollaan pidetty kiinni iltasaduista ja päivien muista lukuhetkistä. Pojat näyttävät innoissaan kirjojen kuvia pikkusiskolle ja keksivät mitä huikeimpia satuja kuvien ympärille. Vauva kyllä selvästi viihtyy mukana lukuhetkissä, vaikka ikääkin on vasta puolitoista kuukautta. Lukeminen on meidän perheessä sellainen hengähdyshetki, jolloin keskitytään päiväsaikaan ihan vain antamaan huomiota lapsille ja rauhoitutaan hetkeksi paikoilleen. Meno täällä lähtee aika helposti lapasesta, joten vauhdikkaimpien leikkien keskelle on ihanaa saada tauko, josta kaikki nauttivat. Myös iltasatu on osa meidän arkirutiineja ja sen merkitys on korostunut erityisesti nyt, kun perheessä on pieni vauva. Erityisesti Eetu reagoi hieman siihen, että vauva saa nukkua äidin vieressä, eikä hän itse tohtisi mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Yhden sadun lukemiseen menee noin kymmenen, viisitoista minuttia, joten ei ole todellakaan liikaa pyydetty, että Eetu saa lapsille yhteisesti luetun iltasadun lisäksi vielä ihan oman pienen satuhetken äidin tai isän kanssa kahdestaan. Kirjojen ansiosta poikien ei tarvitse jäädä huutelemaan äidin perään yövalon valaisemaan huoneeseen, eikä minun potea huonoa omaatuntoa jättämällä heitä sinne. 



Mun äiti luki meille usein, kun oltiin pieniä. Myös ukin ja mummin luona saatiin joka ilta kuulla satu ennen nukkumaanmenoa, välillä kirjasta luettuna ja välillä päästä keksittynä. Mulle onkin jäänyt jo nuoresta saakka se ajatus, että lukeminen on tosi tärkeää. Tykkäsin lukea tosi paljon jo ala-asteella ja sama into on kyllä jatkunut ihan nykypäivään saakka. Haluan antaa myös meidän lapsille mahdollisuuden kuulla satuja ja upputua kirjojen maailmaan mahdollisimman paljon. Toivon, että he jatkaisivat lukemista myös kasvettuaan. Moni meidän ikäinen vanhempi ei juurikaan lue lapsilleen, mikä on tosi harmi. Oon kuullut jopa siitä että ihan pienille lapsille annetaan sänkyyn mukaan tabletti tai puhelin, ja annetaan lapsen nukahtaa sieltä lastenohjelmia katsellen. Mihin vanhemmilla on niin kova kiire, ettei iltasatua ehditä lukemaan?






Sandviksin Vaukirja lähetti meille ihan mahtavan kirjapaketin, joka täydensi meidän kirjahyllyjä monilla 3-5 -vuotiaille sopivilla kirjoilla. Itseasiassa suurin osa meidän lapsille uusina hankituista kirjoista onkin juuri vaukirjakerhon kirjoja. Vaukirjalta saa lapsen ikätasoon sopivan kirjapaketin kerran kuukaudessa, mikä on ihan täydellinen ratkaisu meille nykyajan perheille, jopa niille kiireisimmillekin. Vaukirjan kirjat ovat opettavaisia ja lempeitä, pienille lapsille sopivia satu- ja opetuskirjoja. Eetu tykästyi erityisesti Eläinten villit kuviot- ja Eläinten villit värit -kirjoihin. Pikkusiskolle pojat lukevat mieluiten Ensimmäiset sanani -kirjaa, jossa on kaksikymmentä sivullista sanoja kuvineen. Aiheita on aina eläimistä kulkuneuvoihin ja mukana on myös numeroita ja värejä. Mun oma suosikki oli Sirkuslaiva, joka on runomuotoon kirjoitettu tarina sirkuksesta vapautuvista eläimistä.


"Vaukirjan tavoite on rohkaista vanhempia lukemaan lapsilleen. Haluamme kiehtovien kirjojen, hyvien neuvojen ja inspiraation keinoin tuoda lapsiperheisiin lukuiloa, heti ensi hetkistä alkaen.
Vaukirjassa on kyse lapsista, kirjoista ja lukemisesta. Päivittäiset lukutuokiot lasten kanssa luovat läheisyyttä, iloa ja myönteisiä kokemuksia. Vanhempansa sylissä lapsi oppii tärkeitä asioita itsestään, ympäristöstään ja äidinkielestään. Vaukirja haluaa tarjota oikean kirjan oikeaan aikaan sekä antaa käytännön vinkkejä yhteisiin lukuhetkiin."
www.vaukirja.fi




Sandviksilla on myös aivan ihana Disney -kerho, jonka kuukausittainen kirjapaketti sisältää Disney- kirjoja, niin klassikoita kuin uutuuksiakin. Meille tuli paketissa Leijonakuningas, Nalle Puh, Kunnon dinosaurus ja Autot. Tuo leijonakuningashan on Antin ihan all time favorite, ja nyt kun saatiin siitä tämä pitkä versio niin arvatkaas vain, mitä tuon pikkuherran huoneessa on luettu paketin saapumisesta saakka!

Kiitos Vaukirja!

❤     ❤     ❤

maanantai 7. elokuuta 2017

FeelMama -valmennus || ALOITUS

Kaupallinen yhteistyö Mammalandian ja FeelMama -valmennuksen kanssa



FeelMama -valmennus on suunniteltu kaikille synnyttäneille äideille, oli synnytyksestä aikaa sitten päivä tai useita kuukausia. Valmennuksessa on otettu erityisen tarkasti huomioon imetyksen jatkuminen sekä vatsalihasten kunto ja erkauman estäminen.

Sain ohjeet sähköpostiini perjantaina valmennuksen osalta ja olen käynyt niitä nyt huolellisesti läpi. Tarkempia ohjeita kasvissyönnin suhteen täytyy vielä varmistaa, koska nyt vegaanisen kuukauden aikana tulen korvaamaan aterioiden maitotuotteetkin vegaanisilla valmisteilla. Ohjeissa on pääruokien osalta annettu lihalle vaihtoehdoksi tofu, mutta aion myös käyttää muita kasviperäisiä proteiininlähteitä. Täytyy vaan tarkistaa, kuinka paljon niitä tulee syödä, jotta saisi saman määrän proteiinia ym.



Ennen valmennuksen aloitusta tehdään mittauksia, otetaan aloituskuva ja tietysti asetetaan tavoitteet. Oma painoni oli ennen raskautta 49kg, ja paino kohosi raskausaikana 12kg. Nyt painoa on pudonnut 5,6kg, eli omaan painoon olisi matkaa vielä toinen samanmoinen. Neuvolassa sanottiin kyllä (tälläkin kertaa), ettei painon tarvitse yhtään vähempää ollakaan, ja se on ihan totta. Katsotaan nyt mihin tämä valmennus vie, mutta liian nopeaa painonlaskua koetan välttää keinolla millä hyvänsä. Siitä varoitellaan myös valmennuksen ohjeissa, ja annetaan myös vinkkejä, kuinka hidastaa sitä tarvittaessa.





Pitkän tähtäimen tavoitteeni on oppia nauttimaan liikunnan lisäämisen ja terveellisen ruokavalion tuomista terveyshyödyistä laihtumisajatuksen sijaan. Lisäksi tavoitteenani on palauttaa selkeä ruokailurytmi ja oppia nauttimaan herkuista herkkupäivinä. Viikottainen tavoitteeni on pudottaa painoa maksimissaan puolen kilon viikkovauhdilla. Paino mitataan lauantai-aamuisin ja muut mittaukset sekä edistysmiskuva otetaan neljän viikon välein. Innolla odotan, millaisia tuloksia tämä valmennus tuo tullessaan niin vartaloon kuin mieleenkin!

Paino: 55,4kg
Rintakehä: 88
Olkavarsi: 24,5
Vyötärö: 81
Lantio: 95
Reisi: 49
Pohje: 32

sunnuntai 6. elokuuta 2017

YouTubeen

Latasin juuri YouTubeen esittely-/aloitusvideon. Jos haluatte seurata meidän elämää blogin lisäksi myös videoiden mudossa, niin tilatkaa kanava TÄSTÄ. Pakko myöntä, että jännitti ihan älyttömästi puhua kameralle, vaikka oon sitä harjotellut jo aika kauan. Itseluottamus ei vaan oo riittänyt julkaisemaan videoita, varsinkaan tuollaisia, joissa puhun suoraan kameralle.

Itsevarmuuden kasvaminen vahvistuu lähiviikkoina varmasti vielä lisää, sillä sain Mammalandian kautta mahdollisuuden osallistua FeelMama -nimiseen valmennukseen. Sen avulla on tarkoitus karistaa viimeiset muutamat kilot turvallisesti, ja samalla saada keskivartalon lihaksisto taas jonkinlaiseen tuntumaan raskauden jäljiltä. Toivon valmennuksen olevan minulle myös hyvä motivaattori pysyä järkevän treenaamisen rajoissa. Huomenna lisää valmennuksen aloittamisesta!



torstai 3. elokuuta 2017

Kun päässä soi vaan sanat "huono äiti"



Synnytyksen jälkeen mulla oli tosi hyvä olo. Ei ollut kipuja, mieliala oli korkealla ja arki lähti hyvin käyntiin. Jotain kuitenkin tapahtui, kun synnytyksestä oli kulunut kolmisen viikkoa. Olin tuolloin viisi päivää yksin lasten kanssa, tästä kerroinkin erillisessä postauksessa. Nuo viisi päivää sujuivat valehtelematta tosi hienosti, ainoa stressinpaikka oli se Mikkelin reissun menomatka ja lisääntyneet lantiokivut. Kun A tuli takaisin kotiin kisoista, aloin tuntea oloni todella väsyneeksi ja apaattiseksi.

Nelisen päivää vaan itkin ihan kaikesta. Olin etäinen pojille, ja kumpikin vuoronperään sanoi niitä ihania lapsuuden uhmailuun kuuluvia "sä oot ihan tyhmä" ja "mä tykkään vaan iskästä" -kommentteja, ja ne jotenkin kolahti tosi syvälle. Tuli ihan kirjaimellisesti se p*ska äiti -fiilis. Korotin ääntä liikaa, kun pojat riehuivat, sen jälkeen itkin omaa huonouttani. En jaksanut keskittyä leikkimiseen, ja iltaisin painoi syyllisyys. Aloin tuntea oloni epäreiluksi, ja mielessäni vähättelin A:n panostusta meidän perheen arkeen. Ja ihan suotta, A tekee pitkää päivää töissä ja sen jälkeen jaksaa vielä touhuilla poikien kanssa ja hoitaa osansa kotitöistä.

Nuo neljä päivää olivat itselleni todella vaikeat, en ole koskaan ennen kokenut vastaavanlaista todella väsynyttä ja surullista oloa ihan tavallisen arjen pyörittämisestä. Otin asian puheeksi A:n kanssa ja pyysin, että saisin parina aamuna olla se, joka saa jäädä nukkumaan hänen noustessa hoitamaan aamupalaa ja muita aamun touhuja. Ja nuo kaksi aamua kohensivatkin oloani. Edelleen oli kuitenkin sellainen voipunut ja herkistynyt olo. Juttelin tästä sitten sairaanhoitajan kanssa puhelimessa, ja hän sanoi, että voi olla ihan hormonaalista, imetyksestä aiheutuvaa väsymystä tai sitten orastavaa synnytyksen jälkeistä masennusta tai baby bluesia. Sitten hän keksi kysyä, että miten syön. Ruokahalu oli tosiaan ollut huono jo viikon verran. Stressi tekee mulle aina välillä vieläkin sen, että alan vähän liikaa rajoittamaan syömistä. Sen lisäksi olin ihan tyystin unohtanut synnytyksen jälkeen jatkaa B12 vitamiinin ottamista, mikä on kasvissyöjille ja vegaaneille melko tärkeä purkista saatava vitamiini, mikäli ei todella tarkasti vahdi sen riittävää saantia ruokavalion kautta.

Tultiin sitten siihen tulokseen, että tämä väliaikainen masennustila oli luultavasti monen eri tekijän summa. Viisi päivää päävastuu perheestä, jossa on kolmeviikkoinen vauva. Imetyksen aiheuttama lisäenergian tarve yhdistettynä liian vähäiseen (puhutaan 900-1400 kilokalorista) ravinnonsaantiin. Sen lisäksi vielä hormonitasapainon vaihtelu ja vitamiinien puute, niin eiköhän siinä ole riittävästi tekijöitä pienelle mielialan notkahdukselle. Nyt olen pitänyt kirjaa päivittäin saamastani energiamäärästä, jotta se pysyisi hieman yli 2000 kilokalorissa. Olen syönyt vitamiineja ja pyytänyt tarvittaessa isäntää ottamaan enemmän kotitöitä vastuulleen, jos olen tarvinnut enemmän unta. Olo on alkanut paranemaan nopeasti.

Tämä ei muiden mielestä luultavasti kuulosta kovinkaan traagiselta, eikä se todellisuudessa ollutkaan. Väsyneessä mielessäni olin kuitenkin ihan kauhuissani. Enhän mä nyt voi itkeä täällä vaan ja olla väsynyt, mun pitäis olla se supermutsi, joka jaksaa ulkoilla ja leipoa, pitää huolta itsestään ja muista. Tuli todella pelottava tunne, että nyt mä varmaan sekoan lopullisesti, mutta onneksi kyse ei ollutkaan mistään sen kummemmasta.

Muistakaan tekin pitää huolta itsestänne. Sillä tavalla olette parhaassa mahdollisessa terässä huolehtimaan muista.

Onko sinulla ollut rajuja mielialan vaihteluita synnytyksen jälkeen? Kuinka selvisit niistä, menivätkö ne ohi itsestään?

keskiviikko 2. elokuuta 2017

5 vinkkiä sadepäiviin lapsiperheessä

Mammalandian yhteistyöpostaus



Oi Suomi, mitä kaikkea ihanaa sen luonto ja ilmasto tarjoaakin meille yhä uudelleen jokaisena vuodenaikana! Puut alkavat vihertää, päivä pitenee, kelit lämpenee. Syksyä kohden ilman viiletessä saa taas vetäistä päälleen sen lempineuleen ja ihanat raidalliset villasukat, ja katsella kun luonto saa ylleen kauniin ruskaisen peitteen. Talvella päästään joulutunnelmaan, pulkkamäkeen ja ihastelemaan auringossa kimmeltäviä pakkaspäivän hankia. 

Ja joka vuosi saa kuulla, kuinka on liian kuuma, liian kylmä, liian valoisaa tai liian pimeää. Ja kun sataa. Aina vaan, jokaisena vuodenaikana. Mitä jos kuitenkin vähennettäisiin sitä valittamista ja tehtäisiin sen sijaan asioita, joista on oikeasti jotain hyötyä? Lapset eivät niin välitä säästä, mutta vanhempien negatiivisuus ja valittaminen varmasti uppoavat lasten mieleen kuin kuuma veitsi voihin. Olen itsekin ollut säähän helposti reagoiva ihminen, ja olen sitä edelleenkin. Nykyään kuitenkin koetan reagoida siihen mahdollisimman positiivisella tai neutraalilla tavalla. Me ei täällä asuessa voida välttyä sateelta eikä lämpötilojen tai valoisuuden vaihtelulta, joten siitä on ihan turha valittaa. Tässä tulee viisi meidän perheen vinkkiä, kuinka tehdä sadepäivistä hauskempia lasten kanssa!



1. Menkää ulos

Suurin osa lapsista rakastaa kuralammikoita. Päälle vaan kunnolliset sadevaatteet, ja ulos purkamaan energiaa! Sateella näkee sammakoita, matoja ja etanoita. Laittakaa kotipihaan ämpäreitä ja kerätkää sadevesi talteen lämpimän päivän vesileikkejä ja puutarhan kastelua varten. Lähtekää metsään tutkimusmatkalle. Sade ei ole mikään este ulkoleikkeihin, se vaatii vain hieman varustautumista.

2. Panosta lasten kanssa leikkimiseen

Sadepäivinä voi hyvillä mielin skipata puutarhatyöt ja vaikka jättää sen ulkoilunkin väliin jos ei sadetouhut innosta. Niihin kuluvaa aikaa ei kannata korvata keksimällä ylimääräisiä kotitöitä itselleen. Anna sen sijaan aikaasi lapsille. Pelatkaa pelejä, kootkaa palapelejä, rakentakaa maja, piirtäkää, rakentakaa legoista kokonainen kylä tai lukekaa kirjoja! 



3. Teettäkää valokuvia 

Meillä lapset tykkäävät selata valokuvia niin koneelta kuin albumeistakin. Sadepäivän voi hyödyntääkin teetettävien valokuvien valitsemisella ja teettämisellä. Luo tietokoneelle teetettäville valokuville oma kansio, ja siirrä sinne suosikkikuvasi. Tämän kansion sisälle voit luoda vielä oman kansiona editointia vaativille kuville. Itse ainakin lasten touhuja kuvaillessani joudun räpsimään kuvat melko nopsaan tahtiin, ja useat kuvat tarvitsevat sen vuoksi suoristusta ja uudelleenrajausta ennen teettämistä. Pieni kontrastin tai valotuksen lisääminen ja värisävyjen kirkastaminen tekevät myös ihmeitä. Editoinnin jälkeen siirrä kuva heti pois editoitavien kansiosta. Kun valokuvat laittaa selkeästi omiin kansioihinsa tieokoneelle, on homma helppo keskeyttää heti, kun lapset kyllästyvät ja jatkaa urakkaa toiste. 




4. Leipomispäivä

Meillä oli usein mun lapsuudenkodissa sadepäivinä leipomispäivä, jolloin pakkanen täytettiin korvapuusteilla, pitkoilla, sämpylöillä ja ruisleivällä. Pienetkin lapset saa hommaan mukaan, kun antaa heidän sekoittaa itse oman taikinansa. 

5. Dvd - hyllyn läpikäynti

Joskus sitä vaan kaipaa aivoja turruttavaa elokuvamaratonia. Kaivakaa kaappien pohjalta ne kaikista vähiten katsotut elokuvat tai katsokaa lemppareita. Ennen elokuvia tai niiden välillä kannattaa ehkä pitää jonkinlaista happihyppelyä tai rakentaa sisälle temppurata, jotta lasten energiaa saa edes vähän purettua. Elokuvapäivään ei kannata myöskään haalia makeita herkkuja, koska vähäinen lasten aktivointi yhdistettynä sokeriövereihin voi tehdä aikuisten rentoutumisesta mahdotonta. 




Jokaisesta päivästä voi tehdä vähän paremman oikella asennoitumisella. Lopettakaa nyt hyvät ihmiset se kesän kulumisesta valittaminen, ja arvostakaa jokaista päivää yhtä paljon! Syksy tulee joka tapauksessa, otetaan se vastaan iloisin mielin. 

☂  ☂  ☂

Muiden Mammalandian bloggaajien sadepäivien touhuja ilmestyy tämän kuun aikana luettavaksi Mammalandian kotisivuille ja Facebookiin.

tiistai 1. elokuuta 2017

1kk neuvolakäynti

Kävimme maanantaina vauvan kanssa ensimmäistä kertaa neuvolassa, eli tämä oli toinen  neuvolan terveydenhoitajan tapaaminen. Meidät vastaanotti minun äitiysneuvolan terveydenhoitajani nyt viimeistä kertaa, ja pakko kyllä sanoa, että haikeaksi veti. Hän on todella mahtava terkka ja olen iloinen, että hän on juuri meidän neuvolassamme hoitamassa Valkeakoskelaisia äitejä.



Ensimmäisenä juteltiin yleisesti siitä, miten kotona on arki lähtenyt rullaamaan, vauvan voinnista, imetyksestä ja hieman tulevaisuuden suunnitelmista. Arki lähti meillä todella hyvin käyntiin, mutta kipujen lisäännyttyä mielialani hieman notkahti ja stressitaso nousi. Kirjoitan erillisen postauksen tuosta hankalammasta ajanjaksosta. Pääsääntöisesti meillä on mennyt todella hienosti ja myös tällä hetkellä arki rullaa omalla painollaan tosi hyvin. Vauvan imuote on edelleen hyvä, ja maitoa tulee vieläkin yli oman tarpeen. Olen nyt ollut pumppaamatta, jotta maidonnousu ei sen vuoksi enää kiihtyisi, mutta silti vaan tulee maitoa ihan ylimäärin. Sainkin nyt neuvolasta ohjelappusia äidinmaidonluovuttajaksi aikoville, ja olen Taysiin huomenna yhteydessä sen tiimoilta. Vauvalla ei ole ollut mitään pieniä ilmavaivoja kummoisempia vatsaongelmia, enkä usko hänen enää kehittävänkään mitään koliikkia tai muuta suurempaa. Tyttö on tyytyväinen ja hiljainen vauva. Oma termperamentti ja luonne on alkanut jo hieman vilahdella kyllä. Hän seurustelee mielellään tuijottamalla suurilla silmillään ja ähisemällä jotain hassua äidin ja muiden kummalliselle höpinälle.



Vauva on kasvanut loistavasti, ja sekä minun että A:n veikkaukset painonnousun suhteen menivät ihan pieleen. Ensimmäiset vaatteet ovat nyt jääneet pieniksi, ja ne pakkasin Lastenkirppis Inton ostopalveluun viemieni poikien ja äitiysvaatteiden joukkoon. En kyllä toisaalta yhtään ihmettele tytön kasvamista, hän syö päivittäin todella paljon. Päivisin vauva pyytää ruokaa edelleen noin kolmen tunnin välein. Illalla hän tankaa oikein tiheästi tunnin, välillä jopa puolen tunnin välein. Yön hän nukkuukin sitten hyvin, usein ihan varhaiseen aamuun saakka. Ensimmäinen aamuimetys tapahtuu tällä hetkellä kello neljän ja viiden välillä. Edellisessä neuvolapostauksessa mainitsemani napasieni(epäily) on nyt hoidettu. Puuteri ja septidin tehosivat nopeasti ja haju hävisi jo parissa päivässä. Napa eritti noin puolitoista viikkoa vielä sen jälkeen, mutta on nyt siisti ja kuiva.

Seuraava neuvolakäynti on kuuden viikon iässä 14. elokuuta ja kahden kuukauden neuvolakäynti samana päivänä jälkitarkastukseni kanssa 30. elokuuta. Pitäisi nyt tutustua kupari- ja hormonikierukoiden hyötyihin ja haittoihin, ja soitella valitsemastani ehkäisymuodosta neuvolaan parin viikon kuluessa. Koko kohtu pois vain, jos minulta kysytään tällä hetkellä, en yhtään kaipaa raskausajan vaivoja enää tähän osoitteeseen.

1kk neuvolakäynnin tiedot (suluissa 1vk tiedot)

Päänympärys: 36,8 (34cm)
Pituus: 51 (syntymämitta 48cm)
Paino: 3830g (2840g)
Iho: siisti (siisti)